Tee työtä eläkä joudu epätoivoon!

työtä eläkä joudu epätoivoon!, by
Thomas Carlyle

Project Gutenberg's Tee työtä eläkä joudu epätoivoon!, by Thomas
Carlyle This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tee työtä eläkä joudu epätoivoon!
Author: Thomas Carlyle
Translator: Uno Brummer
Release Date: July 17, 2005 [EBook #16318]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE
TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
Proofreaders.

TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON!

Thomas Carlyle
Suomensi U. B. [Uno Brummer]
Ensimmäisen kerran julkaissut K. E. Holm 1905.

I. TEE TYÖTÄ.........................1 II. ....ELÄ JOUDU
EPÄTOIVOON.........42 III. IHMISIÄ JA SANKAREITA............88 IV.
VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET.....120 V. VAIKENEMISEN
TAIDOSTA...........177

TEE TYÖTÄ...
I. *Ajattele eläväsi*. Niin, ajattele, että elät! Elämäsi -- vaikka olisit
tomun lapsista halvin -- ei ole turha unelma, vaan ylevä tosiasia. Se on
omaisuuttasi; se on kaikki, mitä sinulla on, jotta sen keralla voit astua
ijäisyyteen. Työskentele siis, kuten tähti taivaalla, "lepäämättä, mutta
kiirehtimättä."
II. On ylevä, juhlallinen, melkein peloittava ajatus jokaiselle ihmiselle,
tuo, ettei hänen elämäntyönsä, joka kerran on ollut, ikinä ole katoava;
oli ihminen miten vähäpätöinen tahansa: hänen työnsä vaikutus jatkuu
ijankaikkisesti, vuosisadasta vuosisataan. Mikä kerran tapahtuu, on
tapahtunut ja yhtynyt rajattomaan, ikuisesti elävään, ikuisesti
vaikuttavaan maailmaan, ja jatkaa täällä vaikutustaan hyvään tahi
pahaan, julkisesti tahi salaa, ijäisesti, aikakaudesta aikakauteen.
Ihmiselämätä voisi verrata virran lähteeseen; sen vähäpätöisen
alkulähteen voi jokainen nähdä, mutta sen loppujuoksua ja päämäärää,
kun se vuosikausia lepäämättä jatkaa vaellustaan outojen tienoitten
kautta, ei kukaan tunne, paitse kaikkivaltias yksin. Onko se yhdistyvä
lisäämään naapurivirtojen voimaa, vai päinvastoin sulattava toiset virrat
omaan uomaansa? Pysyykö se ijäti vähäpätöisenä, nimettömänä purona,
jonka hiljaiset aallot huomiota herättämättä miljoonien toisten purojen
ja virtojen keralla ovat lopulta valuva suuren valtajoen uomaan? Tahi

koituuko siitä ihana Rhein, tahi valtava Tonava, jonka uoma muodostaa
ikuisen rajalinjan maapallolla, kokonaisten kuningaskuntien ja
maanosien rajan ja kulkuväylän? Me emme sitä tiedä; tiedämme vain,
että sen juoksu päättyy valtamereen; sen vedet, vaikkapa niitä olisi vain
kourallinen, *ovat olemassa* eikä niitä mikään voima maailmassa
kykene hävittämään eikä pysäyttämään niiden juoksua.
III. Sinulle on annettu *yksi ainoa koetusaika*; toista ei sinulle koskaan
suoda. Ijäisyydet ovat vierivä, vaihtuva uusiin, mutta et voi saada toista
koetusaikaa elääksesi.
IV. Jokainen, jolla on silmät, voi nähdä taivaalla kiintotähtiä ja ikuisia
aurinkoja. Tänäpänä -- samaten kun joka ainoa päivä -- puhuu jumalten
ääni ihmisessä ja ihmiselle -- puhuu kaikille .... vaikka tuskin kukaan
sitä tottelee -- puhuu selvästi: "Nouse ylös, herää, Aatamin poika,
aikasi poika; koeta kehittää, saada jumalalliseksi tätä, tuota ja --
etupäässä itseäsi. Tee työtä, elä uinaile; sillä on tuleva yö, jolloin ei
kukaan voi työskennellä." -- Kenellä on korvat ja tahtoo kuulla, voi
kuulla nämä sanat vielä tänäkin päivänä.
V. Työ on alati jalostavaa, niin, siinä on jotakin pyhää. Vaikka ihminen
olisikin peräti unhoittanut korkean kutsumuksensa, niin kauvan kun
hän todella ja vakavasti tekee työtä, voi hänestä toivoa jotakin hyvää --
ainoastaan jouten olossa, laiskottelussa piilee ikuinen epätoivo. Työ on
alati, oli se miten halpaa, miten itsekästä tahansa, sopusoinnussa
luonnon kanssa. Jo työnhalukin johtaa yhä enemmän totuuteen ja
seuraamaan luonnon lakeja ja vaatimuksia, jotka ovat itse totuus.
Maailmamme viimeinen evankeliumi on: Tunne työsi ja tee sitä.
"Tunne itsesi," -- tarpeeksi kauvan on tuo onneton "itsesi" vaivannut
sinua, ja luulen, ettet ikinä sitä opikaan tuntemaan. Elä siis pyri siihen,
että opit tuntemaan itsesi, sillä sinä olet olemus, jota et koskaan opi
täysin tuntemaan. Parempi on oppia tuntemaan elämäntyösi, oikean
työsi, ja työskentele siinä kuten Herkules! Tämä on kaikitenkin
parempi elämän ohje.
On kirjotettu: "Työllä on suunnaton merkitys"; -- ihminen kehittyy
täydellisemmäksi työn kautta. Karut metsämaat raivataan, rikkaruohot

kitketään pois, niiden sijalle syntyy viljavia vainioita ja upeita
kaupunkeja, ja samalla lakkaa ihminen itsekin olemasta rikkaruohoja
kasvava pelto tahi hedelmätön, karu erämaa. Tiedämmehän että
halpa-arvoisinkin työ saattaa ihmisen sielun, heti kun hän todenteolla
ryhtyy siihen, niin sanoaksemme todelliseen sopusointuun. Epäilykset,
epäluulot, himot, katumus, suru, suuttumus, jopa epätoivokin -- kaikki
nämä väijyvät hornanhenkien tavoin sekä halvan päiväpalkkalaisen että
jokaisen muun ihmisen sielua. Mutta jos hän urheasti ja innolla ryhtyy
työhön, vaikenevat pahat henget ja matelevat tyytymättöminä takaisin
pimeisiin tyyssijoihinsa. Ihmisestä tulee täten *ihminen*. Työn pyhä,
hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki
myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupyörteestä
leimahtaa esiin kirkas, pyhä liekki!
Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meidän kehittämiseksi.
Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu pyörivään
liikkeeseen, yhä enemmän pyöreäksi ja sen ainekset lajittuvat
painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei enää ole
kaaos, vaan pyöreä, tasapainossa pysyvä maailma. Mitäpä tulisi
maapallostamme, jos se äkkiä lakkaisi pyörimästä? Niin kauvan kun
vanha maapallomme pyörii, tasoittavat säännöttömyydet toisensa,
erisuuret pysyvät tasapainossa -- säännöttömyydet tulevat toisin sanoen
säännöiksi.
Oletko koskaan nähnyt