Tieni varrella tapaamia 2

A free download from http://www.dertz.in


Tieni varrella tapaamia 2

The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki
Friberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tieni varrella tapaamia 2
Author: Maikki Friberg
Release Date: November 20, 2005 [EBook #17114]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI
VARRELLA TAPAAMIA 2 ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

TIENI VARRELLA TAPAAMIA
II

Maikki Friberg
Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Rosma 1922.

SISÄLLYS:
Minette Donner ..................................... 1 Fanny
Sinebrychoff ................................. 24 Professori N. C.
Frederiksen ....................... 52 Mathilde Wergeland .................................
73 Alvilde Prydz ...................................... 90 Karl
Gjellerup ..................................... 106 Minna
Cauer ........................................ 118 Herman
Grimm ....................................... 133
Ystävykset ......................................... 151 Zenaïda
Maslowski .................................. 170

MINETTE DONNER.
»Voi miten lyhyt ihmiselämä sentään on» oli ajatus, joka ihan väkisin
tuli mieleeni seisoessani Minette Donnerin paarien ääressä viime
keväänä Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hän huhtik. 10
p. ainiaaksi oli sulkenut silmänsä. Eihän 50 vuotta ihmiskunnan
kehityksessä merkitse juuri mitään, mutta hän, joka siinä nyt lepäsi
tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja ne
harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hänen
kirstulleen tervehdyksenä v. 1869 seppelöidyiltä maistereilta, olivat
silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehiä.
Yleensä saattoi useimmista läsnäolevista sanoa, että he kuuluivat siihen
Helsinkiin, joka pian on jättävä vartiopaikkansa ja josta ei jää kuin
muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eikä tämä arvostelu suinkaan
vähimmässä määrässä ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hän oli
personallisuus, jonka poismeno on jättänyt tuntuvan jäljen, hänen
kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava
kulttuurikeskus Helsingissä. Siellä oli kaikki laajemmassa mitassa kuin

useimmissa muissa pääkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon
kasvavaa nuorta väkeä, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon
harrastuksia, puhuttiin monia eri kieliä. Ja kaikkea tätä hallitsi Minette
rouva. Hän oli se akseli, jonka ympärillä kaikki pyöri ja joka piti kaikki
nuo eri ainekset koossa, niin että siitä syntyi miellyttävä kokonaisuus.
[Kuva: Minette Donner 70-vuotiaana.]
Varmaankin oli suurin syy siihen, että hän niin hyvin täytti paikkansa
tässä suuressa kodissa ja painoi siihen sellaisen vapaan, hienostuneen,
ennakkoluulottoman leiman se, että hän jo ennen naimisiin menoaan oli
ollut tilaisuudessa näkemään niin paljon, liikkumaan niin eri piireissä ja
niin monipuolisesti kehittymään. Hän tunsi elämän, hän oli sitä itse
kokenut ja parhaan siitä itselleen johtotähdeksi valinnut.
Minette Donner syntyi heinäk. 25 p. 1848 Hämeenlinnassa ja oli sekä
isän että äidin puolelta vanhojen ylimyssukujen jälkeläinen. Isä oli
ritarillisesta käytöksestään kuuluisa vapaaherra Munck, Haminan
kadettikoulun johtaja ja sittemmin yliopiston varakansleri, hänen
äitinsä oli syntyään _v. Kræmer_. Ja tuollainen koti, jossa ymmärretään
että aateluus velvoittaa, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa
sivistystä ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti
jäseniinsä. He oppivat jo pienestä pitäen aivan tietämättään sellaista,
jota muiden vasta myöhemmällä ijällä suurella vaivalla on itselleen
hankkiminen -- tai joka, ikävä kyllä, usein jää hankkimatta -- he saavat
sellaisen notkean, varman käytöksen ja tottuvat asettumaan oikeaan
suhteeseen kanssaihmisiinsä pokkuroimatta toisia ja rupeamatta toisten
suhteen yliolkaisiksi. Nämä piirteet havaitsikin Minette Donnerissa läpi
koko hänen elämänsä. Hän oli aina luonnollinen, aina oma itsensä,
joutui hän sitten millaiseen seuraan tahansa.
Toisaalta voi kyllä olla niin, että kun ihminen kotoa saa kaikki valmiina,
niin se voi synnyttää jonkinlaista velttoutta ja itsetyytyväisyyttä. Ei hän
viitsi liikoja ponnistella, vaan arvelee, että tuo ulkonainen hienous,
hiottu käytös ja yhteiskunnallinen asema on jo kyllin. Mitäpä sitä
muuta enää tarvitsee!
Tähän passiivisuuteen ei Minette kuitenkaan koskaan langennut. Hän

oli siksi liian vilkas ja liian lämminsydäminen ja sitten hän kasvoi
suuren isänmaallisen heräämisen aikana ja sellaisessa ympäristössä,
jossa siihen ymmärtämyksellä suhtauduttiin. Vapaaherra Munck ei
nimittäin ollut ainoastaan hienosti sivistynyt ja ylhäinen, vaan myöskin
erittäin vapaamielinen ja isänmaallinen. Hän oli esim. toiminut hyvin
tehokkaasti valmistaakseen _J. W. Snelman'ille_ paikkaa meidän
yliopistossamme ja hänen kodissaan oli tämä sekä _Lönnrot_ ja
_Cygnæus_ aina tervetulleita vieraita, kuten kaikki muutkin sen ajan
kulttuurielämän kannattajat. Keskustelut Suomen tulevaisuudesta ja
siitä jättiläistyöstä, joka täällä oli tarpeen kansamme henkiseksi,
aineelliseksi ja siveelliseksi kohottamiseksi, herätti nuoren Minetten
mielessäkin vilkasta vastakaikua.
Sitten tuli taas toisenlaisia vaikuttimia, jotka myöskin olivat omiaan
avartamaan näköpiiriä ja panemaan aivot askartelemaan. Hän oli esim.
tilaisuudessa vierailemaan tätinsä, vapaaherratar Lagerbringin kodissa
Upsalassa ja tekemään siellä paljon hauskoja tuttavuuksia. Ja jos
mikään, vaikuttavat tuollaiset oleskelut herättävästi vastaanottavaan
mieleen. Kotimaan sekä puutteet että edut käyvät senkautta entistä
selvemmiksi, kun on nähnyt vastaavia oloja muualla ja verrannut niitä
omiinsa.
[Kuva: Minette Donner yleisenä seppeleen sitojana maisterivihkiäisissä
1869.]
Mutta elämä ei ainoastaan anna, vaan se asettaa myöskin vastalaskuja,
väliin hyvinkin kalliisti lunastettavia ja sen sai kyllä Minettekin kokea.
Ensimäinen oli hänen rakkaan isänsä kuolema, joka tapahtui juuri
silloin kun hän täytti 17 vuotta. Osoitteeksi siitä miten rakas