Sysmäläinen

덴
Sysm?l?inen, by Berthold Auerbach

The Project Gutenberg EBook of Sysm?l?inen, by Berthold Auerbach This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Sysm?l?inen Kyl?inen tarina
Author: Berthold Auerbach
Translator: Arvid Genetz
Release Date: August 14, 2006 [EBook #19047]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYSM?L?INEN ***

Produced by Tapio Riikonen

SYSM?L?INEN
Kyl?inen tarina
Kirj.
BERTHOLD AUERBACH
Saksankielest? ["Der Lauterbacher"] mukaillen suomentanut Kustaa Karjalainen [A. O. G. Genetz]
K. E. Holm, Helsinki, 1877.

Ven?j?n kirkonkellot soivat hele?sti [kyl?ss? oli sek? ven?l?inen ett? luterilainen kirkko]; niiden s?velet kaikuivat yh? kauemmaksi keskip?iv?n valaisemaan seutuun; ihmiset palasivat ty?st??n kotiin p?iv?lliselle. Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta p?in tiet? my?ten. H?n oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja k?dess??n oli h?nell? mustankirjava pahkakeppi, johon monta nime? oli piirretty. N?hdess??n kirkonkyl?n levenev?n edess??n seisattui h?n, kuunteli kellon soitantoa ja katsoi ymp?rilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat kyl?n kummallakin puolen. H?n tervehti kansaa, joka tuli h?nelle vastaan vainiolta, erinomaisella yst?vyydell?, aivan niinkuin olisi heid?t tuntenut. Ihmiset kiittiv?t iloisesti ja katsahtivat kaikki viel? kerran taakseen h?nen j?lkeens?, arvellen, ett? se on varmaan joku kyl?l?inen, joka kaukaisilta matkoilta kotiin palajaa; h?n oli muka heit? niin tarkkaan silm?illyt, eiv?tk? h?nt? kuitenkaan tunteneet.
Kun kellon viimeiset s?velet olivat vaienneet, kun pellolla kaikki oli ??nett?, ei yht??n ihmist? en?? n?kyviss? ja ainoastaan leivot riemuilivat korkealla ilmassa, silloin vieras istuihe tienvarrelle, katseli viel? kauan kyl??n p?in, otti viimein muistikirjan esille ja taaskin katsahdellen ymp?rilleen kirjoitti siihen:
"Kreikan ja Rooman kansat! Kyll? korkealle kajahtelivat voittoriemunne ja raikahtelivat sotatorvenne, mutta kristinusko yksin kaivoi malmin syv?lt? maan povesta ja kohotti sen korkealle ilmaan heilumaan ja kaikuansa kauas levitt?m??n, hartautta, iloa ja surua her?tt?m??n. Kyll? ihanasti lienev?t kanteleet ja rummut Jerusalemin temppeliss? soineet; mutta nyt ei ole en?? vaan yksi temppeli maan p??ll?, tuhansittain on kristinusko niit? pystytt?nyt kaikkialle... Minusta oli taannoin, niinkuin kellot olisivat kaiullaan ilmoittaneet minun tuloni uuteen m??r?paikkaani, niinkuin Jumalan ??ni olisi minulle huutanut: terve tultuasi! Kyll? ihmetellen loitte katseenne taaksenne, te hyv?t ihmiset, ettek? tiet?neet, mik? meid?n keskin?inen v?limme tulee olemaan. Oi, voisinko saada n?iden ihmisten sielut kokonaan valtaani, niin tahtoisin p??st?? heid?t sitke?st? taikauskostaan ja antaa heid?n maistaa hengen puhtaita iloja. -- Mutta tuolla he k?yd? k?ntiv?t, ja samoin kuin el?in, joka kulkee heid?n edell?ns?, eiv?t halua muuta mit??n kuin ravintoa ruumiillensa... T?m? siis on se paikka, jossa uusi el?m? minulle alkaa: n?m? notkot ja peltomaat, mill? ajatuksillahan min? niit? viel? kerran silm?ilen! Ah, maa on kaikkialla ihana ja iloa tuottava, miss? kukkasia on. Ja vaikk'eiv?t ihmiset minua ymm?rt?isi, ymm?rr?t sin? minut kumminkin, sin? ij?nkaikkinen Luoja, ja hymyilet minulle lempe?sti kun kuuntelen hiljaisia ilmaisemias... Tuolla seisovat puut soreasti kukkien, ja kyl?st? kuulen lasten iloa, lasten, joiden syd?miin minun tulee heitt?? sivistyksen valon s?teit?..."
H?n herkesi kirjoittamasta; sauvaansa katsellen sanoi h?n hiljaa itsekseen: "Joka haaralle olette hajonneet, te nuoruuteni kumppalit, muuta ei ole minulle teist? j??nyt, kuin t?h?n piirretyt nimenne, ja niiden kanssa min? nyt astun uuden el?m?ni kynnykselle, te kaikki minua seuraatte n?kym?tt?min?. Min? l?het?n teille syd?mest?ni tervehdyksen kev?tilmaan, kaikukoon se teille vastaan lintuisten suusta ja virvoittakoon mielt?nne!"
?kki? nousi h?n seisaalleen ja kulki kyl??n.
Nyt tied?mme, ett? nuori tuttavamme on uusi kansakoulunopettaja. H?n kysyi koulun johtokunnan esimiest? ja h?nt? neuvottiin Hukkasen taloon.
Hukkanen istui p?yd?ss? lukuisan perhekuntansa kanssa, kun vieras astui sis??n. Kun oli yst?v?llisesti tervehditty, pyydettiin h?nt? p?yt??n k?ym??n; opettaja vaan kiitti.
"Mit? nyt?" sanoi Hukkanen, joka kohta taas oli istautunut, kun ei antanut mink??n h?irit? itse??n sy?misess?, "tehke? ty? tiloa vieraalle. Tuo sie Heli lautane sukkelaa. K?yk?? istumaan t?h?n, opettaja. Meill? ei ole sama muoti kuin Inkeril?isill?, jotka sanovat: oisitta ennen tulleet; kuka meille sattuu tulemaan sy?ntaikana, se p?yt??n. Vaikka mihin muualle menisitte, ette en?? saa niin mit??n, ja t?ss? on keittoruokaa; t?ytyyh?n teid?n hyv?n? pit?? mit? talossa on. Sattuipa olemaankin oikein Karjalan ruokia: lammaskoalii ja keitinpiiraita."
Heli oli tuonut lautasen ja opettaja istunut p?yt??n, ett'ei n?ytt?isi ep?kohteliaalta.
"Tuon minun Helini saatte sunnuntaikouluun oppilaaksi," sanoi Hukkanen tyhjennetty??n kukkurap?isen lautasen.
"Noo, teill? ei mahda en?? olla paljoa oppimista," virkkoi opettaja, edes jotain sanoakseen. Tytt? ujosti vaan katsoi lautaseen alas.
"Mit?! Heli, puhu sin?kin, eth?n muulloin ole mykk? ollut, sanoppas, osaatko kaiken?"
"Ka lukiiha mie siks osoasin kutakuinki, vain kirjuttoa miun ei soa putillee, sormet on j?yk?llaiset ku kaiken viikkautta t?ytyy roatoa mit? mit?ki."
Kaikki tyt?n sulous katosi yht'?kki? opettajan mielest?, kun kuuli n?m? murteelliset, raa'alla tavalla ??nnetyt sanat.
Kun oli sy?m?st? p??sty, tuli yksi renki, joka p?yd?ss? oli istunut jotenkin likell? Hukkasta, is?nt?ns? eteen ja sanoi veist??n tuppeen pist?ess?ns?:
"Tullooko miun l?htii yksin heposiin kansa pellolle?"
"Mene vaan, min? kohta tulen j?lest?. Ota poika mukaasi Hiirakkaa taluttamaan, se ei taho oikein taipua."
"Elke? ty? hoppuilko, soan mie sen hallituks," sanoi renki ja meni raskailla askelilla tuvasta. Opettaja pudisti p??t??n.
Heli raivasi p?yd?n sukkelaan, sill? h?nell? oli kiire p??st? ky?kkiin piikojen kanssa haastelemaan, mit? kullakin oli vastatulleesta muistuttamista.
"Potra poika," virkkoi Varpu, joka oli piioista