Uni | Page 8

ole olemassakaan. Pit?isih?n sinunkin huomata se, ettei meill? ole mit??n muusta maailmasta eristetty? yhteiskuntaa, eik? ole aikomusta perustaakaan. Me emme pid? puuhiemme pohjana ihanteita yksin, vaan rakennamme kaikki, mit? rakennammekin, varman edell? tehdyn suunnittelun ja tarkkojen laskelmien, sek? aikojen kuluessa saadun kokemuksen horjumattomalle pohjalle. Me emme ole niin hulluja, ett? poikkeaisimme pois olemassaolon la'eista, niinkuin n?yt luulevan. Me olemme tehneet ja teemme vastakin ainoastaan sit?, mik? mill?kin ajalla on mahdollista.
-- Olkoon niin. Mutta sanoppas minulle viel? yksi asia. Miten teill? on lasten opetus t??ll? j?rjestetty?
-- Hyvin yksinkertaisesti. Talvikauden k?yv?t ne koulua ja kes?t tekev?t ne ty?t? puutarhassa. Tuo rakennus tuolla m?ell? -- katsohan miten uhkea sekin on. -- Niin, siell? on kuusi luokkahuonetta, k?sity?- ja opettajahuoneineen, siell? niille tiedon alkeita annetaan. Se vaan on ik?v? juttu kun kouluhuoneet kuuluvat k?yv?n ahtaaksi. T?ytyy taaskin ryhty? uusiin rakennuspuuhiin.
-- Saatteko te sille valtioapua, vai itsek? sen yll?pid?tte?
-- V?h?np? sin? muistat. ?skenh?n juuri puhuimme ett? kouluopetus on maassamme kokonaan valtion kustantamaa.
Keskustelumme t?ytyi taaskin lopettaa, kun Esan vaimo, joka oli keskustelumme aikana pujahtanut ulos, tuli kutsumaan p?iv?llisruoalle.
* * * * *
P?iv?llist? sy?dess? vallitsi taaskin sama rattoisa mieliala kuin aamiaisen aikanakin. Rattoisuutta lis?si osaltaan viel? se seikka, ett? opiston luennoitsijat ja oppilaat olivat my?skin l?sn?.
P?iv?llisen loputtua l?hdimme koko joukolla opistolle. Silloin oli siell? opiston kymmenvuotisjuhla. Rattoisasti, miltei huomaamatta menikin siell? koko iltap?iv?. Juhlan arvokas ohjelma puheineen ja lauluineen muutti tunnit minuuteiksi.
Juhlapuheessaan muisteli opiston johtaja m. m. sit? aikaa kun opistoa alettiin hommata. -- ?Kovan agitatsionity?n ja monien muiden puuhien vuoksi oli Sosialidemokratisen puolueen vaikea toteuttaa opistohanketta. Silloin, yht'?kki? kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmestyi satamaty?l?isten tarkoitukseen sopiva maalahjoitus, joka empim?tt? otettiinkin vastaan. Siit? saakka on opisto hyv?ll? menestyksell? toiminut. Paljon se sill? ajalla onkin valaissut raatajain pime?? hengeny?t?. Moni nuorukainen ja neitonen on k?ynyt sill? l?hteell? ammentamassa el?m?n vett??. -- Niin kertoili innostunut puhuja, sek? kehoitti kuulioitaan viem??n terveisens? maan ty?v?elle, ja kehoittamaan heit? yh? edelleenkin veljelliseen yhteistoimintaan, sanoi sen vihdoin viimein ly?v?n alas kaiken porvarimahdin sek? siit? johtuvan pimeyden ja valkasevan kansalle ikuisen, runsasta palkkaa tuottavan p?iv?n. Sanoi vihdoinkin koittavan ajan jolloin yhteisty?ll? saadaan ryhty? tasoittamaan maailmaa niist? loukuista ja rosoista joita ylimys- ja porvarij?rjestelm? on aikojen kuluessa siihen luonut. -- Lopuksi kehoitti h?n satamaty?l?isi?kin yh? edelleen taistelemaan, taistelemaan kuin ennenkin, ei ainoastaan omien, vaan koko kansan yhteisten etujen puolesta.
Illan tultua tulimme takasin siirtolaan johon opiston yhdess? valitsema toimikunta oli valmistanut yhteisen illanvieton.
Se ilta oli puheineen, lauluineen, n?ytelmineen ja kuvaelmineen niin mielt?kiinnitt?v?, etten sit? sanoin voi kuvata. My?h??n y?ll?, kun erosimme, tunsimme niin omituista tyynt? ja rauhaa rinnoissamme, etten ainakaan min? ole konsanaan moista tuntenut. Se tunne oli kaiketi sit?, joka voi synty? vasta silloin, kun edes joku m??r?tty joukkokaan tuntee keskuudessaan veljellisyyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden vallitsevan.

Kuudes luku.
Tyytyv?isen? n?kemiini ja kuulemiini riisuuduin ja menin nukkumaan ja yht? tyytyv?isen? her?sinkin taas maanantai-aamuna vuoteeltani seitsem?n aikaan. Juotuamme aamukahvit l?hdimme me kaikki koko siirtolan perhe erihaaroille eri ty?njohtajain opastamana ty?h?n.
Naiset ja joku pienempi osa miehi?kin meni kasvi- ja puutarhaan, osa miehist? meni kokemaan kalanpyydyksi? ja mik? mihinkin pienempiin toimiin. Suurin osa, niiden joukossa min?kin, l?hdimme uutismaata raivaamaan.
Huolettomina ja iloisina, ty?v?en lauluja laulaen l?hdimme ty?maalle. Kauvan emme tarvinneet kulkeakaan kun jo alkoikin sielt? peltojen takaa n?ky? suuret puu- ja juurikasr?ykki?t.
Raadin-ahteelle ehditty?mme, saatuamme johtajalta tarkat neuvot, mit? kunkin piti tekem??n, alkoi kuulua ryske korvesta. Puut kaatuilivat luonnon herrojen iskuista rytisten ja r?isk?en maahan, josta ne kuljetettiin karsittuina ja pienisteltyin? yksiin kasoihin.
Puiden ryske, kuokkien ja kirveiden pauke, jota sees salo-ilma liepeill??n liid?tteli, kaikui iloisten raatajain laulujen s?est?m?n? kauvas ja kertoillen vapaassa ty?ss? temmelt?vien ty?l?isten riemusta, vaipui se vihdoin P?ij?nteen rannoilla uljaasti p?it??n kohottelevien vuorien taa. -- -- --
Sill?tavoin, toisten kaataessa ja karsiessa korven honkia ja toisten kuokkiessa ja ojaa kaivaissa kului aika niin ett? siirtolan ruokakello kutsui meit? aamiaiselle.
Aamiaisen sy?ty? alkoi sama ryske ja kestikin taas siihen saakka, kunnes kello kutsui p?iv?llisaterialle.
P?iv?llisen sy?ty?mme heiluimme korvessa viel? pari tuntia ja tulimme kellon kutsumana kotiin.
Kylvetty?mme ja kahvit juotuamme menimme juhlasaliin, jossa pidettiin luvun lasku- ja kirjoitusharjoituksia. Enemm?n kehittyneet l?htiv?t opistolle luentoja kuulemaan. -- Opistoa n?ette siirtolan puolesta avustettiin rahalla ja luonnon antimilla, jonka vuoksi siirtolan asukkaat saivat k?yd? opiston luennoilla.

Seitsem?s luku.
Niin meni ensim?inen ty?p?iv? iltaan. Illallisen sy?ty? menimme lepohuoneeseen, jossa v?h?n aikaa keskusteltua heitt?ydyimme vuoteillemme. Olin niin tyytyv?inen siirtolassa olooni, ett? ennen nukkumistani p??tin j??d? siirtolan t?it? tekem??n pitemm?ksikin aikaa. Olin kuitenkin ty?st? ja kaikesta siit? uudesta, mit? olin n?hnyt ja kuullut siksi v?synyt, ett? nukahdin pian.
Kauvan en kuitenkaan ehtinyt nukkua, kun korvissani alkoi kuulua tuttu s?vel. Aloin kuunnella sit? tarkemmin.... Eroitin jo sanatkin.... Kuin tuhansista suista sy?ksyi sanat:
"On kurjan kurjat kunniassa raharuhtinaat nuo r?yhke?t -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- ne ty?t? ry?st?v?t --"
Hieroin silmi?ni ja aloin tarkastella ymp?rilleni... Miss? olen?... Kauhistus... Puistossa, johon kaupungissa menin istumaan. Kaikki -- siirtola, talo kaupungissa, h?yryvene, opistot, pellot, uutiskorpi, ne kaikki olivatkin vain katoavaa, pois h?ipyv?? unta. Olinkin vaan siin? samassa riist?j?in maailmassa, josta jo luulin p??sseeni. Ty?orjain taistelu ei ollut