Sylvi; Kovan onnen lapsia

Sylvi; Kovan onnen lapsia

The Project Gutenberg EBook of Sylvi; Kovan onnen lapsia, by Minna
Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Sylvi; Kovan onnen lapsia
Author: Minna Canth
Release Date: August 13, 2004 [EBook #13174]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYLVI;
KOVAN ONNEN LAPSIA ***

Produced by Tapio Riikonen

SYLVI; KOVAN ONNEN LAPSIA
Kirj.
Minna Canth
1920 (1888-1893).

SYLVI
Näytelmä neljässä näytöksessä

HENKILÖT:
AKSEL VAHL, notario. SYLVI, hänen vaimonsa. VIKTOR HOVING,

arkkitehti. ALMA HOVING, hänen sisarensa. KARIN LÖFBERG, |
ANNI VIDGREN, | Sylvin entisiä koulutoveria. ELIN GRÖNKVIST, |
ROUVA HAKE, naisvankien hoitaja. VANKILAN TIREHTÖÖRI.
SOHLMAN, pastori. SANDELL, metsäherra. HARLIN, | IDESTAM, |
luutnantteja. TUNEBERG, lääkäri. BRUN, tullinhoitaja. MARI,
palvelustyttö.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Suuri, hyvin sisustettu huone. Takana kaksi ovea, joista
oikeanpuolinen, raskailla, avatuilla esiripuilla varustettu, vie eteiseen,
ja toinen, jonka esiriput ovat alhaalla, makuuhuoneesen. Ovien välissä
on alkoovi, jonka uutimet myöskin ovat alhaalla. Vasemmalla
sivuseinällä ovi ruokasaliin, oikealla seinällä suuri peili. Etehisessä
näkyy oikealla ovi, joka vie ulos porstuaan, sekä perällä ikkuna, jossa
on valkoiset uutimet ja jonka edessä on ruukkukasveja.
Etualalla on pyöreä pöytä, ympärillä tuolia sekä kiikkutuoli
vasemmalla. Nurkassa oikeaan on suuri kirjoituspöytä. Vastaisessa
nurkassa sohva ja pieni pyöreä pöytä.)
AKSEL (istuu kirjoituspöydän ääressä ja kirjoittaa).
SYLVI (pistää päänsä makuuhuoneen oviverhojen välistä).
AKSEL. Kuka siellä?
SYLVI. Arvaapas!
AKSEL (keskeyttämättä työtään). Eihän se vaan liene minun pikku
kissimirrini?
SYLVI. Se se on.
AKSEL. Katsos vaan! Mitähän kissimirri sitten tahtoisi?
SYLVI. Saako tulla sisään?
AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa.
SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähän
asiaa.
AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan.
SYLVI. Hirveän tärkeätä.
AKSEL. Ihanko todella? (Kääntyy.) No, pitänee hänet nyt sitten
päästää silmänräpäykseksi. Ei--odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti?
SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.
AKSEL. Lupaako hän myöskin mennä tiehensä kahden minuutin
kuluttua?

SYLVI. Ihan varmaan.
AKSEL. Ehkäpä hän sitten saa tulla. Ei, ei,--seis! Katsotaan ensin
kelloa. No--jahka minä nyt luen kolmeen, sitten vasta saat juosta sisään.
Yks'!----ei vielä----kaks'----pysy paikoillasi, kuule----no, no, ei
askeltakaan, sanon minä----kolme!
SYLVI (juoksee hänen syliinsä).
AKSEL. Vai niin! Vai on minun pikku lintusellani niin tärkeätä
sanottavaa? No, annapas kuulla! Mitähän tuo lienee?
SYLVI. Sinun pitäisi luvata minulle yksi asia, Aksel.
AKSEL. Yksikö vaan? Eikö mitä, se on kovin vähän. Minä lupaan
sinulle seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa.
SYLVI. Hyvä! Mutta pidäkin sanasi.
AKSEL. Tietysti.
SYLVI. Kunniasi kautta?
AKSEL. Kunniani kautta.
SYLVI (heiluttelee jalkojansa ja heittäytyy taaksepäin). Voi, kuinka
ihanata--kuinka sanomattoman ihanata!
AKSEL. Varo, varo, kissimirri, sinä putoat.
SYLVI. Voi herra, kuinka hauskaa! Nyt sinä olet helisemässä,
holhoja-setä.
AKSEL. Joko taas--!
SYLVI. Anna anteeksi--oma puoliskoni, minä tarkoitin. Nyt saan siis
pyytää sinulta seitsemänkymmentä ja seitsemän asiata. Ajatteles--
ennenkuin olen ne kaikki keksinyt.
AKSEL. Mutta yksi ehto minun kumminkin täytyy siihen panna.
SYLVI. Ei mitään ehtoja! Rakkahin Aksel, ei mitään ehtoja!
AKSEL. No, totta kai! Yksi ainoa pieni ehto sinun toki pitää täyttää.
SYLVI. No sanopa sitten, mikä se ehto olisi?
AKSEL. Pieni, joutava vaan--
SYLVI. Sano pian!
AKSEL. Ei ole kiirettä kirkkoon.
SYLVI. Ala joutua, holhoja-setä, taikka--minä nipistän sinua korvasta.
AKSEL. Vai niin, vai rupeet sinä häijyksi, pikku pulmunen. Entäpä jos
saatkin mennä tiehesi.
SYLVI. Ei toki, eihän? Ehto? Rakas, kulta Aksel, muista, että minulla
on vaan kaksi minuuttia.
AKSEL. Niin, se on totta, se.

SYLVI. Ellet sinä pitentäisi aikaa?
AKSEL. Ei--kuule--
SYLVI. Elä sitten edes vitkastele niin kauheasti, Aksel. No, mikä se
ehto oli?
AKSEL. Se vaan, että minä ensin saan tutkia kaikki nuo
seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa, ennenkuin hyväksyn.
SYLVI. Ehei, kas siihenpä minä en suostu.
AKSEL. Kuule mokomaa! Vai et sinä suostu siihen?
SYLVI. En.
AKSEL. Onko se täyttä totta?
SYLVI. Täyttä totta.
AKSEL. Tjah--sitten sitä ei voi auttaa. Minun täytyy ottaa sanani
takaisin.
SYLVI. Ei, Aksel--anna nyt myöten. Minä lupaan olla kiltti. En pyydä
mitään mahdottomia, paljaita pikku asioita vaan.
AKSEL. Siinä tapauksessa minä ne kyllä hyväksyn, eikähän minun
ehdostani silloin ole sinulle mitään haittaa.
SYLVI. Niin--mutta kuitenkin, Aksel! Olisi niin paljon, niin
äärettömän paljon hauskempaa, jos minä ihan vapaasti saisin ajatella
kaikki nuo seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa, enkä tarvitseisi
pelätä kieltoa. Rakas pikku Aksel!
AKSEL. Rakas pikku Sylvi, minä pysyn sanassani.
SYLVI. Niin, semmoinen sinä olet, holhoja-setä. Minä en sano sinua
enää koskaan muuksi, sillä se sinä olet aina ollut ja siksi sinä jäät
ikipäiviksi.
AKSEL. Kas niin, nuo kaksi minuuttia ovat tuossa paikassa kuluneet.
Annapa nyt kuulla ensimmäinen pyyntösi.
SYLVI. Enkä anna. En pyydä enää mitään.
AKSEL. Siinä ollaan! Nyt on pikku sirkku taas allapäin, pahoilla
mielin.
SYLVI. Olisit sinä nyt yhden ainoan kerran saattanut tehdä minulle
mieliksi, Aksel.
AKSEL. Kultaseni--tuohan kuuluu ihan siltä, kuin en milloinkaan
ennen olisi sitä tehnyt.
SYLVI. Et