Sysmäläinen | Page 2

hallituks," sanoi renki ja meni
raskailla askelilla tuvasta. Opettaja pudisti päätään.
Heli raivasi pöydän sukkelaan, sillä hänellä oli kiire päästä kyökkiin

piikojen kanssa haastelemaan, mitä kullakin oli vastatulleesta
muistuttamista.
"Potra poika," virkkoi Varpu, joka oli piioista vanhin ja Helin uskottu,
"se sinuu silmäili niin jott' en mie tietänyt, kätöistäkö vai suukkoista
heän siulle ojentaa. Mitäs sanot, eikö siin' ois siulle mies? Heän on
vielä naimatta."
"Kernaammin mie jeän naimattomaks kunnes kivi vein peällä pyörii,
ennenku hänelle mänisin."
"Oikeen sanot," virkkoi toinen piika, "heän vielä kahella kopralla pistäs
siunki suuhuse; et sie nähnyt miten heä otti veihen oikiise ja kahvelin
vasempaa käteese ja sitte kahella käillä syyvvä ahmasi, sitä mie en oo
eläissän' nähnyt kenenkää tolkullisen ihmisen tekevän."
"Nii," sanoi kolmas, "ja sitte heä vielä veihellää leikkel piiraita
palasiks."
Sill'aikaa kun tytöt kyökissä astioita pestessään opettajaakin vähän
huuhtelivat, ei juuri pahasta sydämestä, mutta sentähden, että kerran oli
niin aljettu, oli tuvassakin Hukkasen puhe jotenkin vähän ilahuttava.
"Kielestä päättäen," alkoi hän, "tuntuu kuin olisitte Mikkelin puolelta
kotoisin."
"En juuri sieltä, minä olen Päijänteen rannoilta."
"No, niitä eroituksia me emme niin tarkkaan tiedä; mikä sitte pitäjän
nimi on?"
Opettaja joutui vähän hämille, pani molemmat kätensä rinnalleen ja
sanoi viimein maahan katsoen: "Sysmä."
Hukkanen purskahti kaikuvaan naurunhohotukseen, opettaja vaan
katsoi totisesti eteensä; viimein virkkoi edellinen:
"Elkää pahaksi panko, mutta Sysmän tietää jok'ainoa lapsenkakara,
onhan se laulussakin. Miksikä ette sitä paikalla suoraan sanoneet?

Eihän se mikään häpeä ole. No te varmaan tiedätte sanoa oikean syyn,
miksi juuri Sysmä on lauluun pantu?"
"Kuka sen voi tietää? luultavasti siinä ei ole mitään perää, sellaisia
lauluja tekevät yksinkertaiset ihmiset, jotka valitsevat tämän tai tuon
paikan nimen sen tähden, että se juuri sopii heille runomittaan."
"Ei se laulu ole niinkään tuhma, ja sill' on vielä hyvin lysti nuotti, sitä
minä oikein kernaasti kuulen laulettavan."
"Sallikaa minun olla toista mieltä."
"Mitä siitä sallimisesta? vaikk'en sallisikaan, olisitte te kuitenkin toista
mieltä, mutta virkkakaa vaan vapaasti: miksi?"
"Minä en voi ymmärtää, mitä tarkoitusta, mitä tolkkuakaan tuossa
laulussa on:
"Sy sy Sysmässä sukkani hukkasin; Susi sukitta suikkikoon! Minä
Sysmähän taas menen takaisin Sukan uutosen osteloon.
"Se ei ole muuta kuin paljasta lorua, ja sitäkö te sanotte lystiksi. Kuinka
voipi laulu olla lysti, kun ei siinä ole tuon taivaallista tolkkua?
Tolkuttomuusko se onkin se hauskuus."
"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lystiä se on kuitenkin; se
sopii niin aivan tesmälleen, kun sitä" -- Hukkanen ei tässä enää voinut
ajatuksiansa oikein selittää, hän vain löi näppiä molemmilla käsillään,
ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein pääsee. Täällä on
meillä eräs mies, Yrjö, siltä teidän pitää saada se kerran kuulla, niin
sitten tekin sanotte, ett'ei sen lystimpää ole. Muutama irvihammas
mulle kerran sanoi, että pitäisi laulaa 'kengästä' eikä 'sukasta' ja että
sentähden Sysmä on pilkan alaisena, kun siellä kenkirajat vetelehtävät
joka paikassa. Mutta mitä laulu nyt meihin koskee? Puhutaan jotain
muuta. Onko teillä näillä tienoin tuttavia?"
"Ei ketään."

"No, kyllä täällä meillä löydätte hyviä ystäviä, vaikka ihmiset näillä
seuduilla ovat vähän raakamaisia; eivät ne sitä oikeastaan ole, mutta
siltä näyttävät kumminkin. Pikkusen pilkkaa mielellään laskevat, se on
totta, mutta ei siinä ole pahaa tarkoitusta, täytyy vaan antaa takaisin
aika tavalla; ja kun vaan ymmärtänet heitä oikein kohdella, niin saatat
kääriä vaikka sormesi ympäri."
"Minä kyllä tahdon kaikkia ihmisiä rakkaudella kohdella."
"Niin, mitä minä olinkaan sanomassa, nyt teidän tulee tervehtiä koulun
johtokunnan ja kunnan lautakunnan jäseniä, käydä heidän luonansa; ja
vielä yksi asia, menkää myös vanhan opettajan luo, jolla jo on 25
vuotta ollut ero virastaan: hän on kunnon mies ja se olisi hänelle hyvin
mieleen. Hän on vielä vanhan ajan ihmisiä, mutta myös kerrassaan
kelpo mies. Minäkin vielä kävin koulua hänen luonansa, vaikka vähän
minä kyllä tiedän. Edellinen opettaja tuli hänen kanssaan huonoon
sopuun, sen vuoksi kun ei käynyt hänen luonansa; ja jos te tahdotte
oikein tehdä hänelle mieliksi, niin antakaa hänen jonkun kerran
sunnuntaina soittaa urkuja. [Kansakoulunopettajalla oli myös
urkunistan ammatti.] Nyt näytän teille asuntonne, teidän kapineenne
tulivat jo eilen."
Alakuloisen näköisenä kulki opettaja Hukkasen rinnalla kylän kautta.
Hän oli tullut tänne niin jaloilla, ylevillä ajatuksilla, ja oli kolahtanut
niin kovaa, kivistä todellisuutta vastaan. Usein kuuli hän takanaan
sanottavan: toa on varmaan veres opettaja. Keskievarin kohdalla tuli
heille vastaan Matti Väistö, joka oli lautamiehenä
kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti hänelle uuden opettajan.
Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean
nopeudella. Matti rupesi käymään heidän molempien kanssa.
Niin paljo rakkautta ja taipumusta opettajaan oli lapsissa, joiden
sydämiin hän aikoi tunkeutua, että kiitivät tiehensä niin pian kun vaan
kaukaa saivat häntä nähdä. Siellä täällä jäi kuitenkin joku rohkeampi
poika seisomaan ja nyykäytti ystävällisesti päätään, eikä kohottanut
lakkiansakaan, siitä luonnollisesta systä, ett'ei hänellä sitä päässä ollut.
Likellä koulukartanoa seisoi soma kuusi- tai seitsenvuotinen poika.

"Tule tänne, Jussiseni," huusi Matti, katsokaas, opettaja, tuo on minun.
Pitäkää häntä vaan kovalla, kyllä hän on hyväoppinen, mutta monesti
huolimaton. Anna kättä opettajallesi, häntä sinun pitää rakastaa.
Mitenkäs vieraille sanotaan?"
"Hyvä päivä," sanoi