Yksillä juurilla

蘿

Yksill? juurilla, by Beatrice Harraden

The Project Gutenberg EBook of Yksill? juurilla, by Beatrice Harraden This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Yksill? juurilla
Author: Beatrice Harraden
Translator: Samuli Suomalainen
Release Date: April 2, 2007 [EBook #20960]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSILL? JUURILLA ***

Produced by Tapio Riikonen

YKSILL? JUURILLA
Kirj.
Beatrice Harraden
Suomensi Samuli S. ["The Clockmaker and his Wife"]
Otava, Helsinki, 1902.

Oli my?h?inen ilta. Rankasti oli tullut vett? koko pitkoisen p?iv?n, ja yh? viel?kin sade pieksi kellosep?n ky?kin akkunaruutuja. Kellosep?n vaimo laski neuloimiksensa k?sist??n, pani muutamia pilkkeit? takkaan, otti k?sipalkeet tavalliselta paikalta, uunin oikealta puolelta, ja liehtoi niill? sammuvaiset hiilet henkiin j?lleen. H?n vilkaisi mieheens?, joka istui ty?p?yt?ns? ??ress?, uutterasti korjaillen taskukelloa.
-- Tuomas, -- sanoi h?n, -- eth?n sin? miten n?e tehd? ty?t? noin huonossa valossa. Min? panen sinulle kuntoon toisen lampun.
-- Jopa t?m? on valmiskin, -- vastasi mies ?re?sti, nostamatta silmi??nk??n ty?st?ns?.
Tuomas jatkoi korjaamistaan; vaimo neuloi edelleen. Huoneessa vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut muuta kuin em?nn?n puikkojen kilkauksia ja valkean ??ress? istuvan mustan kissan kehr?ily?. Vihdoin putosi kellosep?lt? joku ty?kalu. Musta kissa hy?kk?si sen kimppuun ja alkoi kiid?tell? sit? pitkin permantoa.
-- Hitto viek??n tuon kasin! -- murahti kellosepp?.
-- ?lk??nh?n toki viel?! -- virkkoi pieni, vanha rouva. Tyynesti nosti h?n ty?kalun takaisin p?yd?lle ja alkoi silitell? loukattua elukkaa, joka notkean hypp?yksens? per?st? oli palannut entiseen toimeensa: katselemaan valkeata.
Pieni, vanha rouva kumartui tuoliltansa ja pyyhk?isi kasvojaan. H?n oli vanhan-aikuisia rouvia; kasvonpiirteet olivat ter?v?t, ja kankeita harmaita kiharoita riippui laihoille poskille. Silm?t olivat kirkkaat, l?pitunkevat; otsa tiesi ?ly?; kasvoilla asui melkein levottomuutta her?tt?v? kiihke? ilme.
Kellosepp? nousi viimein p?yt?ns? ??rest? ja tuli istumaan leikatulla selk?myksell? varustettuun tammisohvaan, jolla oli kaksikin tarkoitusta: suojata ovesta tulevalta vedolta ja olla mukavana, jospa vanhan-aikuisenakin, istumasijana.
H?n otti silm?lasinsa nen?lt??n ja piteli niit? k?siss?ns?.
-- No niin, Volumnia. -- virkkoi h?n, -- huomenna meist? sitten tulee ero. Ei tuo l?ht? niink??n hauska ole, jos ilma t?llaisena pysyy. Kuuletkos, kuinka ulkona sataa?
-- Sadetta sin? kaiketi saat matkallasi, pelk??n m?, -- sanoi vaimo. -- Muistanet kukaties, ett? huomenna on meid?n h?ittemme vuosip?iv?. Silloin satoi kuin saavista kaataen, niinkuin nytkin. Se ei ollut oikein hauska enne h?iksi.
-- Eip? suinkaan, -- vastasi vanha mies, katkerasti myh?ht?en. -- Yst?v?t ne kyll? koettivat minua estell? ottamasta sinua.
-- Aivan niin, -- sanoi vanha rouva kuivakiskoisesti; -- yst?v?t ne minuakin koettivat estell? ottamasta sinua.
-- Olisit totellut heit?, Volumnia, -- huokasi mies, heitt?ytyen tuolin selk?myst? vastaan.
Volumnia Webster kohautti olkap?it??n ja virkkoi:
-- Emme totelleet kumpainenkaan hyv?in yst?v?in neuvoja, ja siksip? on meilt? mennytkin hukkaan viisinelj?tt? ajastaikaa el?m?st?mme. Ik?v? kyll?. El?m? on lyhytt?, eik? meill? ole oikeutta kuluttaa sit? turhaan. Mutta inhimillisen laskun mukaan on meill? kummallakin viel? parikymment? vuotta j?ljell?, ja se aika tulee meid?n k?ytt?? niin hyvin kuin suinkin osaamme. Kaksikymment? vuotta, -- jo siin? ajassa enn?tt?? yht?kin saada aikoin.
-- Hassuinta kaikesta, -- sanoi kellosepp?, silitellen mustaa kissaa, -- hassuinta kaikesta, Volumnia, on se, ett'emme ole koskaan ennen t?t? ajatelleet. Sanopas nyt mulle, ollaksesi oikein vilpit?n, onko sinulla ollut yht??n hauskaa p?iv?? minun seurassani?
Volumnia Webster miettim??n.
-- Eip? juuri johdu mieleen, -- virkkoi h?n tuokion kuluttua. -- Johtuu vainenkin. Muistan ainakin yhden onnellisen p?iv?n, jonka Lontoossa vietin, kirjoja ja kuvateoksia katsellen. Mutta maltas: kun oikein muistan, niin eth?n sin? silloin minun seurassani ollutkaan. Ei, Tuomas, ollakseni vilpit?n, ei mieleni kiinny menneisyydess? mihink??n hauskaan, miss? sin? olisit ollut mukana. Tosiasia on, ett? meid?n v?lill?mme on aina ollut juopa: se piiri, josta min? tulin, oli niin kerrassaan toisenlainen kuin sinun maailmasi; eik? ainoastaan olosuhteet, vaan koko meid?n n?k?kantamme olivat niin erillaiset. Ja sit? paitsi, min? olin sivistyneest? perheest?. Min'en tahdo olla tyly sinulle, senh?n tied?t, Tuomas, mutta samaa ei saata sanoa sinun syntyper?st?si.
-- Tuota sin? olet sanonut minulle monta kertaa, -- vastasi toinen, puoleksi harmissaan. -- Mahdollista on, ett?s olet unohtanut kaikki muut velvollisuutesi, mutta yht? et ole unohtanut, nimitt?in v?lillisesti tai v?litt?m?sti muistuttamasta, ett? sinun is?si oli sotalaivaston kapteeni, ja ett? minun is?ni ei ollut sotalaivaston kapteeni. Mutta mit?p?s tuosta! Kullakin pit?? olla keppihevonen, enk? min? todellakaan sinulta omaasi kadehdi. ?sken puheltiin hupaisista p?ivist? ennen vanhaan, eik?s niin? Sin'et sanonut muistavasi mit??n hauskaa, miss? min? olisin ollut mukana. No niin, siin? kohden olen min? pyk?l?? parempi, Volumnia, sill? min? muistan er??n varsin onnellisen p?iv?n, jonka yhdess? vietimme Winchesterin tuomiokirkossa. Muistatko, kuinka me katselimme ristiretkel?isi? ja otimme selv??, ken heist? oli ollut kerran, ken kahdesti, ken kolmasti Pyh?ss? Maassa? Minusta n?hden heid?n intonsa oli hupsutusta, ja sin?, tapasi mukaan, et ollut yht? mielt? minun kanssani. Sitten menimme kaupungille ja ostimme tuon sein?kellon. Kas siit?p? johtuu mieleeni: sen viisarit ovat ep?kunnossa. Pit?? per?t?, ennenkuin panen maata. Ja parasta kun per??n nyt heti.
-- Nyt olet suunnalta pois, -- virkkoi Volumnia tyynesti, is?nn?n avatessa kellokaapin ovea. -- Min'en ole milloinkaan ollut