Tehtaan tytöt | Page 3

ettei se koskaan pala pohjaan."
Liisa pyyhki kiireesti kyyneleensä. Hän uskoi papinrouvan voivan
tehdä mitä tahansa ja katseli häntä suurella luottamuksella.
"Milloin teillä ensi kerta keitetään puuroa tai velliä?" kysyi rouva.
"Lauantaina", vastasi Liisa.
Rouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen

puulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän
lähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli
käytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi
voilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei sen
taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet työhön, tuli
papinrouva Tervolaan. Hän voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani sen
puolilleen vettä ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispilöitiin
ohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt
puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui,
nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata
pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin
padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä.
"Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista", sanoi
papinrouva.
Liisa katsoi vuoroin rouvaan, vuoroin laatikkoon ja änkytti: "mutta,
mutta..."
"Puuro kypsyy hiljalleen padassa", selitti rouva, "mutta ei saa avata
kantta eikä laskea ulos lämmintä."
"Mutta ei suinkaan se vaan pala pohjaan?" kysyi Liisa.
"Ei pala", vakuutti rouva.
"Ja kypsyyköhän se? Kun ne kaikki tulevat kotiin, on niillä nälkä kuin
susilla."
"Kyllä se kypsyy", vastasi rouva ja katsoi kelloaan.
Sitten hän meni kotiin.
Kun Liisa näki isän, äidin ja veljet pihalla, aukaisi hän peloissaan
laatikkonsa.
Kypsän, maukkaan ohrapuuron tuoksu lemusi häntä vastaan padasta.
Hän otti lusikan ja maistoi. Ryynit olivat pehmeät ja puuro oli sopivan
paksua. Hän kaasi puuron vatiin. Äiti pani voisilmän siihen ja sitten he
kaikki istuutuivat pöytään.
"Nyt luulen, että olet tuhlannut voita", sanoi äiti syötyään pari
lusikallista.
"Puuro on niin hyvää", kiittelivät pojat.
"Niin, mutta sinä olet kai keittänyt sen paljaassa maidossa", sanoi äiti.
Liisa nauroi niin, että hytki.
"Puuro on keitetty paljaaseen veteen ja voita siinä on juuri yhtä paljon,
kuin muulloinkin on ollut", vakuutti hän. "Minä olen keittänyt puuron

tiukkakantisessa laatikossa ja siksi se on niin hyvää."
Äiti huomasi nyt laatikon, näki, ettei ollut tulta pesässä, ja katsoi
kummissaan tyttöön. Pojat juoksivat laatikolle ja tunnustelivat heiniä.
Aivan oikein, heinät olivat vielä lämpöiset.
"Papinrouva on ihan varmaan ollut täällä", sanoi äiti, "kyllähän minä
nyt muistan, että hän kerran puhui heinissä keittämisestä, mutta en ole
tullut panneeksi sitä mieleeni. Kun meillä on puita tarpeeksi, niin ei
tule ajatelleeksi semmoista."
"Kyllähän se niinkin on", riensi Liisa sanomaan, "mutta tällä tavoin ei
puuro pala pohjaan." Ja sitten hän kertoi, että papinrouva oli nähnyt
hänen itkevän, kun häntä oli nuhdeltu siksi, että velli oli pohjaan
palanutta.
"Ei siltä rouvalta koskaan konstit puutu", tuumi Antti itsekseen.
Nytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa
heinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin
perunakeittoa, milloin uunijuustoa. Sill'aikaa kun ruoka kypsyi, teki
hän työtä puutarhassa tahi pihamaalla, juotti vasikat, syötti porsaat ja
piti pikku Tiinaa työssä niin, ettei tämä päässyt tekemään niin paljon
pahaa.
Mutta kerran kävi hullusti.
Liisa ei ollut varannut tarpeeksi aikaa hernekeittoa varten ja herneet
olivat vain puolikypsät, kun muut perheenjäsenet tulivat päivälliselle.
Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti
pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle
pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää
heinissä.
*Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo
edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää
uudestaan aamulla. Kuutta desilitraa herneitä kohti tarvitaan 3 litraa
vettä. *Riisi-*, *ohra-* ja *tattariryynit* tarvitsevat kypsyäkseen 3
tuntia. Neljää desilitraa ryynejä kohti tarvitaan 2 litraa vettä tai maitoa.
*Mankeloitujen kauraryynien* tarvitsee olla laatikossa vain tunnin.
*Isot ohraryynit* tarvitsevat 5--6 tuntia kypsyäkseen laatikossa ja
imevät itseensä enemmän vettä kuin pieniksi survotut ryynit.
*Lampaanlihaa ja kaalia* valmistetaan seuraavasti: 1 kilo pieniksi
palasiksi leikattua lampaanlihaa, 20 kuorittua perunaa, 1 1/2 litraa
hienoksi leikattua kaalia, 1 litra vettä, vähän suolaa, sipulia ja muutama

pippurinjyvä keitetään hyvällä tulella 20 minuuttia. Pata asetetaan
heinälaatikkoon 4--5 tunniksi. Kantta ei saa nostaa katsoakseen, onko
ruoka valmista, sillä silloin pääsee lämpö ulos laatikosta. Kun on
ottanut ruuan heinistä, voi sen vielä kiehauttaa tulella. -- Vähän
tottumusta ja harjoitusta tarvitaan, jotta oppisi keittämään heinissä.
* * * * *
Miina oli ollut poissa kotoa melkein kaksi vuotta. Hän oli hidas
kirjeiden kirjoittaja ja kotiväki tiesi hänestä kovin vähän. Alussa hän
kertoi joka viikko panevansa rahaa säästöön postisäästöpankkikirjaansa,
mutta sitten hän rupesi valittamaan, etteivät rahat tahtoneet riittää
hänen menoihinsa. Äiti lähetti hänelle silloin tällöin parin sukkia ja,
kun suutari oli Tervolassa työssä, tehtiin Miinan vanhan mitan mukaan
pari lujia vasikannahkakenkiä, jotka lähetettiin hänelle kaupunkiin.
Mutta vähän väliä Miina kirjoitti vieläkin, että kaikki oli niin kallista. --
--
Jouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo
ylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti
joka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa
harjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa
ohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti. Pojat loivat