Titus Andronicus | Page 9

Jos kielt? h?ll?, sanoisi h?n nyt Sen veljellens?, mink? min? sulle: Tuo liina, m?rk? veljen kyynelist?, Ei avuks ole siskon poskille. Oo, t?t? surun yksimielisyytt?! Mut yht? kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus.
(Aaron tulee.)
AARON. Titus Andronicus, t??n sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun K?tens? tulee jonkun katkaista Ja l?hett?? se h?lle; palkaks siit? H?n t?nne poikas el?vin? laittaa Ja heid?n rikoksensa anteeks suo.
TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron! Noin leivon kielell?k? korppi laulaa Ja p?iv?n nousust' ilotiedon tuo? K?teni kernaast' annan keisarille; Mua auta katkomaan se, hyv? Aaron.
LUCIUS. Seis, is?! Ylv?? k?tt?s ei saa vied?, Jok' on niin monta vihollista ly?nyt. T?? k?si riitt??. Minun nuoren veri On halvempaa kuin sun; mun k?teni On pelastava veljieni hengen.
MARCUS. Molempain teid?n k?si Rooman eest? Verist? tapparaa on heilutellut, Tuhoa tuoden vihollisen p?ille: Teill' ansiot on kummallakin suuret. Mun k?teni ei mit??n tehnyt; kelpaa Tok' ehk? lankojeni lunnaiksi: Se silloin s??stynyt on jaloon ty?h?n.
AARON. Sopikaa pian, kenen k?den saan: He voivat kuolla ennen armahdusta.
MARCUS. Mun k?teni sa vie.
LUCIUS. Ei, kautta taivaan!
TITUS. Ei riitaa! T?m?nlainen kuiva ruoho On kitkett?v? pois; siis minun saat.
LUCIUS. Oi, rakas is?, pojastas jos k?yn, Mun pelastaa suo veljieni henki!
MARCUS. Is?mme nimess', ?itimmekin t?hden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa!
TITUS. Sopikaa siis; ma s??st?n k?teni.
LUCIUS. K?yn heti kirveen.
MARCUS. Min? sit? k?yt?n.
(Lucius ja Marcus menev?t.)
TITUS. K?y t?nne, Aaron, -- aion heid?t pett??. K?tesi mulle lainaa, niin saat minun.
AARON (syrj??n). Jos petosta on tuo, niin rehellinen Min' olla tahdon enk? koskaan ket??n Noin pett??: -- vaan sun toisin tavoin pet?n, Sen v?h?n ajan p??st? n?hd? saat.
(Ly? poikki Tituksen k?den.)
(Lucius ja Marcus palaavat.)
TITUS. Nyt kiista pois! Nyt teht?v? on tehty. -- K?teni, Aaron, keisarille vie; T?? k?si, sano, suojannut on h?nt? Sadoista vaaroista; h?n haudatkoon sen, Sit' on se v?hint??nkin ansainnut. Ja poikani, se sano, ovat mulle Kuin jalokivet, joista halvan maksoin, Mut sent??n kalliin, omani kun ostin.
AARON. Andronicus, nyt menen. K?dest?si Saat kohta poikasi, -- (Syrj??n.) niin, heid?n p??ns?. Oo, kuinka t?st? konnanty?st? nautin Jo aatoksissa! Valkoiset ja narrit Vain hyv?? tehk??t, suokoot armahdusta; Mull' olkoon sielu, niinkuin pinta, musta!
(Menee.)
TITUS. T?ss' yhden k?den nostan taivaaseen, Maan puoleen lasken t?m?n heikon tyng?n. Jos valtoja on, jotka kyyneleit? Katalan s??lii, niit? rukoilen. (Lavinialle.) Mukana polvistutko? Tee se, lapsi! Oi, taivas, kuule meit?, muuten ilman Sokaamme huokauksilla, pimit?mme Sumulla auringonkin, niinkuin pilvi, Kun m?rk??n syliins? se sulkee sen.
MARCUS. Oi, veli, puhu mahdollisia, ?l?k? syv??n ep?toivoon sy?ksy!
TITUS. Suruni syv? on, ei sill? pohjaa, Siis on sen purkauskin pohjaton.
MARCUS. Tok' anna j?rjen johtaa voivotustas.
TITUS. Jos t?ss? kurjuudess' ois j?rke?. Niin voisin voihkinalle rajan panna. Kun taivas itkee, eik? maakin tulvi? Kun myrsky riehuu, eik? meri ?rjy Ja p?h?poskin uhmaa taivaita? Kysytk? j?rkisyyt? t?h?n meluun? Min' olen meri; kuules, kuin se huokaa! H?n itkev? on taivas, min? maa; Mereni h?nen huokauksistaan paisuu, Ja maani h?nen vuolaast' itkustaan Kuin vedenpaisumuksen tulviin hukkuu. Sen vuoks ei sis?ss?ni pysy tuska, Kuin juopon pois mun oksentaa se t?ytyy. Siis sallikaa -- ken hukkaa, sill' on lupa Karvaasta suustaan purkaa sappea.
(Sanansaattaja tulee, tuoden kaksi p??t? ja yhden k?den.)
SANANSAATTAJA. Sa, kunnon Titus, huonon palkan sait, Kun hyv?n k?tes laitoit keisarille. T?ss' ylev?in on poikiesi p??t; K?tesi t?ss?, pilkoin palautettu. Suruas ilkutaan ja uljuuttas. On tuskemp' ajatella tuskiasi Kuin muistaa oman is?n kuolemaa.
(Menee.)
MARCUS. J??ks muuttukoon Sicilian kuuma Etna, Ja hornan iki-lieskaks poveni! Ei moista kurjuutt' ihminen voi kest??! Tuo hoivaa ilku itkevien kanssa, Mut tuskan pilkka kaksin kerroin surmaa.
LUCIUS. T?? n?ky noinko syv?n haavan ly?, Ja sent??n inhottu ei elo v?isty! Elolle elon nimen kuolo j?tt??, Kun muut' ei j?ljell' elosta kuin henki!
(Lavinia suutelee Titusta.)
MARCUS. Ah, syddn-parka, lohduton on muiskus: J??vett? ryytyneelle madolle!
TITUS. Oi, milloin p??ttyyk??n t?? kauhun uni!
MARCUS. Hyv?sti, mairittelu! Kuole, Titus! Et nuku nyt; n?et poikiesi p??t, Soturink?tes, tytt?s silvottuna; Maanpakolaisen poikas kauhusta Kalvaana, veret?nn?; minut, veljes, Kuin kivipatsaan kylm?n turtana. Ah, nyt en en?? tuskiasi soimaa. Hopeahiukses revi, hampain kalva Toinenkin k?tes: t?m? kauhu olkoon Poloisten silmiemme viime n?ky! Nyt myrskyn aika on; miks et sa riehu?
TITUS. Ha, ha, ha!
MARCUS. Mut miksi naurat? Se ei sovi nyt.
TITUS. Siks, ettei kyynelt' ole mulla en??. T?? suru lis?ksi on vihamies: Vetisen silm?n anastaa se tahtois Ja kyynel verolla sen soentaa; Ja kuinka silloin koston luolan l?yd?n? On kuin nuo kaksi p??t? haastaisi Ja uhkais, etten tule autuaaksi, Ennenkuin maksan n?m? ilkity?t Suun sis??n niille, jotk' on niihin syyp??t. -- Te, murheen murtamat, mua ymp?r?itk??; Jokaisen puoleen k??nnyn nyt, ja vannon Tuskanne kostaa, kautta sieluni! Nyt valan tein. -- (Marcukselle) Sin' ota toinen p??; K?dell? t?ll? min? toista kannan. -- Lavinia, teht?v?n saat sin?kin: Hampaissas, tytt?, kanna k?tt?ni. -- Pois, sin?, poika, silmist?ni pois! Maanpaoss' olet, t?nne et saa j??d?. Pois goottein luo, ja haali v?ke?; Ja jos mua rakastat -- ja sen sa teet -- Mua suutele ja mene; ty?t' on paljon.
(Titus, Marcus ja Lavinia menev?t.)
LUCIUS. Hyv?sti, Titus, jalo is?ni, Mies onnettomin, mink' on Rooma n?hnyt!