Tehtaan tytöt

Tehtaan tytöt

The Project Gutenberg EBook of Tehtaan tytöt, by Maria Furuhjelm
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tehtaan tytöt
Author: Maria Furuhjelm
Release Date: June 14, 2005 [EBook #16068]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEHTAAN
TYTÖT ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

Tehtaan tytöt
Kirjoittanut Maria
Ensimmäisen kerran julkaissut Kansanvalistusseura 1912.

Tehtaantytöt.
Kirjoittanut Maria.

Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin
tyttärensä Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:
"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön."

"Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa.
"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän,
kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt
raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille
päiville."
"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa
sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa,
lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen
tehtaaseen."
"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti.
"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.
Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona
juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."
Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.
"Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen."
Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli
tytärtään,
"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja
päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin
saakka. Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin
keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin
hienot nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja
vehnäleipää."
"Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti.
"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi
Liisa.
"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi Miina.
"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti.
"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki
olivat häntä vastaan.
"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo
viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."
"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina,
"he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät
tansseihin tai kokouksiin."
"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti
päättävästi. "Vai kymmenen tuntia..."

"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän
täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan,
yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin
saakka."
Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan
näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet.
Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan
tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta."
"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan
kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."
"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä,
hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."
"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan", sanoi Antti ja katseli
tyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. "Niin, ja saattaahan se
olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa."
Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat,
lämpimät sukat ja eheät tallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukat
nuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani
ne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty
kattoon.
Kaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinan tehtaaseen meno
heitä huolestutti. Vain nelivuotias Tiina jutteli nukkensa ja kissansa
kanssa.
Mutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaan puhumaan papinrouvan
kanssa.
* * * * *
Toimitettuaan aamuaskareensa seuraavana päivänä, silitti emäntä
hiuksensa, sitoi parhaan huivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä
ja meni pappilaan muka viemään lämpimäisiä papinrouvalle.
"Nyt äiti menee kertomaan papinrouvalle, että Miina aikoo lähteä
tehtaaseen", sanoi Matti-veli silmät veitikkamaisessa hymyssä katsellen
äitiä ikkunasta.
"Menköön vaan, ei papinrouva voi kieltää minua lähtemästä", uhmaili
Miina.
"Mutta et suinkaan sinä mene tehtaaseen, jos se papinrouvan mielestä
on tuhmasti tehty?" kysyi Liisa.
"Menenpähän", vastasi Miina.

Sisarukset vaikenivat. He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan
papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin
monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin
ilossa. -- --
Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa.
Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei
tahtonut kysyä, mitä se oli. Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli
rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä,
virkahti Anna:
"Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen."
"Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan
hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."
"Niin, onhan hän ollut, mutta hänen mielestään hänellä on kotona
liiaksi työtä", naurahti Anna.
"No, miksei hän sitten tahtonut mennä naimisiin talollisen pojan
kanssa?"