v?henn? h?nen ansioitaan siin? asiassa, ett? Suomi sai hyv?n kirjailijan.
Se on niin, ett? kaikki on parasta, mik? tapahtuu, vaikka ihmiset ovat itsep?isi? eiv?tk? ota uskoakseen sit?, vaan koettavat niskotella kohtaloa vastaan.
T?ll? tavalla se tapahtui se heid?n yhtymisens?, tarkoitan Heikki Soinia ja Alma rouvaa.
Heikki Soini oli pienest? pit?en ollut lahjakas poika ja samalla tavattoman tunteellinen. Mutta juuri tuo tunteellisuus esti h?nt? etenem?st? t?ss? maailmassa. Kaikki asiat n?et h?neen koskivat, ja h?n tuntui pit?v?n itse??n vastuunalaisena koko maailman mustuudesta.
Monien mutkien per?st? h?nest? tuli ylioppilas, ja vaikka h?nen menestyksens? yliopistossa ei ollut kovinkaan loistava, oli se sit? loistavampi naismaailmassa.
Semmoisia uneksivia, surumielisi? silmi? ei ollut kell??n koko Helsingiss?, ja ent?s tuo puolipitk? tumma ja kihara tukka ja mustat viikset! Helsingin naismaailma oli lumottu.
Ja Heikki viihtyi niin merkillisen hyvin tuossa maailmassa. H?n oli rikas poika eik? tarvinnut kiirehti? virkatutkintoaan. Ent? sitten, vaikka h?n kuluttikin suurimman osan ajastaan naisseuroissa!
H?n kulki pidoista pitoihin. Naiset hymyiliv?t h?nelle, tulevaisuus hymyili, koko maailma hymyili. El?m? tuntui loppumattomalta kev?tjuhlalta vain. H?n sai rakkautta kaikkialta ja antoi rakkautta kaikille. Koko syd?mell??n h?n tuntui ihailevan tuota vieh?tt?v?? maailmaansa ja naissukupuolta yleisesti, ei ket??n erityisesti. Pieni k?denpuristus, kauniiden silmien loiste, poskien punastus, saivat aina h?nen verens? kuohuksiin, tulivatpa ne sitten milt? taholta tahansa.
Totta on ett? Anna Kallio her?tti h?ness? hiukan erilaista tunnetta, mutta ei se varmaankaan ollut rakkautta. Ennemmin se oli jonkunmoista kunnioitusta, tai yst?vyytt?, tai mit? se nyt lienee ollut. Anna Kallio kuului naisyhdistykseen ja h?nelt? puuttui melkein kokonaan tuo vieh?tt?v? ep?varmuus ja ep?loogillisuus, joka tekee nuoret tyt?t niin hurmaavan suloisiksi ja avuttomiksi. Ei Anna Kallio ollenkaan vastannut Heikin naisihannetta. Siksi h?n oli aivan liian itsen?inen. Mutta se oli niin omituista, ett? joskus kun Heikki oli v?synyt ja alakuloinen, tuntui h?nest? kuin el?m?ll? olisi ollut toinenkin puoli, jota h?n ei viel? ollenkaan tuntenut. Sellainen vakava, harmaa ty?puoli, joka h?nt? hiukan peloitti. Semmoisina hetkin? h?n aina kaipasi Anna Kalliota ja etsi h?nen seuraansa. Siin? oli jotain ?idillist? tuossa hellyydess?, jolla Anna Kallio Heikki? tyynnytti, ja Heikin oli aina hyv? olla h?nen seurassaan. Mutta tietysti se ei ollut rakkautta.
Sitten tapahtui ensim?inen k??nne Heikki Soinin el?m?ss?. Se tapahtui hyvin ?kki?. Koko tuo hymyilev?, herttainen naismaailma, joka siihen asti oli ollut Heikille el?m?nehtona, n?ytti jakautuvan kahtia. Toiselle puolelle tulivat kaikki muut naiset, toiselle puolelle vain yksi ainoa. Ja Heikin j?rki parka joutui tuosta niin py?rryksiin, ettei h?nell? en?? ollut kylliksi ?ly? rakastuakseen edelliseen puoleen, vaan h?n rakastui j?lkim?iseen. Kaikki muu katosi h?nen olemuspiirist??n, h?visi, peittyi sumuun. Tuo yksi ainoa olento, joka j?i j?lelle, oli Alma J?rvinen.
Alma J?rvinen oli ?skett?in palannut Sweitsist? Helsinkiin ja her?tti ensi kerran huomiota "Suomalaisessa Seurassa" ylioppilastalolla. Siihen aikaan olivat Helsingin fenomaaniset tyt?t ylimalkaan tuollaisia herttaisia, pieni?, tytt?koulun l?pik?yneit?, joilla oli varsin paljon sek? syd?nt? ett? j?rke?, mutta ulkonaista suloa hiukan niukemmalta. Eih?n se tietysti ollut mik??n vika, mutta miehet ovat Aatamin ajoista saakka olleet hieman omituisia noita asioita arvostellessaan.
Siit? syyst? Alma J?rvinenkin heti paikalla sai aikaan mullistuksia ylioppilasmaailmassa, kun h?n muodikkaassa vaaleassa silkkihameessa ja tukka kammattuna eri lailla kuin kell??n muulla koko Helsingiss?, leijaili Suomalaisessa Seurassa, jonne h?nen t?htens? sin? iltana oli saapunut pari tunnettua sveessi?kin.
Se tuli suorastaan kunnia-asiaksi suomenmielisille ylioppilaille est?? svekomaaneja anastamasta Alma J?rvist? omaan piiriins?.
Silt? kannalta Heikki Soinikin asian ensin otti, kun h?n perin huomattavalla tavalla koetti suositella tuota uutta t?hte?. Mutta varsin pian h?n oli itse auttamattomasti kiinni, sill? uutuuden vieh?tyst? ei h?nk??n voinut vastustaa.
Alma J?rvinen n?ytti my?skin melkein heti rakastuvan Heikkiin, ja Heikki oli onnen kukkuloilla.
Omituista kyll? h?ness? tuntui ensin hiukan kuin omantunnonvaivoja joka kerta, kun h?n sattui muistamaan Anna Kalliota, vaikk'ei h?n ikimaailmassa ollut Annaa hakkaillut. Eih?n sit? nyt kukaan ihminen voinut mielistelemiseksi selitt??, ett? h?n vakavina hetkin? haki my?t?tuntoisuutta Anna Kalliolta.
Saattoihan se olla mahdollista ett? Anna Kallio rakasti Heikki? -- Heikill? oli ep?miellytt?v? aavistus siit?, ett? se oli hyvin mahdollista -- mutta Anna Kallio oli niin voimakas ja itsen?inen, ett? tuommoinen pikku pettymys ei varmaankaan kovin paljoa tulisi h?nt? rasittamaan, kun taaskin hento, sinisilm?inen Alma J?rvinen varmaan sortuisi maan tasalle, jos h?nt? syd?nsuru kohtaisi. -- Niin laski Heikki ja laski v??rin, kuten miehet tavallisesti aina laskevat v??rin, kun on naisista kysymys.
Sill? kannalla olivat asiat, kun kohtalo itse tarttui ratkaisevasti ohjaksiin ja ohjasi kaikki oikealle tolalle, kuten kohtalo aina tekee, vaikk'eiv?t ihmiset sit? my?nn?.
Jos Heikin ja Anna Kallion hyv?t yst?v?t olisivat saaneet p??tt?? noissa asioissa, olisi Heikist? ja Anna Kalliosta tullut pari. Ja jos heist? olisi tullut pari, olisivat he tulleet niin onnellisiksi, ett? he t?ydellisesti olisivat vaipuneet omaan onneensa, eik? kell??n muulla ihmisell? olisi sen per?st? ollut mit??n iloa eik? hy?ty? heist?. He olisivat l?yt?neet, tai luulleet l?yt?v?ns? toisissaan vallan pohjattomia aarteita, joita nauttiessa ja ihaillessa he olisivat kuluttaneet kalliin aikansa v?litt?m?tt? mit??n koko muusta maailmasta. Toisin sanoen, heid?n oma onnensa olisi kokonaan niellyt heid?t.
Alma J?rvinen taas olisi siin? tapauksessa merkillisen pian hakenut ja l?yt?nyt lohdutusta muualta. H?n olisi mennyt naimisiin jonkun pullean pankintireht??rin tai senaattorialun kanssa, joutunut suotuisaan maaper??n, kukoistanut ja rehoittanut, eik? h?nest?k??n olisi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.