Tukkijoella | Page 3

kun sattui, niin

ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota.
(Kokoilee tavaroitaan.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen asti
kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin--
ANNI (_tulee pirttiin_). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä
myllyyn.
TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (Etsii jotakin.) Missä
hiidessä on ottiatuota?
ANNI. Mitä sinä touhuat?
TOLARI (_löytää housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut
konttiin, jonka panee ovensuuhun_.)
ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?
TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on
parasta korjata luunsa. (_Menee pöydän ääreen penkille istumaan
lueskellen rahojaan_.)
MAIJA (_laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin_). Hyvää
päivää.
ANNI. Mistä vieras?
MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle
kaupustelijaksi.--Tietenkin olette talon tytär?
ANNI. Vieras vain.
MAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin
aikaa?
TOLARI. Ottiatuota?
MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?
TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?
MAIJA. Sitä minä meinaan.
TOLARI. Mitähän sinä meinaat?
MAIJA. Missä emäntä?
TOLARI. Ei ole emäntää.
MAIJA. Leskimieskö olette?
TOLARI. En minä leskimies.
MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?
TOLARI. Minäkö?--Minä en ole ottiatuota--
MAIJA (_Annille_). Mitähän se sillä meinaa?
ANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa.
MAIJA. Rippikoulun käymätön?--Mikä talo tämä on?
ANNI. Pietola.

MAIJA (_lähestyen Tolaria_). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita
tukkilaisia?
PIETOLA tulee pirttiin.
TOLARI (_yrittää lähtemään_). Ottiatuota!
MAIJA. Päällekö aiot? (_Lyö mytyllä_.)
TOLARI (_yrittää uudelleen_). Ottiatuota!
MAIJA (_lyö molemmilla mytyillä_). Siinä minä annan sinulle
ottiatuota.
TOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtistä_.
PIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?
MAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?
PIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?
MAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?
MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?
PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.
MAIJA (_rientää ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä
luulin sinua isännäksi.
PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna!
(_Nauraa_) Minä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.
ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja
puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei ole
lehmille heiniä.
PIETOLA. Missä Pekka?
ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään!--Ja kuka myllyyn?
PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?
PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän
on varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.
ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta
tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa
toisena.
PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.
ANNI. Vai niin.
PIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.
ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani
takaisin Korhoselta, mutta itse ostikin sen.

PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.
Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä
talon ostaakseen sen helpolla.
PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies
ja rehellinen uskovainen.
ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt
poikansa.
PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (Menee.)
ANNI (_yksin_). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että
rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (Kurkistaa oven laudotuksen raosta.)
Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
KATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!
ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on
tapahtunut?
KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.
ANNI. Kuka?
KATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen
isäntä, niin kysyi: »Tuhiseeko nenä?»
ANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta.--Ja sinä sanoit että
tuhisee?
KATRI. En minä sanonut.
ANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?
KATRI. En sanonut.
ANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?
KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.
Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.
ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi
rauhan».
KATRI (_käytyään katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.
ANNI. Onneksi olkoon!
KATRI _vetäytyy uunin suojaan_. ANNI rupeaa toimessa kirnuamaan.
TURKKA (_länget käsivarrella tulee pirttiin_). Hyvää päivää.
ANNI. Jumal'antakoon.
TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.
ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.
TURKKA (_pantuaan länget naulaan tulee Annin luo_). Mikä nimi?

ANNI. Joka arvaa, saa puolet.
TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla
minun sormenpäitään myöten.
ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?
TURKKA. Tukkipoika.--Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia,
sanoi teidän piikatyttö.
ANNI. Mikä piikatyttö?
TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen
tyttölapsi.
ANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatyttö?
TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte
maksaa niin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.
ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.
TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.
ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja
väsynyt.
TURKKA. Mutta! (_Pyöräyttää Annia olkapäistä_.) Minkä vuoksi ei
ole nuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?
ANNI. On tarjolla.
TURKKA. Sepä hyvä.
KATRI. Kuka se on?
ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
ANNI. Tässä