Teuvo Pakkala | Page 3

Juhani Siljo
kenties ei vastaa tarkoitusta siin? m??rin kuin soisi.
Pakkala ei urkene ulapoille, ja muutenkin meri p??see vain vilauksittain h?nen n?k?piiriins?. Meri-ilma ja -liike kuuluisi kuitenkin rantakaupunki-eepokseen. Ja sen mukana tulisivat kaikki sellaisen yhteiskunnan luonne-hahmot: jyhke?t laivurit ja laivanis?nn?t, merimies- ja satama-tyypit omassa ammatissaan, kauppaneuvokset ja konsulit, muusta porvaristosta puhumattakaan, -- ja kaikki omalta n?k?kulmaltaan n?htyin?.
Mutta siihen Pakkala ei ole pyrkinytk??n. H?n ei ole tuntenut porvarillisen el?m?n runoutta omaksi asiakseen. H?n on laitakaupungin arkisen el?m?n runoilija. Ja h?nen tarkoituksensa on ollut isoissa romaaneissaan kuvata pienten el?j?in yhteist? taistelua olemassaolon ja ihmisyytens? puolesta: siten porvarismaailma tuli kuin tulikin n?ht?v?ksi vain Vaaralta k?sin, vain suhteissaan vaaralaisten kohtaloihin.
M??r? oli: valtava yhteiskunnallinen eepos, -- tuloksen mielisin m??ritell?: syd?mellinen, tyven laatukuvasarja kahtena hiukan h?ll?sti yhteenliittyv?n? romaaninidoksena, ynn? siin? sivussa joukko hyvin kiteytettyj? miniatyyrej? pienten -- joku isojenkin -- lasten el?m?st?.
Ja n?ill? j?lkim?isill? on laajin eepillinen kantavuus.
* * * * *
Vaaran maailma on rajamaana kaupungin ja maaseudun v?lill?: ulkonaisesti kaupunkia, sielultaan, sis?isilt? tarpeiltaan, tottumuksiltaan t?ytt? luonnonpiiri?.
Mutta ei ulkonaisestikaan oikeata nykyaikaista kaupunkia. Moni k?yh?kin asuu oman katon alla ja viljelee omaa pelto- ja niittytilkkuaan, ja t?m? omaisuus on, l?hinn? sielun autuutta, rakkainta maailmassa. Monessa pihassa lehtii kev?in koivu ja pihlaja, ja sauna -- pienel?v?nkin suomalaisen rakas pyhityspaikka, jonka nykyaikainen 'kehitys' on kaupungeissamme joko tuominnut pannaan tai muuttanut perhehuoneesta ep?kodikkaaksi yleiseksi laitokseksi --, sauna savuaa lauantaisin ja v?liin muulloinkin useassa m?kiss?. -- N?emmep? Pakkalan kuvauksista viel?, etteiv?t keskikaupungin porvaritkaan ole aivan vieraantuneet maataloudesta: Montinilla esim. on kaupungin ulkopuolella 'kaukavainio' jonka hein?sato k?ytet??n omalle kotikarjalle.
Ehk? useimmat Vaaran miehist? ovat tai ovat olleet merimiehi?. Heid?n l?htiess??n aina uusille retkille j??v?t talot peltoineen karjoineen -- ne eiv?t ole parhaassakaan tapauksessa suuria -- perheen hoiviin, jonka nuorempien ja vanhempienkin j?senten l?htij? saa usein n?hd? l?hett?v?n laivalle viimeiset, hartaimmat hyv?stelyns? ylh??lt? talonsa katolta.. -- Ken on j??nyt 'maakravuksi', h?n ty?skentelee joko timperin? tai muuna k?sity?l?isen?, ellei h?nell? ole kyllin ammattia oman kodin hoidossa, -- tai ellei h?n ole aivan vailla kaikkea suojaa ja el?m?n yll?pitoa 'omasta takaa', jolloin h?n tavallisesti on perheineen aivan satunnaisen ansion varassa. Sellainenkin on monen osa.
Pakkalan el?m?nrunous liittyy varsinkin ensim?isiss? Vaaran-kuvauksissa aineellisiin el?m?nharrastuksiin. Mutta h?nen 'vaaralaisensa' avaavat asiallisimpienkin kysymysten yhteydess? h?nelle tietoisen hengenel?m?n ja kauniit sis?iset n?k?alat. Heill? kulkee ajatus aina el?m?n ja ty?n tahdissa, he eiv?t asetu vartavasten j?rkeilem??n kysymyksist?, vaan antavat rehellisten kokemustensa 'alustaa' ne ja tekev?t luonnollisella ?lyll? johtop??t?ksens?. He eiv?t ole viel? kaikenkarvaisten 'aatteitten' ja 'virtausten' kehitt?mi? yhdistysihmisi?, he ovat ep?ilem?tt? vanhanaikaisia, -- mink? voinee sanoa nyky??n merkitsev?n samaa kuin: rehtej?, itsen?isi? luonteita. He pit?v?t oman kohtalonsa omissa k?siss??n, sik?li kuin se on ihmiselle sallittua; ja heille on yhteist? se, ett? pelko ja ahdistus salataan tyynen pinnan alle. Heill? ei ole seuroja ja kokouksia jokaista satunnaista 'harrastusta' varten, vaan ytimeen k?ypi? keskusteluja el?m?nehdoista yst?vien ja kyl?nmiesten kanssa, ei teattereita ja 'el?vi? kuvia', vaan koteja, joissa elet??n todellisin tuntein. Heiss? on pisara satuverta niin vanhemmissa kuin lapsissakin, ja usein runsas pisara; heid?nkin kohtaloillaan on oma romantiikkansa, mutta yksil?llisen sielunel?m?n her?tt?m? ja siihen elimellisesti liittyv?. Heiss? on huumoria, hiljaista vaikka samalla usein tummas?vyist?, sill? heiss? piilee runsaasti salattua ja leppym?t?nt? temperamentti?. Siten heid?n luonnekuvansa yleens? muodostuvat vivahduksista, ei tosin s?hk?isen s?ken?ivist?, vaan vakuuttavista ja yksil?llisist?. -- Mutta ehk? luonteenomaisinta Pakkalan henkil?ille yleens? on el?m?n tarkastaminen uskonnollisesta n?k?kulmasta: kaikki inhimilliset suhteet heijastuvat heid?n uskonnollisiin katsomuksiinsa. Ja he ajattelevat kaikki t?rke?t ajatuksensa Jumalaan saakka: miten mikin teko ja ajatus on Jumalan mielen mukainen. Pakkalan runouden Jumala ei kuitenkaan liene ylen juro ja juhlallinen, vaan katsoo kai leppoisalla myh?ilyll? sellaistakin ihmissyd?men pyh?? yksinkertaisuutta kuin Elsan, joka oli hyvill??n siit? ettei Jumala tehnyt h?nest? jonkun pikkuerheen takia huonoa ihmist? eik? sorakielt?, 'ja tunsi Jumalaa kohtaan samaa mieltymyksen tunnetta kuin v?list? jotakin poikaa kohtaan, jonka h?n on pel?nnyt ly?v?n tahi h?net maahan t?ykk??v?n, vaan joka hyvin siivosti meneekin ohitse.' (S. 48 Vaaralla'.)
Niin l?heiset v?lit Jumalaansa on joskus Pakkalan ihmisill?, n. s. t?ysik?isill?kin.
* * * * *
Vaikka Vaaran yhteiskunnan p??s?vyn? ei olekaan merikaupungin luonne, niin kaikissa n?iss? kuvauksissa vallitsee kuitenkin se kuulaus, mik? on ominaista merenrannan ilmastolle. Kaikkiin esineihin on imeytynyt valoa ja ilmaa; se se kehitt?? ihmisist? untenn?kij?it?, joiden sielunel?m?ss? kangastukset ja kuvittelut merkitsev?t paljon. Silti he pysyv?t vaistoillaan ja katsomuksillaan kiinni el?m?n arki-arvoissa. Heiss? on tavallisesti jotain voittoisaa luonnetta, kuten Vapussa ('Lapsia'), tuossa mielikuviensa kuljettamassa, joka sai taistella tiukasti saavuttaakseen arkisen el?m?n tottumuksen.
Ilmavuus on auttanut Pakkalaa ihmiskuvauksen ilmehikkyyteen. Kaikki t?ss? teossarjassa esiintyv?t tyypit irtautuvat vivahdusrikkaina ja yksil?llisin? taustasta.
Ja yhteinen ilmapiiri se oikeastaan kokoo yhteen t?m?n tyyppipaljouden 'Vaaran' henkil?ist? 'Pikku ihmisiin' asti: ne ovat syntyneet ja n?hdyt saman taivaan alla. -- N?m? romaanit ja novellikokoelmat liittyv?t elimellisesti toisiinsa, t?ydent?en kukin puoleltaan kokonaiskuvaa ja avartaen sielullisia n?k?linjoja. Kolmen ik?luokan el?m?n iloineen, taisteluineen, sortumisineen n?emme tuossa sarjassa, -- se on sek? ulkonaisesti ett? psykoloogisesti laajimpia kaunokirjallisia yrityksi?, mit? suomenkielell? on. N?emme vanhempien ik?luokan, joka el?m?n tiukkuudessa on taistellut itselleen askeettisen tyytymyksen, mutta kuitenkin jaksanut siin? s?ilytt?? mielens? herkkyyden; sek? leikeiss??n ja totisissakin askareissaan viihtyv?n lasten ik?luokan,
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 18
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.