Valoa kansalle | Page 3

pakoittamisesta tai teid?n itsenne johtamisesta samalle tielle, jossa is?nne sanotte onnettomaksi tulleen. Olkoon se kaukana meist?! Mutta katsokaas, Pilblad voisi ruveta riitelem??n t?st? asiasta pit?j?l?isten kanssa, siit? olisi turhia rettel?it? ja kulunkeja, ja mahdollisesti h?n kuitenkin lopuksi voittaisi.
KANTTORI. Mutta l??nimme kuvern??ri on tunnettu siit?, ett? h?n t?m?n-tapaisissa asioissa aina on kuntain puolella.
ASSESSORI. Min? tied?n sen; mutta min? tahtoisin mieluummin saada t?llaiset asiat sovinnolla ajetuiksi, sill? riidoista ja k?r?j?nk?ynnist? ei l?hde koskaan mit??n hyv??, uskokaa minua. Sen vuoksi olen ajatellut er?st? sovituskeinoa. Niinkuin tied?tte, on minulla kirkonkyl?ss? taloni maalla uusi asuntorivi, joka on kansakoulun huoneiksi varsin sopiva. Sen olen aikonut lahjoittaa pit?j?lle koulua varten.
KANTTORI. Todellakin, herra assessori? Sep? olisi jalo ty?!
ASSESSORI. Pienoinen uhraus vaan is?nmaan alttarilla. Mutta asian laita on sellainen, ett?, niinkuin jo sanoin, maataloni ei tuota paljon mit??n ja sen vuoksi noin suuri lahjoitus viel? t?t? nyky? k?visi minulle varsin vaikeaksi; minun t?ytyisi lyk?t? se ep?m??r?iseen tulevaisuuteen ja hyyr?t? huoneet jollekulle, esim. maakauppiaalle, jolle ne soveltuisivat eritt?in hyvin. Mutta jos polttimo --
KANTTORI. Te tarkoitatte ett? teht?isiin vaihtokauppaa: te antaisitte meille kansakoulun, me teille viinapolttimon. Ei k?y laatuun -- valitettavasti ei.
ASSESSORI. Min? arvelin ett? nyt olisi muutoinkin erinomaisen sopiva tilaisuus kun voitaisiin saada neiti Sommar opettajattareksi, h?n, joka on oman pit?j?n lapsia ja eritt?in suloinen ihminen -- eik? niin teid?nkin mielest?nne?
KANTTORI. Se on totta, tilaisuus olisi erinomainen. Mutta vaatikaa minulta mit? hyv?ns? muuta, vaan ei sit? ett? minun pit?isi puolustaman viinaa, jota kammoon pahimpana vihollisenani.
ASSESSORI. Hyv? kanttori, enh?n min? teilt? mit??n vaadi. Jollei teille kansan sivistyksen etu ole kalliimpi kuin oma personallinen inhonne sit? tai t?t? vastaan, niin enh?n min? sille mit??n voi.
KANTTORI. Herra assessori, te olette julma.
ASSESSORI. Niin, niin -- sellaisia te olette, jotka itsi?nne "kansallisiksi" nimit?tte! Jos teille joskus k?tt?ns? tarjoo yhteiseen ty?h?n, niin te sen hylk??tte ja kuitenkin ihmettelette, ettei maan varakkaat teid?n yrityksi?nne kannata. Te vaaditte ett? teille pit?isi olla kohtelias ja kukkaro aina auki, vaikka te vastaatte r?yhkeydell?, haukkumisilla, solvauksilla. Onko se mielest?nne tasapuolisuutta?
KANTTORI. Tuo, mit? nyt sanoitte, ei ole totta.
ASSESSORI. Sallikaa minun puhua loppuun saakka! -- Kuinka usein olen aikonut antaa min?kin roponi suomalaisille kouluille, joiden menestyst? syd?mest?ni harrastan, mutta aina on suomenmielisten ynseys minua siit? est?nyt. Olen ajatellut: oppikoot ensin n?yryytt?, sill? se on oikean sivistyksen ensim?inen merkki.
KANTTORI. Se, joka asiata todenteolla harrastaa, ymm?rt?? my?s eroittaa p??tarkoituksen henkil?ist?, eik? iske kiinni v?h?p?t?isyyksiin.
ASSESSORI. Se ei suinkaan ole v?h?p?t?ist? kenenk? kanssa jotakin yhteist? ty?t? tekee! Mit? asian ja henkil?n eroittamiseen tulee, niin ei teid?n pit?isi siit? paljon puhumaan, teid?n, joka sekoitatte itsenne, is?nne ja Herra ties keit? kaikenlaisiin asioihin, joilla ei ole mit??n yhteytt?.
KANTTORI. Teill? on mahdollisesti syyt? niin sanoa; min? en sit? lausunutkaan teit? moittiakseni.
ASSESSORI. V?h?t siit?! Mutta viel? nytkin olisin valmis antamaan jonkun summan, esimerkiksi viisisataa markkaa, suomalaisille kouluille ja teid?n kauttanne, jos vaan voisin toivoa hiukankin yst?v?llisemp?? kohtelua.
KANTTORI, puhuen itseksens?. Viisisataa markkaa! Koko pit?j?ss? on saatu kokoon ainoastaan sata ja yhdeks?nkymment?, se tekisi yhteens? kuusisataa yhdeks?nkymment?; voisin lis?t? siihen omistani kymmenen markkaa. Seitsem?nsataa markkaa -- mik? summa, mik? summa! (Assessorille.) Mit? te siis oikeastaan tahdotte, herra assessori?
ASSESSORI. Ett? te kunnankokouksessa, joka alkaa parin tunnin p??st?, puhutte Pilbladin yrityksen puolesta, ja jos polttimon rakentamiseen lupa annetaan, niin lahjoitan kunnalle kouluhuoneet ja te saatte viisisataa markkaa.
KANTTORI. Min? kirjoitan ne heti teid?n niinell?nne ker?yslistaani.
ASSESSORI. Ei mill??n muotoa minun nime?ni! Min? vihaan kaikkea melua, enk? tahdo ylv?stell? hyvill? t?ill?ni; kaikki tapahtukoon hiljaa ja s?vyis?sti. Pankaa oma nimenne.
KANTTORI. Kuinka? Mit? te tarkoitatte?
ASSESSORI. Taikka kirjoittakaa vaan: "Er?s valistuksen yst?v? viisisataa markkaa". -- Te siis suostutte?
KANTTORI. Sit? en muistanutkaan, suostumukseni tarvitaan ensin. -- Voi jos tiet?isin! Viina ja koulu -- tuntuu aivan kuin olisi taistelu kuoleman ja el?m?n v?lill?. Ettek? voisi odottaa ett? kysyisin neuvoa edes Hannalta?
ASSESSORI. Kenelt??
KANTTORI. Neiti Sommarilta -- h?nen mielipiteens? olisi minulle varsin t?rke?.
ASSESSORI. Vai niin; no sitten lienee parasta lakata puhumasta koko asiasta. Te n?ytte olevan niit? miehi?, jotka aina pakenevat jonkun hameen taakse kun on p??t?s teht?v?. Toivotan onnea! Te luulette varmaan ett? muualta ei en?? viinaa saadakaan, kun vaan t??ll? ei tehdasta ole.
KANTTORI. Sit? en uskalla toivoa.
ASSESSORI. Mutta ette kuitenkaan tahdo ymm?rt?? ett? juoppouden paras vastustaja on sivistys, on oppi, jota koulu t?nne levitt?isi.
KANTTORI, hetken mietitty?. Siin? olette oikeassa: ainoastaan raa'at. sivistym?tt?m?t ihmiset voivat viinan orjiksi joutua, siis -- sivistyst?, kouluja! Herra assessori, min? suostun -- kansani t?hden (itsekseen) ja sinun t?htesi, Hanna!
ASSESSORI. Teitte j?rkev?n ja viisaan p??t?ksen, joka tuottaa teille kunniaa, sill? olettehan -- jos asia onnistuu -- melkein niinkuin koko koulun perustaja. Lahjoitus-kirja on valmiina ja rahat saatte kunnankokouksen j?lkeen.
IV. Kohtaus.
Entiset. Rouva Turholm ja Hanna tulevat per?ovesta.
ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mit? t??ll? olemme puhuneet, se j?? tietysti meid?n v?lillemme. (Rouvalle.) Erinomaisen kaunis ilma t?n??n, voimme odottaa hyv?? viljavuotta, raskaita jyvi?.
ROUVA. Yksi ainoa y? saattaa viel? h?vitt?? kauneimmatkin toiveet.
ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyv? rouva, kun siihen ei mit??n syyt? ole.
ROUVA. Aikaista iloa on my?h?inen katua.
ASSESSORI. Sep? sukkelasti sanottu! Mutta aika rient?? ja minun t?ytyy kiiruhtaa pois. Saisinko olla niin rohkea, ett?