Uusi Grottelaulu | Page 4

tulla,?Kun orjain palkka huutaa,?Kun kansaas tallataan jalvoin,?Ja sorretaan k?yh?.
Olet varottanut:?"Itkek??, mahtavat,?Ja vaikeroitkaa?Sen kohtalon eess?, mi vartoo!"?Mut ne luulevat, ett? s? makaat.?Eoonit k?yv?t, ja Sin? et saavu.?Sun surmanenkelis viipyy.?Herra Sebaot,?M? saanhan uskoa vanhurskauteen??Se olethan S?,?Joka vanhurskaudella kulutat sy?mein,?Joka minusta huudat,?Joka minussa julmistut vihassais?
Herra Sebaot julmistuu vihassaan.?H?nen vanhurskautensa polttaa sy?mes.?Se on h?n, joka huutaa sun rinnastas.?Kun h?n kohottaa sauvan ja ruoskan,
Voi silloin maata ja merta!
H?nen surmanenkelins?k? kuulen??Mut miksi viivytte??Ettek? sotke Jumalan viinikuurnaa?
Me sotkemme Jumalan viinikuurnat.?Ne, joilla on pedonmerkki,?Ly?mme me paisumilla,?Ja he pureksivat kielt?ns? vaivoissaan.
Mut miksi viivytte?
Me emme viiv?sty.?On ny?ri k?dess?mme?Ja luotilauta?Ja pituus, korkeus, syvyys mitataan,?Kirousta hyllyv?in maailmojen avaruus,?Avaruus, joss' aaltoina vy?ryy?Saasta ja synnit.
Te h?vit?tte sen.
Me suljemme sen niinkuin kirjan,?Ja kuin lehdet viikunapuun?Sen t?hdet on hiipuvat.?Tulivitsoista miljoonista?Me sidomme luudan, jolla ne laastaan pois.
Milloin te tulette??M? kaipaan.?Milloin te tulette?
Katso merkkej?!?Kuule!?Belsasarin soihdut huikaisi valtavat,?Himojuhlain vilske ne kuuroks saa,?Ne niit' ei n?e, ne niit' ei kuule.?Mut s?, jonka kuuloa tuskat tarkistaa?Ja n?k?? vanhurskauden kaipuu,?S? n?et kostajan panssarin hohdon,?S? kuulet hevosien kapsehen kaukaa.
M? n?en hohdon tulikivi-panssareiden,?M? kuulen kapsehen niinkuin ukkosen kaukaa.?M? kuulen meren nousevan jymin??.?Te tulette.?Minut kostetaan ja m? huudan:?Armoa py?veleille!?Armoa itsellein!
Herra Sebaot!?Pelasta, rangaistessas!
Herra Sebaot pelastaa rangaistessaan.?Se on rakkaudessa, kuin h?n vihastuu,?Se on rakkaudessa...
Siunattu H?nen nimens?!
_(Orja n??ntyy ruoskaniskuista, p??st?? v??ntitangon, kaatuu maahan ja sotketaan kuolijaaksi)._
J?lkikirjoitus "Uuteen Grottelauluun".
Pergamenttik??r??n, jonka Ahasverus oli minulle j?tt?nyt, oli kirjoitettu toisellekin puolelle, mutta niin ep?selv?sti ja sellaisella erilaisten aikojen ja kansalajien kirjaimien sekoituksella, ett'en voinut saada siit? mit??n tolkkua. Osaksi toivossa l?yt?v?ni tulkin, osaksi utelijaisuudesta saadakseni n?hd? "matkustavan juutalaisen" j?lkel?isen suoraan alenevassa polvessa, menin seuraavana p?iv?n? pieneen kirja-antikvariaattiin Juutalaiskadulla. Siell? istui pulpettinsa ??ress? valkeatukkainen ukko, jolla oli suuri koukkunen? ja syd?mellisen l?mp?iset silm?t. Palasin usein sinne ja tapasin siell? melkein aina nuoren miehen, seemil?isen kirjallisuuden jo maineikkaan viljelij?n alituisesti istumassa niiden rikkaiden aarteiden ymp?r?im?n?, joita ukko oli koonnut harvinaisista hebrealaisista, syyrialaisista ja araabialaisista kirjoituksista.
Kun n?ytin antikvaariukselle pergamenttik??r?ni, n?kyi h?n suuresti kummastuvan. Ei kertaakaan sadassa vuodessa ilmaannu Ahasverus muille tavallista laatua oleville kuolevaisille, kuin jollekulle?j?lkel?isist??n. Antikvaarius selitti kirjoituksen seuraavalla tavalla:
"Syd?meni pit?isi olla karaistun kurjuutta n?kem??n. Onhan sit? ollut joka p?iv? silm?ini edess? kaksituhatvuotisen matkani aikana. Joskus se minussa synnytt?? tunteen, joka on melkein vahingon iloa, tai pikemmin riemua siit?, ett? olen oikeassa nasarealaista optimistia vastaan, joka seuraa askeleitani. Mutta syvemm?ll? kuin t?m? tunne liikkuu vitkaan kasvavalla mahdilla toinen: oi, ett? h?n olisi ollut oikeassa! On niit?, jotka luulevat, ett? h?n v?hitellen tuleekin olemaan, ett?, toisin sanoen, ne voimat, jotka taistelevat kurjuutta vastaan, silt? voittavat alaa. Niin voivat lyhytik?iset olennot p??tell?, jotka tuskin tuntevat omaa aikaansa, eiv?tk? menneisyydest? tied? mit??n enemp?? kuin ovat lukeneet kirjoista.
Jos voisin muutamin harvoin piirtein kuvata nyt poiskuolevan yhdeks?nnentoista vuosisadan ja menneiden vuosisatojen kurjuutta, toisiinsa verraten, tulisi kuva olemaan: industrialismin kautta tavallaan j?rjestetty ja luokiteltu kurjuus vastakohtana?j?rjest?m?tt?m??n; teoriioilla oikeaksi todistettu kurjuus vastakohtana teoriiattomaan; uskonnosta toivottomasti poiskatsova kurjuus kirkon hell?sti hoitaman, hyv?ilem?n, ymm?rt?m?tt?m?ll? almujen antamisella lis??m?n, mutta my?skin lient?m?n, kevent?m?n, jopa aateloiman kurjuuden sijasta. Ja vihdoin: kiehuva, t?ydellist? yhteiskunnan kukistusta suunnitteleva kurjuus verrattuna entisaikojen v?list? kuohahtavaan, mutta s??nn?llisesti k?rsiv?lliseen ja apaattiseen. Menneill? vuosisadoilla oli monta pient? k?simylly? kurjuutta varten. Yhdeks?stoista on n?hnyt sille pystytett?v?n yhden ainoan ??rett?m?n, joka pian k?sitt?? koko planeettimme ihmiskunnan. Tarun Grottemylly on muutettu todellisuuteen.
Ei se vaadi ainoastaan ruumiillisen ty?n tekij?in henke?. Se ammottaa yht? ahnaasti kaikkia niell?kseen. Ty?n-ostajat ja ty?nmyyj?t ty?ntyv?t toistensa mukana sen vauhtipy?riin ja kaatuvat siell? ja kuolijaaksi poljetaan. Ne ihmiset ovat harvat, jotka voivat pit?? itsens? jotakuinkin turvattuina tuolta n?lk?iselt? hirvi?lt?. Tuska on saanut tilaa melkein kaikkiin mieliin. Laulua, tuota luonnollista ja puhdasta, jonka tyyni ilo tai sen yht? kaunis siskos tyyni suru synnytt??, kuullaan yh? harvemmin lehdoissa, viljamailla, m?kiss? ja linnassa. Tuska sen karkottaa. Tuska alkaa tarttua lapsiinkin.
Saarnaajan ??ni viilt?? halki usmaisen avaruuden. Mit? h?nell? on julistettavana? Sananen raskautetuille, vai mit?? Jotakin, joka voi helpottaa sen kauhistuksen taakkaa, joka painaa ep?lukuisia rintoja?


"Teid?n k?rsimyksenne lieventyisiv?t, niin, kentiesi tulisivat siunatuiksikin niiden kautta teid?n joukossanne, jotka harrastavat ihanteita, jos heill? olisi jokin suuri p??maali. Mutta sellainen edellytt?? maailmanj?rjestyst?, ja maailmanj?rjestys edellytt?? maailmanj?rke?, edellytt?? Jumalaa. Mutta Jumalaa ei ole. Siis ei my?sk??n maailmanj?rjestyst?. Siis ei my?sk??n mit??n p??maalia teid?n k?rsimyksill?nne."
N?in kuuluu t?m?n saarnaajan ??ni.
H?n, saarnaaja, on luonnonmekanismissa etsinyt Jumalaa, mutta ei ole l?yt?nyt h?nt?. H?n olisi yht? hyvin voinut etsi? h?nt? jossakin myllylaitoksessa tai lokomotiivissa. Saarnaaja viittaa?luonnontieteeseen, ett? t?m? on tehnyt tyhj?ksi toiveet semmoisen l?yd?n tekemiseen. H?n olisi voinut yht? hyvin viitata tuulimyllyn teoriiaan tai h?yrykoneoppiin samassa tarkoituksessa. Mielenkuvitukselle on erotus tosin suuri luonnonmekanismin ja h?yrykoneen v?lill?, ja yksinkertaisuus saattaa senvuoksi katsoa todenn?k?isemm?ksi, ett? Jumalan l?yt?? persoonallisesti edellisess? kuin Robert Wattin persoonallisesti j?lkimm?isess?. Mutta siit?, joka tuntee luonnontieteen metoodin, joka soveltuu ainoastaan maailman mekaaniseen aspektiin[1], siit? ei ole ihmeellisemp??, ett? Jumalaa ei tavata siell?, kuin ett? kellosepp?? ei tavata sis?ll? taskukellossaan. Luonnontieteen itse menettelytapa on semmoinen, ett? ei se voi asettaa; nostimia eik? sortimia mit??n ihanteellista kohtaan. Mit? se h?vitt??, on myyttist? k?sityst? kaussaalisesta luonnossa, joka ei ole samaa, kuin kaussaalinen maailmassa. Sill? t?ll? on toinenkin asema, kuin mekaaninen: psyykkinen ja teleolooginen. Ja n?iden molempien fasaadien sis?ll?, mit?