Tristan ja Isolde

﫬
Tristan ja Isolde, by Joseph Bédier

The Project Gutenberg EBook of Tristan ja Isolde, by Joseph Bédier This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Tristan ja Isolde
Author: Joseph Bédier
Translator: L. Onerva
Release Date: October 31, 2006 [EBook #19674]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TRISTAN JA ISOLDE ***

Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen

TRISTAN JA ISOLDE
Muinaiskelttil?inen tarina
JOSEPH BéDIER'n toimittamasta ranskankielisest? laitoksesta suomentanut L. ONERVA.
Kustannusosakeyhti? Kirja, Helsinki, 1917.
Painettu Tampereen Kirjapaino-Osakeyhti?n Kirjapainossa Tampereella 1917.

SIS?LLYS:
I. Tristanin lapsuuden-aika II. Irlannin Morholt III. Kauniin Kultakutrin etsint? IV. Lemmenkalkki V. Brangien annetaan orjien k?siin VI. Suuri pet?j? VII. K??pi? Frocin VIII. Hypp?ys rukouskappelin korkeudesta IX. Morois'n mets? X. Erakko Ogrin XI. Surman Kaalamo XII. Tuli-koe XIII. Satakielen s?vel XIV. Ihmeellinen kulkunen XV. Isolde Valkok?si XVI. Kaherdin XVII. Dinas Lidanilainen XVIII. Tristan narrina XIX. Kuolema

I.
Tristanin lapsuuden-aika.
Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta ja kuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinen toistaan ja kuolivat samana p?iv?n? toinen toisensa vuoksi.
Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark Cornwallin maata. Saatuaan tiet??, ett? h?nen vihollisensa ahdistivat h?nt?, l?hti Rivalin, Loonnois'n kuningas, viem??n h?nelle apua meren yli. H?n palveli h?nt? mielell? ja miekalla, aivankuin joku vasalli, niin urhoollisesti, ett? kuningas Mark palkinnoksi antoi h?nelle kauniin Valkokukan, sisarensa, jota kuningas Rivalia rakasti sanoin kertomattomalla rakkaudella.
H?n otti h?net vaimoksensa Tintagelin kappelissa. Mutta tuskin oli h?n nainut h?net, kun sanoma saapui, ett? h?nen vanha vihollisensa herttua Morgan oli hy?k?nnyt Loonnois'n maahan ja h?vitti siell? paraillaan h?nen linnojaan, peltojaan ja kaupunkejaan. Rivalin laittoi laivansa kiireesti l?ht?kuntoon ja levitti purjeensa kaukaista kotimaataan kohti, vieden mukanaan Valkokukan, joka oli raskaana. H?n laski maihin Kanoel-nimisen linnansa luona ja uskoi kuningattaren marski Rohaltin haltuun, jota yleens? h?nen uskollisuutensa vuoksi nimitettiin Rohalt Sanan-Pit?j?ksi; sitten Rivalin, koottuaan parooninsa, l?hti sotaan.
Valkokukka odotti h?nt? kauan. Voi poloista! Rivalin ei ollut koskaan palaava. Er??n? p?iv?n? kuningatar sai kuulla, ett? herttua Morgan oli tappanut h?net kavaluudella. H?n ei vuodattanut kyynelt?k??n; ei ainoata huutoa, ei valitusta p??ssyt h?nen huuliltaan, mutta h?nen j?senens? k?viv?t heikoiksi ja voimattomiksi; h?nen sielunsa sai kiihke?n halun irtautua ruumiista. Rohalt yritti lohduttaa h?nt?:
"Kuningatar", sanoi h?n, "ei hy?dyt? mit??n lis?t? surua surun p??lle; eik? kaikkien, jotka syntyv?t, ole kuoltava! Ottakoon Jumala haltuunsa kuolleet ja varjelkoon el?vi?!..."
Mutta Valkokukka ei tahtonut h?nt? kuunnella. Kolme p?iv?? h?n viel? jaksoi olla yhtym?tt? rakastettuun herraansa. Nelj?nten? h?n synnytti maailmaan pojan, ja nostaen h?net k?sivarsilleen sanoi h?n:
"Poika, kauan olen toivonut saada n?hd? sinua; ja nyt n?en edess?ni kauneimman olennon, mit? nainen koskaan on kantanut. Surussa saavuin t?nne, surussa synnytin sinut, surullinen on ensim?inen juhla, jonka sinulle valmistan. Ja koska n?in siis olet tullut maailmaan surun kautta, niin olkoon nimesi Tristan." [Triste, surullinen (Suom. huom.).]
N?m? sanat sanottuaan h?n suuteli lasta, ja heti sen j?lkeen heitti h?n henkens?.
Rohalt Sanan-Pit?j? otti orvon hoivaansa. Jo piirittiv?t herttua Morganin miehet Kanoelin linnaakin; mahdotonta olisi ollut Rohaltin kauan kest??. Sanotaanhan: "Uhkarohkeus ei ole sankaruutta". Rohaltin t?ytyi antautua Morganin armoille. Mutta pel?ten, ett? Morgan surmaisi Rivalinin pojan, antoi marski h?nen k?yd? omasta lapsestaan sek? kasvatti h?net omien poikiensa joukossa.
Kun Tristan oli t?ytt?nyt seitsem?nnen ik?vuotensa ja aika oli tullut vieroittaa h?net naisten suojeluksesta, uskoi Rohalt h?net viisaan ja hyv?n knaapin, mestari Gorvenalin huostaan. Gorvenal perehdytti h?net muutamassa vuodessa kaikkiin niihin taitoihin, jotka kuuluivat paroonille. H?n opetti h?nt? k?yttelem??n keih?st?, kalpaa, kilpe? ja jousta, heitt?m??n kivikiekkoa, ponnahtamaan yhdell? hypp?yksell? leveimpienkin ojien yli; h?n opetti h?nt? vihaamaan kaikkea valhetta ja vilppi?, auttamaan heikkoja, pit?m??n sanansa; viel? lis?ksi opetti h?n h?nelle my?s useita erilaisia laulutapoja, harpunsoittoa ja mets?stystaitoa; ja kun lapsi muiden nuorten knaappien kera l?hti ratsastamaan, istui h?n ratsunsa sel?ss? kuin valettu, niin ett? hevonen, aseet ja h?n itse muodostivat ik??nkuin vain yhden ainoan ruumiin. Kaikki, jotka n?kiv?t h?nen jalon ryhtins? ja ylevyytens?, h?nen leve?t hartiansa ja hoikan vy?t?ryksens?, h?nen v?kevyytens?, uskollisuutensa ja uljuutensa, ylistiv?t Rohaltia siit?, ett? h?nell? oli sellainen poika. Mutta Rohalt, joka muisteli Rivalinia ja Valkokukkaa ja n?ki Tristanissa uudestaan ilmiel?v?n? edess??n heid?n nuoruutensa ja kauneutensa, rakasti h?nt? kuin omaa poikaansa ja kunnioitti h?nt? salaa herranaan.
Mutta sitten tapahtui, ett? koko h?nen ilonsa riistettiin h?nelt? pois, kun norjalaiset kauppiaat, jotka olivat houkutelleet Tristanin laivalleen, veiv?t h?net er??n? p?iv?n? ry?st?saaliina mukanaan. Turhaan rynnisteli Tristan pauloissaan kuin nuori, ansaan joutunut susi, laivan t?ysin purjein kiid?tt?ess? h?nt? tuntemattomia maita kohti. Mutta tunnettu seikka on, ja kaikki merenkulkijat sen tiet?v?t, ett? meri ei mielell??n kanna kavalia pursia eik? auta ry?st?ji? eik? petoksenharjoittajia. Se yltyi raivoihinsa, peitti laivan kuohujensa h?m?riin ja piti sit? seitsem?n p?iv?? ja seitsem?n y?t? tuuliajolla. Vihdoin n?kiv?t merimiehet sumun halki h??m?itt?v?n edess??n jyrkkin? kallionsein?min? ja ter?vin? luotoina kohoavan rannan, jota vastaan meri tahtoi musertaa heid?n haahtensa. Silloin he katuivat: tiet?en ett? meren vihamielisyys heit? kohtaan johtui tuosta lapsesta, jonka he onnettomuudekseen olivat