Tukkijoella

Tukkijoella

The Project Gutenberg EBook of Tukkijoella, by Teuvo Pakkala This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tukkijoella
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: August 27, 2004 [EBook #13308]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
TUKKIJOELLA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders

TUKKIJOELLA
Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
Kirj.
Teuvo Pakkala
1899.

HENKILÖT:
TURKKA | TOLARI | HUOTARI | tukkilaisia KASURI | OTERMA |
MAIJA, kaupustelija PIETOLA, talokas KATRI, _hänen tyttärensä_
ANNI, _mökintyttö_ RÄTTÄRI PÖLHÖ-KUSTAA, _lyhytjärkinen

poika_ PORO-PIRKKO PAHNA-MAIJA LEENA KARJAPIIKA
_Tukkilaisia ja kylän tyttöjä_

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,
laudoituksella peitetty_.
KATRI talouspuuhissa.
ANNI _vasu käsivarrella tulee pirttiin_. Päivää, Katri. Onko isäsi
kotona?
KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on
kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.
ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.
KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.
ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.
KATRI. Niitä alkaa jo tulla.
ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille
yrittänyt?
KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin
lähti hyvästiä sanomatta. (_Nauraa_) Äsken Tolari kertoi, että viime
kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala
muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen
taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet
tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä
uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta
tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.
ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän
nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan
pojan tukkilaisista.
KATRI. Valitse sinä itsellesi!
ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti, ei
ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla tyttärellä
on varaa valita.
KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.
ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
PIETOLA (_tulee pirttiin päällystakki yllä_). Se oli sotaa! Ja
lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (_Kääntyy_) Mitä
siellä on?

KATRI. Koko selkä piimässä! (Auttaa riisumaan ja vie takin ulos.)
ANNI. Mitä sotaa se sitten oli?
PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut
edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.
Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain
näkevät?
ANNI. Ne teitä rakastavat.
PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!
KATRI (_tulee pirttiin_). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?
PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän
Erkkiä.
ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!
PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä
ostaa kauppiaalta kengät.
ANNI (_ottaa vasusta kengät_). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka
olivat paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin
tuollaiset saapaslottanat.
KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.
ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.
KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (Menee.)
PIETOLA. Niinpä tosiaan!
ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.
ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!
PIETOLA. Ei Katri välitä.
ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman
Eeva-vainajasta.
PIETOLA. Mutta tukkilaisista.
ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.
PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.
ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.
PIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikensäätyisissä. Mutta
mistä kuleksijan tietää, mikä on miehekseen? Mitä miellyttävämpi, sitä
suurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka
muutamia vuosia sitten--
ANNI. Pietolan Iska?
PIETOLA. Sillä nimellä sitä sanottiin ja vieläkin mainitessa

sanotaan--kun asuskeli meillä. Poika kuin Siionin virsiä kaupitteleva
herranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen veijari,
ettei maailmassa parempaa. Ei sitä isäntää meidän kylässä, jolta ei
jotain petkuttanut, ja tuskin sitä tyttöä, joka ei--
HUOTARI (_tulee pirttiin_). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus
tähän taloon.
PIETOLA. Ken vieras? En tunne.
HUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (_Annin
puoleen_) Avioliittoon esteetön.
PIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies?
ANNI. Ei ole.
HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.
ANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo.
HUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. (Laulaa.)
Sen on silmät kuin taivaalla tähdet ja varsi kuin elämänlanka. Ei niin
kaunista tyttöä luulis maailmassa olevankaan.
PIETOLA. Oletko renkimiehiä?
HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!
PIETOLA. Tukkipoika?
HUOTARI (_laulaa_).
Hei tukkipojat ei turvetta kaiva, ne sinisiä selkiä seilaa. Tukkipojall' on
tuska ja vaiva muistella montako heilaa.
PIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! (Tarttuu
niskaan ja taluttaa ulos.)
ANNI (_nauraa_). Tietää yrittäneensä väärään penkkiin!--Mutta nyt
minä sinuakin, ukko, vähän kiusaan!
PIETOLA (_tulee pirttiin_). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!
ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?
ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut
erinomainen renki sekin poika, jonka