Uni

⳼
Uni, by Sulo M. Hyt?nen

The Project Gutenberg EBook of Uni, by Sulo M. Hyt?nen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Uni
Author: Sulo M. Hyt?nen
Release Date: November 26, 2006 [EBook #19918]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNI ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm

Uni
Kirj.
Sulo M. Hyt?nen.
Ensimm?isen kerran julkaissut Suomen Satamaty?ntekij?in Sanomalehti-, Kirjapaino-, Kirjansitomo- ja Kustannus Osuuskunta r. l. 1906.

Motto: "Joka unia uskoo, se tuulta takaa ajaa" -- -- -- "Ei niin pient? valetta, ett'ei totta toinen puoli!" -- -- -- Suomal. sananlask.

Ensim?inen luku.
Oli helteinen kes?kuun lauantai. Kaikki, etenkin ?herrasv?ki? ja muutkin, kell? siihen suinkin lienee ollut tilaisuutta, olivat j?tt?neet kadut, ja joko laputelleet pyh?n-ajaksi kes?laitumille maalle ja saariin, tai istuivat ravintolassa p?lyist? kurkkuaan huuhtelemassa. Puoli uupuneena mittailin milten aivan yksin p?ly?vi? suurkaupungin katuja. Veltosti, kuin uupunut ainakin, vedin itse?ni eteenp?in ja noiduin hiljaa kohtaloni kieroa vehkeily?, joka ei minulle tahtonut suoda tilaisuutta senlaiseen, sek? mietin keinoja miten min?kin, kohtaloni oikuista huolimatta, p??sisin jonnekin maalaiskyl??n edes muutamaksi p?iv?ksi virkist?m??n v?syneit? raajojani ja hermostoani, jotka molemmat olivat miltei aivan pilalla raadannasta ja alituisesta suurkaupungin jyrin?st? ja t?rin?st?. Siin? p?iv?n paahteessa kuljeskellessani ja pyyhkiess?ni hike? p?lyttyneelt? naamaltani, huomasin kadun vierell? puiston. Ilman pitki? arveluja suuntasin askeleeni sinne ja istahdin l?yt?m?lleni puiden varjostamalle penkille. Sekin ainoa armon osotus kier?lt? kohtaloltani tuntui paremman puutteessa hyv?lle. Unohtaen melkein kaiken ?skeisen kiukkuni ja v?symykseni, levosta nauttien nojausin penkin selk?myst??n.
Hetken siin? istuttuani -- silm?ni lienev?t sill?v?lin painuneet kiinni -- n?in er??n ty?toverini Esa Korven, iloisena kuin miljoonan omistajan, tulevan kadun vastaiselta puolelta puistoon p?in. Hetkisen kuluttua olikin h?n penkkini luona ja hyv?np?iv?n sanottuaan istahti siihen viereeni. Puhelimme ensin kuumasta ilmasta, ja kun emme olleet pitkiin aikoihin tavanneet toisiamme, kyselimme ja kertoilimme kuulumisia. Vuoroni tultua kuulumisteni kertomiseen aloin min? suurella melulla s?ttim??n ensin omaa kohtaloani ja sitten koko maailmaa. Muutamassa hetkess? olin tyhjent?nyt sappeni tyhj?ksi. Olin antanut olevalle yhteiskuntaj?rjestykselle kaikki mit? sille kuuluu ja sitten hieman lauhduttuani kaiken lopuksi kys?sin Esalta, eik? h?n tiet?isi, minne t?st? p??sisi v?h?n j?seni??n oikomaan.
Ik??nkuin kysymyst?ni oudoksuen h?n katsoi ensin v?h?n aikaa silmiini ja sanoi sitten kysyv?sti:
-- Etk? tule mukaan. Olen t?ss? juuri matkalla kes?siirtolaan. Yhdess?h?n on hupaisampi sinne menn? ja miss?p? se sen parempi lepopaikka sinullekaan l?ytynee.
-- Mik? se semmoinen siirtola on, johon niin vaan saa, milloin haluaa menn?, -- kys?sin min? ajatellen h?nen vaan pilojaan laskettelevan. -- Min? en ainakaan tied? olevan senlaisia siirtoloita muilla kuin herroilla ja Viipurin ompelijattarilla, ja niihin kaiketi sin? et kuulu kumpaankaan. Rantaj?tk?n? olen sinua ainakin t?h?n asti pit?nyt.
-- Mik?k? siirtola? virkkoi Esa. Kovinpa v?h?n sin? tied?t aikasi asioista. Siirtolaamme, josta maine on levinnyt ymp?ri maapallon, jonka kaikki salojen asujametkin tiet?v?t, et tied? sin? ja olet olevinasi satamaty?mies. Jo min? nyt jotakin kuulen. Siirtola, johon olen menossa, on Suomen satamaty?l?isten lepokoti tuolla P?ij?nteen rannalla. Siell? me vuorotellen k?ymme virkistym?ss?. Min?kin olen, aivan siit? saakka kun se kymmenen vuotta takaperin perustettiin, k?ynyt siell? joka vuosi, kuukauden kes?ll? ja talvella huvittelemassa, toisinaan olen siell? ollut kauvemminkin. Vaimoni -- minulla on n?et senkinlainen kapine olemassa -- on siell? juuri nytkin minua odottelemassa. -- Sinunkin naamasi, jatkoi h?n sitte hymysuin, n?ytt?? muuten silt?, ettei P?ij?nteen raitis tuuli sinullekaan pahaa tekisi. Poskesi varmaan py?ristyisiv?t ja saisivat raikkaamman v?rin, kun saisit vaan muutaman viikon hengitt?? raitista ilmaa, popsia P?ij?nteen lihavia kaloja, perunoiden ja piim?n kera, juoda maitoa ja poimia ahot?rm?kkeilt? punaposkisia mansikoita. Niinp? totta tosiaan muuttuisitkin koko mies toisenlaiseksi. Tuskin tuntisivat toverisi, kun takasin tulisit, luulisivat joksikin parooniksi sinua. Jos sin? vaan et ole sen olemassaolosta tiennyt, jota muuten suuresti ep?ilen, niin oletpa totta toisen kerran menett?nyt monta hupaisaa hetke?. Sin? et voi uskoa, miten vieh?tt?v?? ja hupaista siell? on. Ei mitenk??n tahdo malttaa pois l?hte?, kun sinne vaan kerran p??see. Tule mukaan!
-- Tule mukaan, tule mukaan -- sanoin min?. Luuletko sin? minua narriksesi. El? viitsi suotta leikki? laskea, mieli t?ss? on muutenkin apea ja surua t?ynn? oleva, syd?n on harmista haljeta. Toisilla t?ss? maailmassa on huvia ja iloa yllin kyllin, aivan loppumattomiin asti, mutta toiset saavat raataa koko ik?ns? kuin orjat ja viel? niukat vapaa-aikansa el?? ja k?rsi? kaupungin p?lyss?. Lienet jo j?rkesi t?ss? tohakassa sin?kin menett?nyt, kun olemattomia ja mahdottomuuksia horiset. Lopeta jo tuo l?rp?tys ja --
-- No, no, veli hyv?. El?h?n nyt tuimistu. Min? jo alan uskoa, ett? sin? et tosiaankaan tied? koko siirtolapuuhasta mit??n. Kuuleppas nyt hyv? naapuri, kun min? oikein tosissani sanon, ett? kyll? se siirtola sittekin on olemassa. L?hde sin? mukaan, niin n?et, ett? puhun per?lt?kin totta. Kun et kerran asiaa tuon varmemmasti tied?, niin el? viitsi minua valhettelijaksi tehd?; min? muuten luulen, ettet ennenk??n ole valheillani p??t?si sein??n ly?nyt.
-- No mutta.... Mist? ja mill? lemmon rahoilla te sitten semmoisen siirtolan olette saaneet ja miten