Valoa kansalle

Valoa kansalle, by Wilho Soini

The Project Gutenberg EBook of Valoa kansalle, by Wilho Soini This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Valoa kansalle Draamallinen kuvaelma kolmessa n?yt?ksess?
Author: Wilho Soini
Release Date: October 27, 2006 [EBook #19646]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALOA KANSALLE ***

Produced by Tapio Riikonen

VALOA KANSALLE
Draamallinen kuvaelma kolmessa n?yt?ksess?
Kirj.
WILHO SOINI
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1883.

HENKIL?T:
Assessori GABRIEL GRASMAN. Provasti. Kanttori NIILO RIUTTA. KALSO, | KINNAS, | talonis?nti?. LAHTI, | TUOPPALA, Rouva TURHOLM. HANNA SOMMAR, edellisen sis?ren-tyt?r. Kanttorin ?iti. 1:nen tytt?. 2:nen tytt?. Talonis?nti?, kansaa, koululapsia.

ENSIM?INEN N?YT?S.
Rikkaan-puoleisesti sisustettu sali rouva Turholmin kartanossa. Kukkia akkunoilla. Ovia per?ll? ja toisella sivulla.
I. Kohtaus.
Hanna istuu sohvalla neuloen, Kanttori nojaa edess? olevaa p?yt?? vastaan.
KANTTORI, viitaten sivuoveen. ??nest? p??tt?en siell? on assessori Grasman, eik? niin?
HANNA. On. Tied?tk? k?yk? h?n useasti t??ll??
KANTTORI. H?nen sanotaan k?yv?n t??ll? varsin ahkeraan. Kerrotaanpa ett? h?nell? olisi jonkinlaisia aikeita rouva Turholmin suhteen.
HANNA, naurahtaen. Todellakin? Sit?p? en olisi luullut t?dist?, joka jo on siin? ij?ss?.
KANTTORI. Mik? ik? -- viiden-nelj?tt? vuotias pulska ja varakas leski! Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta j?tt?k??mme heid?t ja puhukaamme teist?.
HANNA. "Teist??"
KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua viel? sinutella, sill? onhan siit? jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi puhua. Sin? siis menestyit seminaarissa?
HANNA. Varsin hyvin, olenhan vaan v?h?n laihtunut, vai mit? arvelet?
KANTTORI. Se ei haittaa; mutta olet tullut my?s paljon totisemman ja vakaamman n?k?iseksi.
HANNA. Niin, n?etk?s, olenhan nyt nelj? vuotta vanhempi kuin l?hteiss?ni.
KANTTORI. Muistan viel? varsin hyvin l?ht?si ajan. Molemmat olimme innostuneet kansamme kohoittamisen ja sivist?misen aatteesta ja kiihtyneet vastuksista, jotka sit? estiv?t; p??timme kumpikin uhrata voimamme tuon aatteen palveluksessa, tehd? kansallemme jotakin hyv??, vaikka kuinka v?h?ist? -- ja sin? l?ksit seminaariin.
HANNA. Niin, ja sin? lupasit sill? ajalla toimittaa t?nne kansakoulun.
KANTTORI. Niin lupasin, vaikk'en ole voinut lupaustani kokonaan t?ytt??. Mutta kun sin? olit l?htenyt, et usko mink?lainen tunne minut valtasi: melkein kaduin ett? olin sinua kehoittanut menem??n ja ett? olin houkutellut rouva Turholmia siihen suostumaan. Tuntui aivan kuin olisin sinut ij?ksi kadottanut. Eik? se kummaa ollutkaan, sill? olimmehan melkein kuin puolittain kihloissa.
HANNA, nousten ?kki? k?velylle. Meid?nh?n piti puhua koulunk?ynnist?ni.
KANTTORI. Suo anteeksi ett? lausuin mit? koko maailma siihen aikaan puhui. Mutta nyt kun taas nelj?n vuoden p??st? n?en sinut entist? kauniimpana ja suloisempana, en tied? kuinka salaisin iloani ja tunteitani, jotka sinun palauksesi on viritt?nyt uuteen tuleen.
HANNA. Oi Niilo, ?lk??mme puhuko niist? asioista! Etk? ole koskaan huomannut, ett? kun rakkaudesta ruvetaan puhumaan, katoo avosyd?minen ilo ja vaatimaton hilpeys nuorten v?lilt? ja sijaan tulee jonkinlainen pakollinen kainostelu ja turha ahdistus. Kun takkavalkeaan heitt?? uusia puita, se ik??nkuin sammuu ja pimenee eik? levit? l?mmint?, ei valoa.
KANTTORI, vilkkaasti. Niin, hetkeksi vaan; mutta sitten leimahtaa se korkeaan liekkiin, joka roihuten nousee yl?s, paukkaa ja r?isk??, ik??nkuin tahtoisi puunkin syd?n riemusta haljeta!
HANNA. Aivan oikein, mutta me antakaamme yst?vyyden tulen palaa ilman lis?yst? niin kauan kuin siin? itsess??n on kylliksi kuluttamista. -- Sanopas mit? olette t??ll? oikeastaan toimineet sill? ajalla?
KANTTORI. Olemme saaneet vihdoin p??tetyksi ett? kansakoulu rakennetaan kun vaan saadaan siihen tarvittavat varat kokoon. Sitten olemme koonneet rahoja suomalaisille oppikouluille. Viime kes?n? ai'oimme panna toimeen arpajaiset samaa tarkoitusta varten, mutta silloin kiiruhtivat muutamat pit?j?n herrat, assessori Grasman etunen?ss?, pyyt?m??n arpajaisia urkukassan hyv?ksi. Heille antoi kuvern??ri luvan, meille ei.
HANNA. Assessori Grasman on siis niit?, jotka eiv?t suomalaisia kouluja suosi?
KANTTORI. Sit? h?nen k?yt?ksens? ja toimensa selv?sti osoittavat.
HANNA. Ja sellaiseen mieheen luulet t?tini suostuvan! H?n, joka on suomalaisuudestaan ylpe?mpi kuin me molemmat yhteens?.
KANTTORI. Naisten mielipiteet ovat horjuvaisia ja riippuvat kokonaan siit? mies-seurasta, jossa he liikkuvat, ja varsinkin kun on syd?men asiat taikka vaan rikkaus kysymyksess?, ei naisten periaatteet maksa puhumisen vaivaa -- ne h??lyv?t niinkuin viiri tuulessa.
HANNA. Herra kanttori, miss? olet sellaisia naisia n?hnyt ja kuinka olet niin kauniita ajatuksia meist? saanut? -- Minua v?h?n kummastuttaa...
KANTTORI. Onnekseni en sellaista ole viel? t?h?n saakka itse tullut kokeneeksi, mutta sellainen on yleinen luulo miesten keskuudessa.
HANNA. Se ei ole heill? ensim?inen eik? viimeinen harhaluulo!
KANTTORI. Mielell?ni soisin ett? se olisi harhaluulo ja, ellei monet esimerkit toisin osoittaisi, tahtoisin sit? uskoakin. Mutta luuletko esimerkiksi, ett? jos Turholm vainaja ei olisi ollut harras suomenmielinen, h?nen rouvansa kuitenkin olisi sellainen kuin t?tisi nyt on? Onhan ?itisi koti aivan umpiruotsalainen.
HANNA. Aivan varmaan h?n olisi kansallismielinen; h?nell? on siksi hyv? ymm?rrys ja syd?n oikealla paikalla.
KANTTORI. Sit? en suinkaan ep?ile.
HANNA. Niilo, min? toivon ett? sin? kerran tulet tuntemaan mik? voima on naisen periaatteilla: mik? kannatus, jos ne ovat puolellasi, mik? ankara vastus, jos ne ovat tiell?si.
KANTTORI. Sin? innostut, eth?n vaan ymm?rt?nyt sanojani niin, kuin olisin sinusta ep?illyt? Sinuun luotan niinkuin jumalan-sanaan.
HANNA. Nyt puhut tyhm?sti, hyv? Niilo. (Pieni tytt? tulee sis??n kirja k?dess? ja seisahtuu ovensuuhun.) Vai niin, l?ksysi on jo luettu -- min? tulen oitis! (Tytt? poistuu.) Niinkuin n?et, olen jo n?in? parina p?iv?n? enn?tt?nyt