Tieni varrella tapaamia 2 | Page 2

tri Enebergin kuolema. H?n oli Suomen ensim?inen assyriologi, paljon toiveita her?tt?v? ja etev? alallaan, ja sitten tulee yht?kki? sanoma ett? h?n oli kuollut kaukana it?mailla, juuri kun h?nen piti ruveta seuraamaan kaivauksia Niniven raunioissa. T?m? tapahtuma heitti tietenkin pitkiksi ajoiksi tumman varjon nuoren naisen el?m??n, eik? h?n t?t? nuoruuden lempe??n milloinkaan unohtanut. -- Kun jokunen vuosi sitten k?vin Minette Donnerin Hyvink??ll? omistamassa Ahdenkallio nimisess? kartanossa, osoitti h?n er?st? koivua sen puutarhassa ja sanoi: ?Tuon runkoon leikkasi tri Eneberg omansa ja minun nimikirjoitukseni ja ne n?kyv?t siin? viel?kin?.
Mutta Minette tiesi ett? ty?, varsinkin ty? muiden hyv?ksi, on paras l??ke ja niinp? h?n jo varhain koetti olla iloksi ja hy?dyksi niille, jotka olivat joutuneet el?m?n varjopuolelle. Helsingiss? oli silloin tuo kurjista asujamistaan kuuluisa Antipoffin kivimuuri ja sinne h?n perusti n.k. ?itien ompeluseuran, niinik??n h?n muutamien yst?v?tt?rien kera rupesi pit?m??n pyh?koulua nuorille naisille. H?n mainitsi kerran, kun oli kysymys n?ist? ajoista, ett? er?s h?nen entisist? pyh?kouluoppilaistaan joutui suuren liikemiehen Julius Tallbergin puolisoksi ja kiitti h?nt? monta kertaa my?hemmin tavatessaan siit? hyv?st?, mit? h?n pyh?koulussa oli saanut.
Tri Eneberg oli ollut harras suomenkielisen kulttuurin kannattaja ja t?m? oli vaikuttanut Minetteenkin niin, ett? h?n esim. seurasi suurella my?t?mielisyydell? vastasyntyv?? suomalaista, n?ytelm?taidetta, ja seurusteli ahkerasti Bergbomien, Aspelinien ja Nervanderien y.m. suomenmielisten kanssa. -- Usein h?n my?skin oli matkoilla Europan suurkaupungeissa rikastuttaen henke?ns? kaikella sill? kauniilla ja jalostavalla, mit? niiss? on tarjottavana jokaiselle, ken vain osaa valita. Kerrankin h?n pitemm?n aikaa matkusteli Espaniassa er??n ruotsinmaalaisen yst?v?tt?ren kanssa, joka l?hetti sielt? kirjeit? maansa sanomalehtiin. Minette taas kiinnitti paperille siell? n?kemi??n vanhoja linnoja, palmulehtoja, kokonaisia kaupunkeja ja kyli? k?ytt?en ahkerasti piirustuskyn??ns? ja vesiv?rej?.
T?lt? matkalta on viel?kin olemassa jotenkin rikas kokoelma akvarelleja, joista muutamat osoittavat sellaista huomiokyky? ja reipasta k?sittelytapaa, ett? niiden tekij? varmaankin olisi p??ssyt t?ll? alalla varsin pitk?lle, jos h?n todenteolla olisi ruvennut kehitt?m??n n?it? taipumuksiaan. Nyt se oli vain huvia ja v?lity?t?. Mutta t?m? taiteellinen silm?, muoto- ja v?riaisti vaikutti, ett? Minette aina osasi luoda kauneutta ymp?rilleen, ett? kuvaamataiteet ja yleens? Suomen nuori taide aina oli h?nen huolenpitonsa esineen?.
[Kuva: Minette Donner nuorena.]
Kun meid?n yhteiskoululiikkeemme alkoi, her?tti sekin Minettess? mit? l?mpimint? vastakaikua ja h?n matkusti paki paraastaan Ruotsissa olevaan N?sin veisto-opistoon, suoritti kurssin siell? ja rupesi senj?lkeen veistonopettajaksi n.k. Pippingin yhteiskouluun, jossa h?n voitti sek? oppilaiden ett? opettajien ihailun. T?t? h?nen opettajanaoloaikaansa ei kuitenkaan kest?nyt kauan, sill? jo vuoden kuluttua oli h?n professori, sittemmin senaattori Otto Donnerin puoliso.
Ensi kerran tapasin Minette Donnerin syystalvella v. 1891 ja hyvinkin kohtalokkaana aikana. Suomen Naisyhdistyksess?, jonka j?sen h?nkin oli, vaikkei h?nell? ollutkaan tapana k?yd? sen kokouksissa, oli syntynyt erimielisyytt? ja se oli jakaantunut kahteen eri ryhm??n. Toisella puolella oli joukko nuoria, jotka olisivat tahtoneet enemm?n vauhtia asioiden k?sittelyyn ja ennenkaikkea enemm?n julkisuutta, -- yhdistyksen kokouksiin ei esim. saanut, j?seni? lukuunottamatta, kukaan helsinkil?inen tulla, eik? niist? liioin saanut mainita mit??n sanomalehdiss?, ilman erityist? lupaa -- toisella puolella oli taas yhdistyksen johtokunta ja suurin osa sen j?seni?. Heist? t?m? nuorten ryhm? oli niin vaivalloinen, ett? he ilman muuta ??nestiv?t sen ulos. T?m? toimenpide oli sent??n siksi omituinen ja ennen kuulumaton, ett? se her?tti paheksumista monessa yhdistyksen vakavamielisess? j?seness? ja he liittyiv?t nyt nuoriin ja pitiv?t neuvotteluja heid?n kanssaan siit?, millaisiin toimenpiteisiin t?ss? oikein oli ryhdytt?v?.
Er??seen t?llaiseen neuvottelukokoukseen tuli my?skin Minette Donner. Meid?n nuorten ryhm? oli tottunut siihen, ett? aina kun saapui joku uusi henkil? n?ihin n.k. v?hemmist?n kokouksiin, t?ytyi h?nelle juurta jaksaen kertoa koko erimielisyyden syyt ja kaikki mit? sen johdosta oli tehty ja p??tetty. Mutta sit? ei ensink??n tarvinnut Minette Donnerin suhteen. H?n tuntui heti olevan asioista selvill?, ja osoitti meille samassa suurta yst?v?llisyytt?. Jo vain tapa mill? h?n tervehti ja antoi k?tt? oli harvinaisen l?mmin ja luottava. Tuntui aivan silt? kuin olisi h?n tahtonut sanoa: ?Kyll? min? tied?n, ett? teill? on ollut vaikea aika ja my?skin sen, ett? te ette ole mit??n pahaa tarkoittaneet?. -- Ymm?rsin sitten j?lest?p?in, ett? se oli h?nen l?heinen tuttavuutensa Adelaide Ehrnroothin ja t?m?n sisarentytt?ren _Rose-Marie Boijen_ kanssa, joka vaikutti, ett? h?n oli niin selvill? yhdistyksen asioista.
Minette Donner oli siihen aikaan v?h?n p??lle nelj?nkymmenen, kookas ja ryhdik?s. Tukka oli jo harmahtava, mutta muuten h?n tuntui varsin nuorekkaalta ja reippaalta. Ja samalla h?ness? oli jotain sangen ?idillist?. Oli aivan kuin h?n olisi tahtonut suojella, auttaa ja kevent?? niiden kuormaa, jotka joutuivat h?nen tielleen, olla heille jollain tavalla hy?dyksi. Sen sain min?kin monta kertaa h?net tavatessani kokea.
Muistan esim. selv??n miten herttaisesti h?n kerran tuli vastaani Parisin kadulla ja juuri sellaisena hetken?, jolloin tunsin olevani siell? yht? yksin?ni kuin jos olisin astunut Saharan er?maassa. Syy siell? olooni oli seuraava: Naisasialiitto Unioni, jonka j?seni? me molemmat olimme ja joka perustettiin heti sen j?lkeen, kun Suomen Naisyhdistyksess? syntynyt selkkaus ei ollut sovitettavissa, oli vaatimalla vaatinut minua edustamaan itse??n Parisissa pidett?v?ss? naiskongressissa kev??ll? 1896, koska muka olin niin l?hell? t?t? maailmankaupunkia. Opiskelin nimitt?in siihen aikaan Z��richin yliopistossa. Olin kaikin tavoin vastahakoinen. Tiesin, ett? sellainen matka kysyisi koko lailla aikaa ja veisi ajatukseni p??teht?v?st?ni ja sitten