Vaarallista väkeä

Vaarallista väkeä

The Project Gutenberg EBook of Vaarallista väkeä, by Kristian Elster
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Vaarallista väkeä
Author: Kristian Elster
Translator: O. Relander
Release Date: June 12, 2006 [EBook #18568]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VAARALLISTA VÄKEÄ ***

Produced by Tapio Riikonen

VAARALLISTA VÄKEÄ
Kirjoitti
Kristian Elster

Norjan kielestä [»Farlige folk», 1881] suomensi O. Relander
Otava, Helsinki, 1891.

I.
Suuri höyrylaiva suuntaa kulkuaan norjalaista rannikkokaupunkia kohti.
Kankaan aikaan ei laivaan ole näkynyt muuta kuin vettä ja vuoria,
tuulen pieksämiä, päivän paahtamia vuoria. Vihdoin alkaa maisema
muuttua. Kallioita peittää paikka paikoin kahvinruskea kanerva ja siellä
täällä on yksinäinen petäjä, jonka kaikki oksat epätoivoisesti ovat
vääntyneet maihin päin. Kuin höyrylaiva on kulkenut monien
asumattomien ulkosaarien ohi, eroittaa harmaalla rannikolla muutamia
valkeita täpliä. Se on kaupunki. Höyrylaiva lähestyy sataman suuta.
Kallion takaa, jonka äärimmäisellä kärjellä majakka on, näkyy
laivanmastia ja höyrylaivantorvia. Kaupunki näkyy mastometsän läpi.
Äärimmäisenä meren rannalla rivi tilavia meriaittoja. Yläpuolella niitä
ovat muut rakennukset penkeittäin vuoren rinteillä, alempana rivittäin,
ylempänä säännöttömästi hajallaan. Toiset ikäänkuin uhalla ovat
sijoitetut tuulisimpiin kulmanteisiin, josta ne näyttävät tähystelevän
merelle, toiset ovat arasti ryhmittyneet notkoihin, jossa ovat tuulen
suojassa. Yli muitten talojen kohoavat kirkko ja latinakoulu.
Pienessä satamassa on elämä vilkasta. Äärimmäisenä on suuria
valtameren kulkijoita, joitten mastossa liehuu norjalainen tai vieras
lippu, sisempänä rannikkohöyrylaivoja ja vuonoveneitä; meriaittojen
edessä purjelaivoja ja laitureissa veneitä joukottain. Useimmat alukset
kulettavat kalaa. Kalaa tuovat jaalat, jotka juuri ovat tulleet
pyyntipaikoilta; kalaa lastataan sekä rannikkohöyrylaivoihin että niihin,
jotka välittävät liikettä kaupungin ja maailman markkinoiden välillä,
kalaa on veneissä, jotka ovat laitureissa. Enin osa siitä, mitä kuljetetaan
suunnattomien meriaittojen ovista, on kalaa; ja kaikki ne tehtaat, jotka
ovat kaupungin lähistössä ovat tavalla tai toisella riippuvia kalasta.
Kaupungin tulee kiittää kalaa olemassa olostaan. Merestä ovat
vähitellen kiivenneet nämä valoisat puutalot, jotka näyttävät niin
mukavilta ja varakkailta, -- merestä ovat nousseet nämä leveät, komeat

meriaitat, joihin omistajan nimet ovat maalatut suurilla kirjaimilla,
toiset hitaasti ja varmasti, toiset uhkarohkean nopeasti, -- merestä ovat
kohonneet kaikki nämä valkosiipiset purjehtijat ja savuavat höyryt, --
merestä ylenneet kirkko välkkyvine ristineen ja opinahjo, kaupungin
ylpeys, latinakoulu. Elinehtonsa saapi kaupunki muutamien
peninkulmien päästä, merestä särkkien kohdalta, jossa kiiltäviä
kalaparvia eleskelee ja jossa joka vuosi kelluilee sadottain kalaveneitä.
Me jätämme höyryn ja lähdemme astumaan kapeata pääkatua, joka
mutkittelee ja on jyrkkä kuin vuoripolku. Talot kadun yläpuolella ovat
parin sylen korkuiselle muurille siten rakennetut, että ikkunoiden eteen
on jätetty tilaa pienille puutarhoille. Näillä kaistaleilla, joihin pääsee
jyrkkiä portaita myöten, kasvaa köynnöskasvia, jotka peittävät muurin
ja ulottuvat katukiviin saakka. Kadun alapuolella ovat talot niin alhaalla,
että vaan ylimmät ikkunat pilkistävät sen reunan yli. Niillä on takapuoli
kadulle päin, talojen ja kadun välillä on syvä kuilu, ja sen pohjalta
kohoaa mahtavia puita, jotka vaan ylimmillä oksillaan varjostavat
katua.
Siellä täällä lähtee pääkadusta hämäriä solia, joihin aurinko ei koskaan
paista. Siellä eletään aivan ujostelematta. Pestään ja pesuvesi kaadetaan
maahan, josta se vuolaana purona juoksee kadulle. Vaatteita ripustetaan
kuivamaan ja sänkyvaatteita tomuutetaan. Haljenneita kattotiiliä ja
vanhaa raudan romua, lasisiruja ja rikkonaisia huonekaluja ja astioita
on kaikkialla näitten rotkojen pohjalla. Niissä käyskentelee koiria,
kanoja ja hanhia ja ne nuuskivat ja nokkivat ja kaappivat ja ovat
erinomaisen tyytyväisiä. Solien perällä on pimeitä inhottavia kapakoita,
joista kalastajia, kotimaisia ja vieraita merimiehiä hoipertelee ulos ja
sisään.
Tyynessä notkossa kaupungin yläosassa on puiston tapainen, jossa
palvelustytöt ajeluttavat pikkulapsia ja latinakoulun opettajat
välitunneilla kuljeskelevat edes takasin päivän kuulumia keskustellen.
Oli aikainen kevätpäivä; suuri höyry lähestyi rannikkokaupunkia. Ilma
oli tyyni; monista puutarhoista levisi raitista maan ja lehden silmukkain
tuoksua. Ovet olivat kaikkialla auki. Puutarhoissa tehtiin työtä,
haravoitiin pois keltasenruskeita, kerroksiin pusertuneita lehtiä,

edellisen vuoden kuivunutta kesäpukua, lapioitiin ja kaivettiin,
istutettiin ja kasteltiin. Alhaalla satamassa lähellä tullihuonetta oli
kauppias Vikin talo suurten puitten keskellä viheriän aitauksen
ympäröimänä. Puutarhan edusta oli suurilla kivillä peitetty rantaan
saakka. Aivan rannalle oli pystytetty lipputanko.
Puutarhassa haravoi nuori neito. Hänellä oli hienot kalpeat vähän
surumieliset kasvot. Hän oli hentorakenteinen, käsivarret olivat laihoja
ja olkapäät teräviä ja hän liikkui hiukan kumarassa. Kuin höyry lähestyi,
heitti hän haravan kädestään ja meni puiston portille. Siihen hän jäi
seisomaan ja katseli satamaan, hengitti syvään leutoa ilmaa ja tunsi
mielihyvällä sen vienoa hyväilyä kasvoissaan. Hienon hieno puna levisi
hänen poskilleen; hetkisen ajan välähti hänen silmissään uteliaisuutta ja
toivoa; verettömillä huulilla kuvastui tyytyväisyyttä.
Käytävästä kuului askelia. Talon omistaja tuli portaille ja ojensi laivalle
päin puoltatoista kyynärää pitkän kiikarin. Hän oli lyhyenläntä mies,
pää oli suuri, kulmakarvat tuuheat ja paksut, tukka jäykkää, lyhyeksi
leikattua, jotta saattoi nähdä paksun, lihaisen niskan. Hän oli
vääräsäärinen ja ahtaat housut liittyivät tiukasti reisien ja pohkeitten
jykeviin lihaksiin. Kädet olivat lyheitä, paksuja ja kovia. Syvälle
painuneet suupielet tekivät kasvot julmistuneen näköisiksi.