Suuren hiljaisuuden miehiä

Suuren hiljaisuuden miehiä, by
Various

The Project Gutenberg EBook of Suuren hiljaisuuden miehiä, by
Various This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Suuren hiljaisuuden miehiä Pascal, Emerson, Tolstoi,
Maeterlinck, Müller, Larsson
Author: Various
Editor: Yrjö Karilas
Release Date: November 12, 2006 [EBook #19773]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUREN
HILJAISUUDEN MIEHIÄ ***

Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen

SUUREN HILJAISUUDEN MIEHIÄ

Kokoelma Blaise Pascalin, Ralph Waldo Emersonin, Leo Tolstoin,
Maurice Maeterlinckin, Johannes Müllerin ja Hans Larssonin
suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen
Toimittanut
YRJÖ KARILAS
WSOY, Porvoo, 1919.

SISÄLLYS:
Johdanto
Blaise Pascal
Ihmisen suuruus Petolliset voimat Ihmisen heikkous
Ralph Waldo Emerson
Itseluottamus Ajattelija
Leo Tolstoi
Rakastakaa toinen toistanne Rakkauden vaatimukset
Maurice Maeterlinck
Syvä elämä Sisäinen kauneus
Johannes Müller
Epävarmuus Aamu
Hans Larsson
Valikointi Kokonaisuus Sisäinen näkemys

[Html-versio sisältää muotokuvan kustakin kuudesta filosofista.]

Kokoelman laatimiseen on ottanut osaa varatuomari Arvo Manner,
joka on kääntänyt Johannes Müllerin kirjoitelmat ja kirjoittanut niihin
johdannon. Maeterlinckin molemmat kirjoitelmat on otettu F. E.
Sillanpään suomentamasta teoksesta »Köyhäin aarteet». Vaimoni Ester
Karilas on kääntänyt Emersonin »Ajattelijan».
Kokoelman tekijä.

Johdanto.
Metsä, joka toisin palkoin anivihreänä vaippana, toisin palkoin
vuodenaikojen vaihtelua noudattavana väriverhona peitti isäimme
maata, on hakattu pois. On paljastunut maaperä, kalseita kalliolta,
soita ja autioita ahoja.
Metsän möivät suurisukuiset. Ostajan palkkalaiset tulivat meluten ja
kaatoivat maahan metsän viimeistä puuta myöten. Armotta iski kirves
kumoon nuoren elinvoimaisen vesan, kasvussa keskitiehen jääneen ja
vanhemman lahoamassa olevan puun. Elämän mahlat valuivat
maahan.
Jotakin arvokasta on hävinnyt tässä metsässä, joka aikojen halki on
pitänyt vireillä uskoa maan kasvuvoimiin.
On kuitenkin säästynyt jotakin. On sieltä täällä ahoilla yksinäisiä
valkorintaisia koivuja, jotka ihmeen kautta ovat säilyneet ja jääneet
kalvan maan papittariksi, on maasta versovia vesoja, jotka vavisten
ovat kätkeneet tulevaisuuden sisäänsä, ja vihdoin vielä jollakin
perukalla koskemattomia, uhkaavia ja salaperäisiä korpia.
Metsällä on kulienkin vielä tulevaisuutta, ellemme myy viimeistämme ja
elleivät vuotuiset kulot tee tuhojaan.

Väkivalloin paljastettu maaperä on otettava käytäntöön. Kaskettakoon
ahot, ojitettakoon suot ja louhittakoon temppelien rakennuskiviksi
paljaat paadet. Ja toisiin paikkoihin kylvettäköön uutta metsää. Niin
peittäessämme väkivallan jäljet teemme tulevaisuuden työtä. Panemme
alulle uuden kasvun, joka elää silloinkin, kun metsän myyjät ja kaatajat
ovat hyökkäysasennostaan herpoutuneet.
Olimme tottuneet siihen, että hiljaisuuden metsät peittävät isäimme
maata. Ajattelimme, että sen kansa oli niissä suuruuteen kasvanut.
Mutta aika on näyttänyt, ettei hiljaisuutta ole enää yksin ulkoapäin
etsittävä. Se on nyt kätkeytynyt ajan myrskyjen sisäisiin tienristeyksiin.
Metsä kaatuu ja hiljaisuus väistyy aran linnun tavoin ihmisen
sisäelämään. Kun siellä tulee järkytysten aika, pakenee hiljaisuus
elämän perusajatuksen etsijän tieltä vielä syvemmälle, tutkimattomiin
syvyyksiin, kunnes etsijä saapuu iäisyyden lähteelle.
Hiljaisuutta etsii hengen suuruus varttuakseen. Sitä tarvitaan joka
päivä sen korvenkäynnin lisäksi, joka ensin on kestettävä. Sillä olivatpa
ulkonaiset vaiheet mitkä tahansa, aina on sama kysymys ihmisten
ratkaistavana: ihmisen suhde itseensä ja elämäänsä. Siitä el pääse
suurilla sanoilla, ei melulla eikä väkivallalla; niillä voidaan vain
vaikeuttaa sitä. Ihminen voi tehdä itsensä kuuroksi, mutta kuurous on
sekin kohtalokasta hiljaisuutta. Hiljaisuudessa täytyy ihmisen tehdä
tiliä itsensä kanssa. Jos se käy onnellisesti, kasvattaa hiljaisuus
suuruutta.
Tarvitaanko sitten meidän aikanamme suurmiehiä ja heidän
aatteitaan?
-- Emme tarvitse suurmiehiä! -- huutavat joukot -- Emme tarvitse
aatteita -- huutavat suurisukuiset.
Mutta joukkojen huuto väsyy ja nyrkkiin puristetut kädet näivettyvät
Suurisukuisten madaltunut sivistys levittää turmelustaan ja nostattaa
tuhoatuottavia myrskyjä.
Suurmiehiä tarvitaan aina. »Nuorukainen, jonka sielua ei suuren
miehen läheisyys saa väräjöimään ja soimaan voimakkain sävelin, on

tarpeeton oksa ihmiskunnan puussa», sanoo Albert Corvey.
Vähän on niitä, jotka hiljaisuudessa viljelevät persoonallisen elämän
arvoja. Astukaa siis esiin te maan nuoret, jotka tunnette sisäisen
kutsumuksen. Taisteltuanne hiljaisuuden erämaassa itseänne vastaan
rohkaiskaa mielenne ja suorittakaa se suurtyö, jota aikamme odottaa.
Muodostakaa persoonallisen elämän järjestelmä ja yrittäkää sitä
toteuttaa sisäisellä varaväellä toimintaanne tukien. Sillä ennenkuin
elämä osapuilleen asettuu niihin uomiin, joita omasta kohdastanne
noudatatte ja joita tahdotte yhteiselämän jalostuneena alkavan
noudattaa, on tarpeen, että hiljaista, eheätä ja voimakasta työtä
tehdään ja että tulee yleinen nousun aika, jolloin ihmiselämän
alkuperäinen tarkoitus alkaa hiljaisuuden valkenevien vainioiden takaa
maalle häämöttää.
»Luonto näyttää olevan olemassa jaloimpia varten. Maailman
säilyttävä voima on parhaitten ihmisten totuudenrakkaus: he ovat maan
suola ja terveys. Ken on elänyt heidän kanssaan, hänelle on elämä ollut
iloista ja virkistävän voimakasta.» Näin puhuu Emerson. Jos jokukaan
tuntee sydämensä sykähtävän näitä sanoja lukiessaan, olemuksensa
kautta kulkevan rohkeuden väreilyn ja jalouden virtailun, on se tosiasia,
joka osoittaa, että suurmiehillä on jotakin sijaa meidänkin aikanamme.
Nykyisenä aikana on paikallaan kokoelma, jonka muutamat suurmiehet
muodostavat. Ulkonaisille silmillemme se on joukko liikahtamattomia
marmorihahmoja, mutta sisäisenä näkynä se lähestyy meitä
hiljaisuuden metsässä istuessamme. Kun se kulkee ohitsemme,
liittykäämme uteliaina joukkoon nähdäksemme, mihin sen matka vie.
Seuratkaamme sitä ensin näkymättömänä pysähdyspaikasta toiseen,
sitten ilmaiskaamme itsemme ja vihdoin ottakaamme suuren julistuksen
miesten