Uni | Page 3

sitoo itsens?, sek? toisen senlaiseen, jonka menestymisest? ei varmasti tied?, vai senk?, ett? kaksi, mies ja nainen tuntien syd?mmiens? sykkiv?n toinen toiselleen, ilman muuta lupaavat -- vapaasti, niinkauvan kun se heille on mahdollista -- auttaa ja tukea toinen toistaan el?m?n taisteluissa. Ajattelehan veli hyv? ensin ja sitten vasta puhu.
-- Niin niin, mutta eiv?th?n ne ole ihmisten m??r?yksi?. Jumalan tahtohan se on. Eik?h?n se nyt ole v?h??k??n sopivaa noin vaan luvata. Eroja ja onnettomuutta sellaiset liitot vaan synnytt?v?t. -- Ja mik?s ne lapset sitten perii kun erotaan?
-- Jumala ei ole yht??n pyk?l?? kirkkolakiin kirjoittanut. Ihmisten tyhmyyksi? ne ovat j?rki j?rest??n kaikki. Sanoit ett? vapaat sopimukset synnytt?v?t onnettomuutta ja eroja. Eroja ne ehk? synnytt?v?t, mutta mit? merkityst? luulet olevan avioliitolla jota sitoo vaan ainoastaan kirkon side, eik? rakkaus: ei; se ainakaan onnellista ole. Ja mit? vapaaseen sopimukseen tulee, niin on se toki viisi kertaa sopivampaa kun puoltamasi kirkollinen vihkiminen. Jo yksist??n naisen kannalta katsottuna on se ei ainoastaan sopimatonta, vaan viel? alentavaakin. Vai luuletko sin? sen olevan oikeuden mukaista, ett? nainen pakoitetaan sopimukseen joka riist?? h?nelt? kaikki oikeudet mitk? h?nelle ihmisen? kuuluvat. Tahtoisitko sin? erikoista diktatuuri-valtaa toisen, sinun vertaisesi ihmisen yli ja viel? sen jota rakastat? Kun ensin vastaat niihin, selit?n sitten kysymyksen lapsien kohdasta.
-- El? sin? nyt taas hulluile.... Enh?n min? senlaista tarkoita. Eih?n niit? m??r?yksi? niin kirjaimellisesti tarvitse k?sitt??, eik? vaimoansa niiden mukaan hallita.
-- Mutta mit? niill? sitten tehd??n siin?, kun ne kerran ovat senlaatuisia ettei niit? sovi, eik? voi noudattaa. Silloinhan ne aivan hyvin voi sopimattomina heitt?? syrj??nkin. Sin? muuten puhut kun vanhan ajan patriarkat vaimon hallitsemisesta. Nykyaikana ei vaimoja hallita, vaan ne hallitsevat itse itsens? kuin miehetkin. Hyv? sinulle ettet, noin tiet?m?tt?m?n? ole naimisiin joutunut. -- -- Niin, sin? kysyit ?sken, mik? perii lapset jos vanhemmat eroavat. Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, ett? jollei is?n ja ?idin rakkaus ole lasten tukena, on heid?n tukenaan laki joka is?n ja ?idin ansiosta takaa heille varman turvan. Tiet?net muuten sen, ett? kouluopetus on nyky??n kaikille vapaa.
-- Lienet oikeassa. Mutta miten on nyt uskontokysymyksen laita. Ei kaiketi sille anna en?? kukaan mit??n arvoa?
-- Minun mielest?ni on asia aivan p?invastoin. Kun entiset jonnen joutavat dogmatiikot, leip?papit, kirkon valtiosta erottamisen vuoksi, joutuivat pois viroista, on uskonnon henki paljon ennest??n kirkastunut. Se ei en?? vastusta uudistuspyrinn?it? niin suuressa m??rin kuin ennen. Vapaa-ajattelijoita tietystikin on olemassa, mutta eiv?t ne mitenk??n h?iritse uskonnollisten el?m??. Kirkon ja valtion erottamisesta ovat uskonnolliset itsekin hyvill??n. Se toimenpide p??sti heid?tkin monista tunnottomista laiskureista ja nylkij?ist?.
Keskustelu loppui kun asemakello alkoi helist?. Me kiirehdimme ottamaan paikkoja vaunussa. Se muuten oli turhaa sill? kaikki paikat olivat numeroitu. Se oli niin uusi toimenpide ettei Esakaan sit? tiennyt.

Nelj?s luku.
Vaunuun p??sty?mme, kun olimme saaneet istumapaikat itsellemme, k??ntyi Esa minuun p?in ja kysyi hyvin totisena:
-- Sanoppas nyt hyv? mies, etk? sin? tosiaankaan tunne n?it? puuhia sen paremmin kuin mit? olet puhunut.
-- En totta tosiaan, min? en ymm?rr? t?st? kaikesta mit??n, en v?h??k??n.
-- No mutta miss? sin? sitten olet ollut? Sinun on t?ytynyt olla jossakin ulkomailla, tai maata haudassa, muuten t?m? ei ole mahdollista.
-- En min? ymm?rr?, enk? tied? mit??n, ?l? kysele turhia, vastasin masentuneena ja mielipahoillani.
-- Kummallinen juttu, kummallinen juttu, hymisi Esa, viskasi tyynyn p??ns? alle ja alkoi vedell? unta kuin huoleton ainakin. Siin? h?n vetelikin Riihim?elle saakka. Sen verran vaan v?lill? nousi, ett? n?ytti matkalippunsa junailijalle.
Min? istuin yksin ja koetin vaikka v?h??k??n onnistumatta selvitell? pulmallista kysymyst?. V?liin taas koetin lukea Satamaty?miest?, joka uusilla yll?tyksill??n vaan lis?si miettimist?.
Riihim?elt? eteenp?in, l?hdetty? ajoin Esan yl?s ja pyysin h?nen kertomaan jotakin siit?, miten se siirtola oli pystyyn saatu. Pistetty?mme tupakat tuleen sanoi h?n:
-- Mielell?ni siit? kerron, mutta nyt olemme molemmat niin v?syksiss?, ettei kertominen kuvita meit? kumpaakaan. Lev?t??n nyt v?h?n, sitten kun tullaan siirtolaan, olen min? virke?mpi kertomaan ja sin?kin virkistyneempi kuulemaan; s??stet??n kertomiset siksi.
* * * * *
Olimme sen j?lkeen ??neti. H?n luki vuorostaan Satamaty?miest? ja min? heitt?ydyin penkille pitk?lleni miettim??n kaikkea sit? uutta mit? siirtolassa tulen kuulemaan ja n?kem??n.
Sill?tavoin tulimme Lahteen. Siell? Esa taas puuhaili matkatarpeiden kanssa ja min? t?llistelin siell? ja t??ll?, miss? milloinkin sattui. Toisen junan l?hdetty? edelleen Pietaria kohden, l?hdimme me toisella junalla Vesij?rvelle. Sinne p??sty?mme l?htikin h?yryvene, johon kaikella kunnialla p??simme, porhaltamaan pitkin Vesij?rven tyynt? pintaa. Siin? jutellen istuessamme yht?kki? sattui silm?ni er??seen h?yryveneen hengenpelastusrenkaaseen, jossa komeili taaskin punasella v?rill? "*Satamaty?mies*".
-- No mutta Esa, kovinpa teit? t??ll? pidet??n arvossa, kun yksin h?yryveneen nimikin on teid?n ammattinne mukainen.
-- Miksik?s me emme oman veneemme nimeksi saisi sit? panna, sanoi Esa nauraen.
En virkkanut en?? mit??n. Painoin p??ni alas ja tunsin ik??nkuin pistoksentapaista rinnassani... N?in paljon ovat tehneet toiset... Ja min?... Miss? min? olen ollut, kun en ole ollut osallisena t?ss? ty?ss?.... N?in Esan iloisena puhelevan toisten siirtolaan menij?iden kanssa. Minun vaan oli niin auvo ollakseni, milt'ei kyyneleet nousseet silmiini ajatellessani kaikkea, mit? olin n?hnyt ja kuullut. Rohkenisinko min? menn? toisten valmiille? -- -- -- --
Niiss? ajatuksissani olin viel?kin, kun Esa l?i olkap??h?ni ja sanoi:
-- Mit?s sin? suret. Tulehan