Väljemmillä vesillä | Page 7

siell? loistossansa?Istuu Luoja maan ja taivahansa,?Edess?ns? enkeli on h?ll?,???nell??n mi kertoo lempe?ll?:
? ?Herra maailman ja taivahitten! K?skyst?s kun kuljin maita sitten, N?in m? lapsen k?yh?n n??ntyneen? Nietokselle kylm??n j??tyneen??.
?Teith?n niinkuin k?skenyt oon teit?:?Luoksein saattakaatte n??ntyneit????Lausui viestillens? kaiken Luoja;??H?n on t??ll?? -- vastaa viestin tuoja.
T?hdet tuikkaa talven taivahilta,?Kylm?, kolkko nyt on jouluilta,?Kylm? tunkee ytimiin ja luihin,?Tuuli vinkuu seinuksiin ja puihin.
Vaan ei kylm? en?? kerj?l?ist?,?H?n jo vaivoistansa p??si n?ist?;?Kunne toivoi, p??sikink? sinne,?Sit' en tied?. Elo p??ttyy minne?
1890.
MIELIALOJA JA TUNTEITA.
SYKSYINEN MIELIALA.
Syystunto luonnossa ja taivas valju,?Kukkaiset kuolleet, lehdet kellert??,?Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silm?,?Vedenkin pinta tuskin v?r?ht??.
On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta,?Tai ehk? uinuu sopusointuaan?Tai v?syi luomaan ja nyt voimaa uutta?Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
On tyynt? kaikki, rauhan p?iv? loistaa?Valjulta laelta sinitaivasten --?Miks sitten tuulisp??n? tunne riehuis,?Kai syyt' on kerran kuolla my?skin sen?
Niin ootkin tyyni taas, s? syd?n raukka,?Ett' oikein pelk??n saavas talven j??n;?Tyhjyyden syv?? rauhaakoon se lienee?Tai liekk? tyynt? eell? myrskys??n?
1891.
NIIN HERKK? KUIN HAAVAN LEHTI.
Niin herkk? kuin haavan lehti?On tuulien suukkosille,?Niin herkk? ja altis on mieleni mun?My?s tuntehen tuulosille.
Niin t?ynn? kuin syys-y?n taivas?On t?htien kehri? noita,?Niin t?ysi ja kirjava sy?mmeni my?s?Utuheikkoja on unelmoita.
Kuin py?rivi py?rteess? kaarna,?Ei nielua virran se v?lt? --?Niin maailman py?rteess? h?ilyn m? my?s,?En kuilua kuoleman v?lt?.
1893.
TUULIAJOLLA.
Olen maailman touhussa rikkeynyt,?Repaleina on sieluni mun:?Ep?kunnossa purteni purjeet on?Ja venhoni ruoria tottele ei,?Omin valloin vain sek? oikkuillen?Tuul'ajolla vauhkona kiit??.
Mit? teen min? toivoton venhemies,?Elon aavalla kerran kun oon??Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis,?Min suojahan haaksensa ohjata vois!?Levon hetke? tarvitsen.
N??t myrskyss? hukkasin m??r?ni p??n,?Ep?kuntohon purjeet sain;?Vain pilkkunen maata jos kangastais,?Mun henkeni ehk? jo voimaa sais --?Mut minne m? silm?ni luonenkin,?N??n aavaa, tyhj?? ja aavaa.
TALVITUNNELMA.
Haihtuu riemu, vaihtuu onni,?Hukkuu usko, luottamus,?Kuluu kulta, pett?? toivo,?Kuihtuu kaunein kukoistus.
Sammuu t?hti, lientyy taivas,?Kuivuu l?hde kuohuvin,?Taltuu tuuli, voipuu aatos,?P??ttyy p?ivyt valoisin.
Katoovaist' on kaikki t??ll?,?Suoltuu vyyhti el?m?n.?Miks m? muista poikkeus oisin??Luonto t?ytt?? teht?v?n.
Tullos siis, s? rauhan neiti,?Kylv? lunta syd?mmeen,?Tyynn? niinkuin talven luonto?K?yn sun syliis ikuiseen.
V?SYKSISS?.
Nuor' oisinko min?kin ollut,?Tuli-intoa uhkuillut?Ja toiveinko rintani tuorein?Ois kerran se kohoillut?
Ja aiturin laillako aatos?My?s mittasi taivaat ja maat,?Ja raivosi sortoa vastaan --?Miss' aiat on onnekkaat?
Olen riemuinnutko m? my?skin?Kuin lapsonen mielelt?in?Jako mull' oli puhtahat tunteet?Sek? hellyytt? sy?mmess?in.
Min? my?skink? kerran se lemmin?Ihanaisinta immytt? maan,?H?nen suutelin ruusuista suuta?Kuin ?ityet lapsuttaan.
Tavottaissani taivahan kaarta?Olen uupunut voimiltain,?Min? hulluhan autuutta hourin,?Utuhienoa onnea hain.
Elo s?rm?k?s, karkeasyinen?Vei haavehet hienoiset,?Per?pohjolan tunturituulet?Hyys tuntehet terheniset.
Iva ilke? turmeli mielen,?Kun pilkaksi kaikki se l?i --?Elon nautinto henget?n, ontto?Poven surkean-tyhj?ksi s?i.
Mihin sai multa herttahat hetket,?Sit?, koito, m? tied? en --?Pian onko jo aikani tullut,?Sit? aavista my?sk??n en.
Nuor' oisinko min?kin ollut??N?in olleeni ilmoitetaan,?Mut totta se ei toki liene --?Kai unta on ollut se vaan!
M? OLEN KUIN SIIPEHEN AMMUTTU LINTU.
M? olen kuin siipehen ammuttu lintu,?Mi toisien j?lkehen pyrki? koittaa,?Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu?Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa.
M? matkani suunnan ja valkaman tied?n?Ja sinne mun toivoni vain halajaapi,?Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui,?Se lentoni vauhtia vaimentaapi.
Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu?Ja toisien rinnalla riehua koitan,?Vaan heikko jos onkin jo siipeni ly?nti,?Niin toivon m? sent??n, m? kohtalon voitan.
Syysy?n? 1892.
ONNENSA KUKKULALLA.
H?n on mun, h?n on mun, minun ainoastaan,?Sen kuiskasi mulle h?n vasta.?Miten voisin m? hillit? mielt?ni siis,?En huoli m? maailmasta.
Viis veisaan m? siit?, jos k?yh? m? oon,?Ja jos leip?ni maailmalla:?H?n on mun, h?n on mun! sen tied?n m? vain,?Mun ainoan taivas-alla.
Salatieto se sent??n viel? nyt ois,?Sit? sulle en juoruta saisi --?Mut onneni viesti jo tahdottain?Yli huulteni huilata taisi.
Ja tietk?h?n vain koko maailma sen,?Min? voittajan k?ynnill? kuljen:?H?n on mun, h?n on mun, minun ainoastaan,?Min? vain h?net syliini suljen.
Min? vain olen h?nt? nyt suudellut --?Sek? ?itins? aamuin ja illoin --?Ihan suulle m? suutelin, kerran vain,?Voi, kuinka h?n purppusi silloin!
H?n on puhdas kuin pulmunen p?iv?ll??n?Ja tuntehen l?mp?? t?ynn? --?Lie tuttukin sulle h?n ennaltaan,?Jok' on koulut ja kaikki jo k?ynn?.
Mit? t?ss? m? sent?h?n kerronkaan,?Tuhat vuottahan kertoa voisin.?Sin? voitkin jo onnea toivottaa! --?My?s sulle m? semmoisen soisin.
1892.
UNTA.
Et sin? siis se ollutkaan,?Jot' ?sken suutelin,?Kun uinuin lehdon varjossa;?-- M? tyhj?? tavoitin.
Se sinisilm?s ollut ei,?Min yll?in aina n?in,?Kun haaveistani havahduin;?-- M? taivaan kaaren n?in.
Ei sun siis l?mmin heng?hdys,?Min tunsin poskillain --?-- Se suvi-ilman hyv?ilys?Ja p?iv?n paahde vain.
Ja ??ni, jota kuunnellen?M? uinuin autuuteen??Se lehdon leivon laulu vaan?Ja vieno loiske ve'en.
Siis kaikki unta, unta vain!?My?s itse unta lien??T??n unten haavemaailman?Kai hautaan my?s m? vien.
NIIN USKOLLISNA KUIN TAIVAHAN T?HDET.
Niin uskollisna kuin taivahan t?hdet?I?ti vilkkuvat vierekk?in,?Niin uskollisna kuin koitto ja p?iv??I?ti toistahan syleilee;
Niin uskollisna kuin rantaman ruusu?Valohon taipuvi kaihossaan,?Niin uskollisna kuin aalloton lampi?Taivahan h?ivi? heijastaa;
Niin uskollisna kuin ulapan kuohut?I?ti toistahan kaulailee?Ja kuolevat rannalla kalliohautaan?Pitk?h?n suukkoon ja syleilyyn --
Niin uskollisna, oi sulhoni sorja,?Sun kanssasi el?m?n aallokon k?yn,?Sun tauttasi yksin m? el?? tahdon?Ja kuolla sun kuumahan suudelmaan.
H?N.
H?n iloinen oli kuin talveton toivo?Ja hell? kuin ?itini armahan suukko,?Oli raitis kuin kev?imen tuoksuva ruusu,?Oli kaunis kuin pilvet?n p?ivyen nousu,?Tuhat-ilmeinen kuni sielukas silm??Ja puhdas kuin unelma uinuvan lapsen --?Suvituulosen lailla h?n luokseni leijas?Ja kaikosi pois kuni vuoristokaiku.
VASTAISEN AI'AN VIENO AUERPILVI.
Vastaisen ai'an vieno auerpilvi?Elosi huolet kaikki hunnutkoon,?Kev?isen aamun hellin tuulenhenki?Unelmas untuvaiset varjelkoon?
Toiveesi hennoimmatkin helpehyiset?Syksyisen hallan ?ilt? s?ilyk??n,?Kirkkaana lehdon l?hteen silm?n lailla?Sekeinen sielus taivas p?ilyk??n!
Tunteesi nuorten aamuliljain lailla?Povesi puhtoisuutta tuoksukoon,?Keijuiset lemmen virtt??n viehkeint??Ikuiset ai'at korvaas kuiskikoon!
Jos sent??n joskus otsas