Vaarallista väkeä

죎
Vaarallista v?ke?

The Project Gutenberg EBook of Vaarallista v?ke?, by Kristian Elster This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Vaarallista v?ke?
Author: Kristian Elster
Translator: O. Relander
Release Date: June 12, 2006 [EBook #18568]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARALLISTA V?KE? ***

Produced by Tapio Riikonen

VAARALLISTA V?KE?
Kirjoitti
Kristian Elster
Norjan kielest? [?Farlige folk?, 1881] suomensi O. Relander
Otava, Helsinki, 1891.

I.
Suuri h?yrylaiva suuntaa kulkuaan norjalaista rannikkokaupunkia kohti. Kankaan aikaan ei laivaan ole n?kynyt muuta kuin vett? ja vuoria, tuulen pieks?mi?, p?iv?n paahtamia vuoria. Vihdoin alkaa maisema muuttua. Kallioita peitt?? paikka paikoin kahvinruskea kanerva ja siell? t??ll? on yksin?inen pet?j?, jonka kaikki oksat ep?toivoisesti ovat v??ntyneet maihin p?in. Kuin h?yrylaiva on kulkenut monien asumattomien ulkosaarien ohi, eroittaa harmaalla rannikolla muutamia valkeita t?pli?. Se on kaupunki. H?yrylaiva l?hestyy sataman suuta. Kallion takaa, jonka ??rimm?isell? k?rjell? majakka on, n?kyy laivanmastia ja h?yrylaivantorvia. Kaupunki n?kyy mastomets?n l?pi. ??rimm?isen? meren rannalla rivi tilavia meriaittoja. Yl?puolella niit? ovat muut rakennukset penkeitt?in vuoren rinteill?, alempana rivitt?in, ylemp?n? s??nn?tt?m?sti hajallaan. Toiset ik??nkuin uhalla ovat sijoitetut tuulisimpiin kulmanteisiin, josta ne n?ytt?v?t t?hystelev?n merelle, toiset ovat arasti ryhmittyneet notkoihin, jossa ovat tuulen suojassa. Yli muitten talojen kohoavat kirkko ja latinakoulu.
Pieness? satamassa on el?m? vilkasta. ??rimm?isen? on suuria valtameren kulkijoita, joitten mastossa liehuu norjalainen tai vieras lippu, sisemp?n? rannikkoh?yrylaivoja ja vuonoveneit?; meriaittojen edess? purjelaivoja ja laitureissa veneit? joukottain. Useimmat alukset kulettavat kalaa. Kalaa tuovat jaalat, jotka juuri ovat tulleet pyyntipaikoilta; kalaa lastataan sek? rannikkoh?yrylaivoihin ett? niihin, jotka v?litt?v?t liikett? kaupungin ja maailman markkinoiden v?lill?, kalaa on veneiss?, jotka ovat laitureissa. Enin osa siit?, mit? kuljetetaan suunnattomien meriaittojen ovista, on kalaa; ja kaikki ne tehtaat, jotka ovat kaupungin l?hist?ss? ovat tavalla tai toisella riippuvia kalasta. Kaupungin tulee kiitt?? kalaa olemassa olostaan. Merest? ovat v?hitellen kiivenneet n?m? valoisat puutalot, jotka n?ytt?v?t niin mukavilta ja varakkailta, -- merest? ovat nousseet n?m? leve?t, komeat meriaitat, joihin omistajan nimet ovat maalatut suurilla kirjaimilla, toiset hitaasti ja varmasti, toiset uhkarohkean nopeasti, -- merest? ovat kohonneet kaikki n?m? valkosiipiset purjehtijat ja savuavat h?yryt, -- merest? ylenneet kirkko v?lkkyvine ristineen ja opinahjo, kaupungin ylpeys, latinakoulu. Elinehtonsa saapi kaupunki muutamien peninkulmien p??st?, merest? s?rkkien kohdalta, jossa kiilt?vi? kalaparvia eleskelee ja jossa joka vuosi kelluilee sadottain kalaveneit?.
Me j?t?mme h?yryn ja l?hdemme astumaan kapeata p??katua, joka mutkittelee ja on jyrkk? kuin vuoripolku. Talot kadun yl?puolella ovat parin sylen korkuiselle muurille siten rakennetut, ett? ikkunoiden eteen on j?tetty tilaa pienille puutarhoille. N?ill? kaistaleilla, joihin p??see jyrkki? portaita my?ten, kasvaa k?ynn?skasvia, jotka peitt?v?t muurin ja ulottuvat katukiviin saakka. Kadun alapuolella ovat talot niin alhaalla, ett? vaan ylimm?t ikkunat pilkist?v?t sen reunan yli. Niill? on takapuoli kadulle p?in, talojen ja kadun v?lill? on syv? kuilu, ja sen pohjalta kohoaa mahtavia puita, jotka vaan ylimmill? oksillaan varjostavat katua.
Siell? t??ll? l?htee p??kadusta h?m?ri? solia, joihin aurinko ei koskaan paista. Siell? elet??n aivan ujostelematta. Pest??n ja pesuvesi kaadetaan maahan, josta se vuolaana purona juoksee kadulle. Vaatteita ripustetaan kuivamaan ja s?nkyvaatteita tomuutetaan. Haljenneita kattotiili? ja vanhaa raudan romua, lasisiruja ja rikkonaisia huonekaluja ja astioita on kaikkialla n?itten rotkojen pohjalla. Niiss? k?yskentelee koiria, kanoja ja hanhia ja ne nuuskivat ja nokkivat ja kaappivat ja ovat erinomaisen tyytyv?isi?. Solien per?ll? on pimeit? inhottavia kapakoita, joista kalastajia, kotimaisia ja vieraita merimiehi? hoipertelee ulos ja sis??n.
Tyyness? notkossa kaupungin yl?osassa on puiston tapainen, jossa palvelustyt?t ajeluttavat pikkulapsia ja latinakoulun opettajat v?litunneilla kuljeskelevat edes takasin p?iv?n kuulumia keskustellen.
Oli aikainen kev?tp?iv?; suuri h?yry l?hestyi rannikkokaupunkia. Ilma oli tyyni; monista puutarhoista levisi raitista maan ja lehden silmukkain tuoksua. Ovet olivat kaikkialla auki. Puutarhoissa tehtiin ty?t?, haravoitiin pois keltasenruskeita, kerroksiin pusertuneita lehti?, edellisen vuoden kuivunutta kes?pukua, lapioitiin ja kaivettiin, istutettiin ja kasteltiin. Alhaalla satamassa l?hell? tullihuonetta oli kauppias Vikin talo suurten puitten keskell? viheri?n aitauksen ymp?r?im?n?. Puutarhan edusta oli suurilla kivill? peitetty rantaan saakka. Aivan rannalle oli pystytetty lipputanko.
Puutarhassa haravoi nuori neito. H?nell? oli hienot kalpeat v?h?n surumieliset kasvot. H?n oli hentorakenteinen, k?sivarret olivat laihoja ja olkap??t ter?vi? ja h?n liikkui hiukan kumarassa. Kuin h?yry l?hestyi, heitti h?n haravan k?dest??n ja meni puiston portille. Siihen h?n j?i seisomaan ja katseli satamaan, hengitti syv??n leutoa ilmaa ja tunsi mielihyv?ll? sen vienoa hyv?ily? kasvoissaan. Hienon hieno puna levisi h?nen poskilleen; hetkisen ajan v?l?hti h?nen silmiss??n uteliaisuutta ja toivoa; verett?mill? huulilla kuvastui tyytyv?isyytt?.
K?yt?v?st? kuului askelia. Talon omistaja tuli portaille ja ojensi laivalle p?in puoltatoista kyyn?r?? pitk?n kiikarin. H?n oli lyhyenl?nt? mies, p?? oli suuri, kulmakarvat tuuheat ja paksut, tukka j?ykk??, lyhyeksi leikattua, jotta saattoi n?hd? paksun, lihaisen niskan. H?n oli v??r?s??rinen ja ahtaat housut liittyiv?t tiukasti reisien ja pohkeitten jykeviin lihaksiin. K?det olivat lyheit?, paksuja ja kovia. Syv?lle painuneet suupielet tekiv?t kasvot julmistuneen n?k?isiksi.
L?heiselt? laiturilta, johon v?ke? alkoi kokoontua, tuli kolme miest? Vikin puutarhaan. Ensimm?inen tulijoista oli kookas mies, posket sile?ksi ajetut, harmaa tukka huolellisesti leikattu, hiukkasen kalju,