Vanhoista kätköistä

Vanhoista kätköistä

The Project Gutenberg EBook of Vanhoista kätköistä, by Emil
Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Vanhoista kätköistä
Author: Emil Nervander
Release Date: February 21, 2006 [EBook #17812]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VANHOISTA KÄTKÖISTÄ ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
Proofreaders

VANHOISTA KÄTKÖISTÄ
Emil Nervander
Ensimmäisen kerran julkaissut Yrjö Weilin 1906.

Sisällys:
Siv. Forssan-valssi....................................................1 Ludvig Åkerfeltin
joululahjat....................................53 Hän on tullut
hulluksi...........................................83 Neljä lapsellista
tyttöä.........................................93 Pienois-kultuurikuvia Rauman
kirkosta 1600- ja 1700-luvulla I .......................................................115
II .......................................................124 III. Edesmenneen Jordanin
samettihousut ja rouva Bartramin hame, sametista se
myös................................133

FORSSAN-VALSSI.
ERÄS ELÄMÄNKOHTALO.

I.
TANSSIT FORSSASSA
Oli tanssiaiset Forssassa muutamana pyhäiltana heinäkuun
loppupuolella monta vuotta sitten. Nuorisoa, poikia ja tyttöjä, jotka
palvelivat isolla pumpulitehtaalla, oli lukuisasti tullut saapuville;
kuusimiehinen saksalainen torvisoittokunta, joka oli näille seuduille
osunut, oli sekin omiansa tänä iltana tilaisuuteen viekoittelemaan.
Tavallisuudesta poiketen tanssittiin tällä kertaa suuren väenpaljouden
takia ulkona, sillä tanssitupiin ei mahtunut. Vuorotellen pistettiin
valssiksi ja polkaksi, soitto kajahteli niin voimakkaana ja tahdikkaasti,
että tanssivien luku hetki hetkeltä kasvoi. Tottumattomimmatkin
kavaljeerit hairahtuivat vasten tahtoaankin hyppimään, pyörähdellen
toistensa kanssa aivan sekaisin, ja koko tanssikenttä jyskyi ilosta ja
innosta. Kas niin! tämäpä oli aivan toista menoa, kuin oli tavallista
nähdä käsiharmonikkain vinkuessa.

Mutta vetopeli oli kuitenkin, jos kohta ainoastaan puoleksi tunniksi,
saava kunniansa, sillä nuoriso tahtoi välttämättömästi tanssia tuota
kotimaista »purppuria», kansantanssia, jota paitse tämmöistä tilaisuutta
ei Hämeessä ole ajateltavissa.
Saksalaiset soittoniekat saivat täten nauttia vallan tarpeellisen
lepohetken niiden olutpullojen ääressä, joita heille runsaasti oli hankittu.
Pojat ja tytöt asettuivat parittain ahtaaseen piiriin, joka kuitenkin tahtoi
tulla melkein liian avaraksi. Sillä tämän tanssin tunnusmerkkinä on,
että parit taitavasti kulkevat risteillen toistensa sivuun, niin että
tottumaton silmä ei huomaa muuta kuin sekavaa hyppyä, jossa tanssijat
kovaa vauhtia rientävät edestakaisin eri suuntiin. Ei mikään tanssi
sovellu hämäläiselle niin hyvin kuin tämä rasittava ja pitkäveteinen
purppuri, hän kun on sitkeä, voimakas, kestävä ja vähän vaihteleviin
huvituksiin tottunut.
Poloneesi, jolla tanssi aletaan, oli nopeasti suoritettu, ja parit olivat
taasen joutuneet omille paikoilleen. Nyt ruvettiin toista vuoroa
jäntevästi ja voimakkaasti polkemaan, ja tämä onkin tanssin päänumero.
Tanssivien piiri supistui huomaamatta yhä pienemmäksi, ikäänkuin ei
millään muotoa olisi tahdottu jäädä tuota hyvin tunnettua
purppuritungosta tuntematta.
Kun vihdoin oli päästy vilkkaimpaan ja reippaimpaan, »suutarin»
nimellä tunnettuun vuoroon, nähtiin joukko nuoria, pulskia poikia
tulevan Mustialasta päin ja lähestyvän tanssikenttää. Heidän
esiintymisessään oli jotakin omituista, jota itsetietoinen yhteishenki
luopi, he kantoivat siistejä talonpoikaispukujaan taitavasti ja heidän
pitkävartiset, kiiltävät saappaansa antoivat heille puolittain sotilaallisen
leiman.
Tämä pieni joukko oli oppilaita Mustialan maanviljelysopiston
alemmalta osastolta, joka opisto sijaitsee noin puolen peninkulman
päässä Forssasta, jonne uutinen saksalaisten torviniekkain tulosta
jälkeen puolenpäivän oli tullut nuorten talonpojanpoikien korviin.
Helposti saattoi huomata, että pojat olivat tervetulleita vieraita nuorille
tehtaantytöille, jotka naurusuin iskivät kujeellisia silmäyksiä ja

vartoivat tilaisuutta saadakseen kuiskata joitakin sanoja toisilleen, kun
sitä vastoin nämät tulokkaat näyttivät olevan kokonaan
välinpitämättömiä siitä huomiosta, joka tyttöjen puolelta tuli heidän
osakseen.
Viimein loppui pitkä-tanssi, ja heti sen jälkeen, kun vastakkaiset parit
vielä kiittivät toisiansa, kai'utti saksalainen torvisoittokunta valssin,
johon hikoilevat parit uupumusta tuntematta heittäytyivät. Muutamat
rohkeammat Mustialan pojat, jotka voitonvarmoina joukosta hakivat
tuntemansa tytöt, olivat nyt vauhtia lisäämässä.
Tanssivien piirin läheisyydessä seisoi muuan Mustialasta tulleista
pojista, puhellen joidenkuiden Forssan työmiesten kanssa. Hän saattoi
olla kahdenkymmenen vuoden vanha, tämä vaalea, pitkävartaloinen,
mutta ei aivan hoikka nuorukainen, jonka koko olento uhkui terveyttä
ja nuoruutta. Hänen kasvojensa piirteet eivät suinkaan olleet epäjalot,
mutta muuhun ei huomio kiintynyt kuin hänen tavattoman pieneen
suuhunsa ja sen raitisverisiin huuliin sekä hänen lempeään, vielä
viattomaan katseeseensa, joka silloin tällöin hymyili samalla kertaa
ivallisesti ja vilpittömästi. Kun hän puhui, sekaantui hänen muuten
miehuulliseen ääneensä hieno sammallus -- jotakin vähemmin usein
suomalaisessa yleisössä huomattavaa. Aleksis Salminen -- se oli hänen
nimensä -- heitti kyllä väliin iloisen silmäyksen tanssivien puoleen,
mutta oli nähtävästi liian kaino ja outo tässä seurassa, rohjetakseen
tanssiin ottaa osaa, vaikka moni kaunis tyttö heitti komeaan poikaan
rohkaisevia silmäyksiä, kun he tanssissa lensivät hänen ohitsensa.
Soittoniekat olivat väsymättömät, valssia seurasi tulinen polkka, ja ilo
kasvoi hetki hetkeltä.
Lyhyen välihetken kuluttua soitettiin taasen uutta valssia, niin viehkeää
ja hivelevää melodiaa, että riehuva joukkokin hetken aikaa ääneti
kuunteli kauniin valssin ensimäistä osaa, ennenkuin uudestaan
heittäytyi tanssin pyörteeseen.
Myöskin Aleksis kuunteli ihan äänetönnä valssin säveliä, hänen
katseensa tuli omituisen totiseksi, ja, katselematta sitä tyttöä, joka
seisoi lähinnä häntä, koski hän keveästi hänen olkapäähänsä, kietoi
käsivartensa hänen ympärilleen ja vei hänet tanssiin.

Tyttö, jonka kanssa hän tanssi, oli hento ja solakka vartaloltaan. Hän oli
yksinkertaisesti, melkein liian vaatimattomasti puettu. Hänen tukkansa
oli tumma ja hänen ihonsa harvinaisen musta ollakseen tämän maan
tyttären. Kun hän laski käsivartensa tytön vyötäisille, heitti tämä
pikaisen, melkein harmistuneen katseen häneen, jota