Tuomio | Page 9

kaiken hehkuvan uskonsa asiansa oikeuteen ja sen menestykseen--ja pitk?n el?m?ns? koettanut lietsoa is?nmaallista tulta ja luullut viritt?neens? aatteellista henke? ja rakentaneensa laillisuuden vahvan varustuksen--ja kun kaikki sitten hajoo ja luhistuu kokoon ja itse perustuskin pett?? ja pahimmin juuri t??ll?, h?nen omassa vanhassa vaikutuspiiriss??n--se oli minullekin niin kalvavan katkeraa, niin n?yryytt?v??, niin alentavaa, ett? olin melkein iloinen, kun sain k?tke? h?pe?ni edes sinne er?maahan. Toisin ajoin syntyi minussa semmoinen vimma, semmoinen kostonhalu--ett? oli julistettu, ett? oli voitu julistaa alistuminen, arvannostoon meneminen nuorison is?nmaalliseksi velvollisuudeksi--
AILI. Heitetty aseet juuri ratkaisevimmalla hetkell?--toisten viel? taistellessa, kun viel? oli toivoa voitosta...
HANNA. Ja ett? ne olivat omat miehet, h?nen vanhat yst?v?ns?, muutamat harvat vastoin koko kansaa--ett? ne olivat voineet viel? senkin tehd?--min? luulen, ett? juuri se antoi h?nelle lopullisen iskun.
AILI. Se se tietysti oli!
YRJ?. Vavahtaen, kasvot lent?en punaisiksi? Ne olivat ne, jotka h?net surmasivat!
AILI. Tiesik? is?, ett? se oli h?nen oma veljens?, joka oli t??ll? turmellut koko h?nen el?m?ns? ty?n?
HANNA. En tied?, miss? m??rin h?n oli selvill? kaikista h?nen toimistaan. En tahtonut kertoa h?nelle kaikesta, mit? minulle niist? kirjoititte. H?n hyvin harvoin puhui h?nest?. Mutta h?n oli, kumma kyll?--tai ehk? h?n vain tahtoi olla--vakuutettu h?nen persoonallisesta rehellisyydest??n ja h?nen is?nmaallisten vaikuttimiensa puhtaudesta.
YRJ?. H?n ei tiennyt.
AILI. Jos h?n olisi tiennyt...
HANNA. Kun h?n kuuli h?nen nimityksest??n, sanoi h?n: ?Pahempaa ei meille siell? olisi voinut tapahtua. Monet muut heik?l?iset viel? ep?ilev?t omaa ohjelmaansa, h?n uskoo siihen, ja h?n tulee panemaan koko sielunsa sen perille ajamiseen.?
AILI. Sen h?n on, Jumala paratkoon, tehnytkin. H?n ajaa sit? kuin omaa asiaansa.
HANNA. Min? luulen, ett? is? oli viimeiseen saakka kirjeenvaihdossa h?nen kanssaan, koettaen saada h?nt? eroamaan. H?n puolestaan n?ytt?? koettaneen vaikuttaa siihen, ett? is?--anoisi armoa.
YRJ?. Oh!
AILI. Is?? Is? anoisi armoa! Onko h?n hullu?
HANNA. Niin, se oli naurettavaa.
AILI. Intohimolla. Et voi aavistaa, ?iti, mit? h?n on t??ll? tehnyt ja mill? tavalla! Ven?l?iset kuvern??rit l??neiss??n eiv?t ole toimineet l?hesk??n sill? innolla mill? h?n, eiv?t saaneet aikaan puoltakaan siit?, mit? h?n. Se on h?n, joka on keksinyt kuntien sakot.
HANNA. H?nk? se on?
AILI. Niin ainakin v?itet??n, ett? aate on l?htenyt t??lt?, h?nest? tai rehtori Saarisesta. Ei miss??n l??niss? ole salaisten ilmiantojen lukum??r? niin hirvitt?v?n suuri kuin t??ll?. Yksin santarmitkin ovat niihin jo kyll?styneet. H?n on turmellut kansan elinjuuret, h?n on h?mment?nyt kaikki sen siveelliset k?sitykset, kaiken k?sityksen oikeasta ja v??r?st?. Jokainen, joka vastustaa esivaltaa, olkoon se millainen tahansa, on is?nmaan ja Jumalan vihollinen. Papit saarnaavat sit? kirkoissaan. Ja h?n on matkoillaan saanut seurakuntain rovastit siihen, etteiv?t ne vihi eiv?tk? pane kuulutuksiin niit?, jotka eiv?t ole olleet arvannostossa.
HANNA. Se ei voi olla totta?
AILI. Se on totta. Sin? voit kuvailla, miten kaikki on mennyt yl?salaisin, kun muuan poika vastaa semmoiselle papille: ?Jos et vihi, niin kyll? kai kuitenkin kastat.?--Tapasin junassa ?sken k?yh?n vaimon. Heilt? oli kuollut ainoa lehm?, eiv?tk? he tienneet, kuinka p??sisiv?t talven yli. ?Vaan antoi toki laupias Jumala perustuslaillisten pit?? kokousta poikain kanssa ihan naapurissa, niin meid?n poika antoi sen ilmi ja sai sata markkaa, niin ostettiin lehm? ja j?i viel? v?h?n t?hdett?kin.?
HANNA. Aili!
AILI. Se ei ole kaskua. Kaikki sakka, mik? oman pahuutensa painosta on pysynyt pohjassa, kelluu nyt pinnalla, eik? heid?n puoleltaan, siveellisyyden ja kristillisyyden vanhoilta vartijoilta, kuule yht? ainoata paheksumisen, ei yht? ainoata moitteen sanaa, ei heid?n lehdiss??n, ei heid?n saarnastuoleissaan. Mutta sit? saarnataan, siit? kirjoitetaan, ett? me, me, is? ja muut, villitsemme kansaa, meid?n vastarintamme on rangaistuksen arvoista, me olemme is?nmaan vihollisia!--meit? vastaan on nostettu kuin mik? vihan vimma...
YRJ?. Meik?l?isi? on ajettu kuin susia pitkin Pohjanmaan lakeuksia, rajalle ja rajan taakin.
AILI. Tied?tk?, mit? h?n--tuo--en saa h?nen nime??n huulilleni--mit? h?n oli sanonut, kun kuuli, ett? kasakka oli ly?nyt Yrj???
HANNA. Onko kasakka sinua ly?nyt?
AILI. Vet?isee siteen pois Yrj?n otsatta, jolloin tulee n?kyviin pitk?, viel? punainen arpi viistossa otsan yli.
HANNA. Kauheata! Mill? h?n sinua l?i?
YRJ?. Ruoskallaan.
HANNA. Kauheata! Miss? se tapahtui?
YRJ?. Helsingiss?.
HANNA. L?itk? sin? h?nt? ensin?
AILI. Yrj?ll? oli er??n tuntemattoman naisen pikku tytt? syliss??n, toisella k?dell??n h?n piti suitsista hevosta, joka tunki ?idin p??lle ja olisi muutoin tallannut h?net alleen. Mutta seh?n ... seh?n oli... ?oikein sille nulikalle!?
HANNA. On kimmonnut yl?s. H?n sanoi sen? H?n? Sinusta?
AILI. ?Kuka k?ski menn? panemaan sormiaan v?liin!?
HANNA. Kuka k?ski?
AILI. ?Olisi tarvinnut viel? enemm?n!?
HANNA. H?n sanoi?
AILI. H?n ... tuo ... se oli suomalaisen miehen sana! Eik? se ole ainoa semmoinen sana, ei h?nen suustaan eik? muiden!
HANNA. Yh? enemm?n kiihtyen. Mutta eik? heid?n mielest??n en?? saisi .. pit??k? antaa heid?n kasakkainsa hevosten tallata itse??n nostamatta edes aseetonta k?tt??nk??n omaksi suojeluksekseen? ?Se oli oikein?--mutta jos se oli oikein, silloin kai oli oikein se, mik? meillekin tapahtui?
AILI. Niin olikin!
HANNA. Oli kai oikein, ett? kaikki muutkin karkoitettiin?
AILI. Senkin he ovat sanoneet, juuri sen: ?Nyt on heist? p??sty! Nyt palaa rauha pian maahan!?
HANNA. K?velee, pys?htyy. Oikein is?lle, ett? menetti j?rkens? ja henkens?--ett? h?n nyt makaa siell? kuolleena kylm?ss? rautatievaunussa, jossa h?nt? siirret??n raiteelta raiteelle, veturien kirahdellessa korvan juuressa, l?vistetyn p??n retkahdellessa kirstun laidasta toiseen ... olisi siis kai oikein viel? sekin, jos en saisi tuoda h?nt? t?nne, jos h?n ei kuolleenakaan