Suomalaisia sananlaskuja

䢤
Suomalaisia sananlaskuja, by Anonymous

The Project Gutenberg EBook of Suomalaisia sananlaskuja, by Anonymous This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Suomalaisia sananlaskuja
Author: Anonymous
Annotator: Elias L?nnrot
Release Date: December 5, 2006 [EBook #20021]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA SANANLASKUJA ***

Produced by Tapio Riikonen

SUOMALAISIA SANANLASKUJA
Selitt?nyt
Elias L?nnrot
Tuhansille kodeille tuharj?rvien maassa N:o 2.
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1892.

Alkulause.
Kun vankka is?nt? rakentaa perheellens? muhkeata kartanoa, niin siin?, kirvesmiehen veist?ess? sein?hirsi? sileiksi, kirpoo ty?sijalle melko-m??r? lastun j?rk?leit?, joita sitten kyl?n lapset poimiskelevat pieniin kotipirtteihins? valon ja l?mm?n avuksi. Kun L?nnrot Suomen kansalle valmisti suuren el?m?nty?ns? rakennusta, syntyi siin?kin joukko sivutuloksia, jotka hyvinkin ansaitsevat erityist? talteenottoa: niist?kin l?htee valoa ja l?mp?? Suomalaisen tajulle ja tunteelle. Mutta t?h?n saakka -- paha kyll? -- ei ole eri kokoelmiksi sommiteltu niit? yhteenkuuluvia aineksia L?nnrotin k?sialaa, jotka siell? t??ll? l?ytyv?t hajallaan sanomalehti-, aikakaus- ja muun tilap??kirjallisuuden unhotetuilla lehdill?. Niinp? ovat viel? kokoamatta h?nen matkamuistelmansakin, jotka meille kuvaavat niin monta miellytt?v?? piirrett? rahvaan oloista ja katsantotavoista runolaulun kotimailla, niin monta huvittavaa yksityisseikkaa L?nnrotin vaellusel?m?st? noina sivistyshistoriassamme ikimuistettavina vuosina, jolloin Kalevalan ainekset ker?ttiin. Kokoamatta ovat L?nnrotin kaunokirjalliset tuotteet, joita, virsi? lukuunottamatta, l?ytyy muitakin sek? alkuper?isi? ett? mukaelmia ja k??nn?ksi?. Kokoamatta ovat h?nen kirjevaihtonsa tuotelmat. Kokoamatta vihdoin, mainitsematta monta muutakin kirjallisen tekemyksen lajia, h?nen "Mehil?isess?" julkaisemansa sananlaskut.
Kustantaja on senvuoksi arvellut tekev?ns? suomalaiselle yleis?lle palveluksen uudestaan julkaistessaan t?m?n sananlaskukokoelman, joka tavataan mainitun kuukauslehden ensimm?isess? ja toisessa vuosikerrassa (vv. 1836-37). Sen se ansainneekin. Se n?et sis?lt?? sen m??r?n Suomen kansan sananlaskuja -- viel?p? hyvin valikoidunkin -- mik? jokaisen Suomalaisen v?hint?ns?kin tarvitsee tuntea Suomalaisesta k?yd?kseen; siihen my?skin liittyy runsas joukko L?nnrotin sepitsemi? selityksi?, yksi tahi useampia joka sananlaskua kohden, selityksi?, joiden arvo ei ole aivan v?h?ksi katsottava. Ne ne juuri valaisevan sis?llyksens? ja tuoreen, kansanomaisen esitystapansa vuoksi t?lle pienelle kokoelmalle antavatkin varsinaisen merkityksens?. Kansallisen sivistyksen karttuessa yh? laajaper?isemm?ksi, yh? moninaisempia aineksia itseens? sulatellessa on tarjona se vaara, ett? uudet sukupolvet v?hitellen vierautuvat vanhan kansan katsantotavoista ja siten my?skin kadottavat sen mielipohjan, johon sanalaskurunoutemme perustuu. Mit? s??tyl?isluokkaan tulee, ei ole en?? puhetta vaarasta, sill? itse vahinkokin jo on tapahtunut, ainakin niiss? t?h?n luokkaan lukeutuvissa, jotka lapsipolvessaan eiv?t ole suomalaisuuttaan imeneet suomalaisuuden oikeista ?idinrinnoista suomalaisen rahvaan kotikeskuudessa. Jo puoli vuosisataa taaksep?in L?nnrot pilapuheiseen tapaansa huomauttaa mainitsemaamme ep?kohtaa: mitenk? kansanhengen ?lyn tuotteet sivistyksen tasoittavasta vaikutuksesta syrj?ytymist??n syrj?ytyv?t ja ainoastaan sivistym?tt?mien keskuudessa kenenk??n kadehtimatta jonkunlaista arvoa s?ilytt?v?t. H?n lausuu muutamakseen:
"Kansankuntien sivistyksen laita on sama kuin yksityisel?j?inkin: mit? yhten? aikana rakastetaan, se jo toisena on menett?nyt arvonsa. Mik? viidentoista vuotias poika en?? panee suurta arvoa siihen puuhevoseen, joka h?nell? oli apuna ratsastaessaan l?pi lapsuusik?ns?, ja mik? tytt? ei samanik?isen? jo ole virkaheitoiksi hylj?nnyt entiset leikkisiskonsa, vauvat. Mik? arvo joululeikeill? en?? on sivistyneess? seurueessa tahi mik? merkitys on itse joulullakaan? -- Arvoitustenkin aika on kadonnut kansoista, jotka itselleen vaativat suuremman sivistyksen nime?. Ainakin on se m??r?, mik? niit? siell? t??ll? en?? on s?ilyss?, joutunut v?himmin sivistyneiden kansankerrosten kenenk??n kadehtimattomaksi perint?osaksi. Ja mit? sivistynyt osa kansakuntaa tekisik??n noilla vanhuuttaan homehtuneilla rahvaan arvoituksilla? Onhan sill? kyll? uusia arvoituksia kuosien jokap?iv?isess? vaihtelussa, valtioviisaissa v?ittelyiss?, uskonnollisissa ja tieteellisiss? riidoissa ja tuhansissa muissa asioissa. Toden totta Salomo, jonka suuresta viisaudesta itsekukin on kuullut puhuttavan, h?n viisauksineen nykyaikana piankin pantaisiin pussiin. Sill? t?m? viisaus ilmestyi enimm?kseen sananlaskuissa, arvoituksissa ja lauluissa, niinkuin I:sen Kuningasten kirjan 4:nen luvun 32 v?rsy nimenomaan sanoo, ett? h?n puhui kolmetuhatta sananlaskua ja ett? h?nen virsi?ns? oli tuhannen ja viisi. Yht? vaikeaksi k?visi ep?ilem?tt? useimpien muiden muinaisajan viisaiden, jos he kuolleista nousisivat meid?n p?ivin?mme saavuttaa mit??n arvoa luullusta viisaudestaan. Sill? joskaan se ei kaikilla ollut etup??ss? sananlaskuina, arvoituksina ja lauluina, niin kuului siihen kuitenkin enimm?kseen semmoisia asioita, joita nykyaika halveksii. He puolestaan saattaisivat kuitenkin jonkun verran lohdutella itse??n oppiessaan likemmin tuntemaan nykyajan viisautta, jonka he kaiketi pian oppisivatkin, sill? 'pian on souttu soukka salmi, mitattu meri matala'. Voisipa tapahtua niin, ett? he yhtyisiv?t joihinkuihin semmoisiin nykyajan mahti viisaisin, jotka tuskin pystyv?t erottamaan haapaa koivusta ja kuusta pet?j?st?. Semmoiselle n?ytettiin kerran hamppumaasta vasta nyhdetty? hampunvartta ja pyydettiin tutkimaan esille tuotua kasvia. T?st? ymm?lle jouduttuaan ja tiedon saatuaan, ett? h?nell? olikin hampunvarsi edess??n, h?n tyynesti lausui: 'tuokaa minulle koko hamppumaa kaikkineen p?ivineen, niin otan siit? kyll? selon!' Mies oli kuitenkin muutamia viikkoja ennen suorittanut luonnontieteen tutkinnon. -- Vastamainittu ei suinkaan ole sanottu nykyajan viisauden halventamiseksi tai entisen liialliseksi ylist?miseksi, vaan ainoastaan jollakin tapaa osottamaan, ett? itse viisauskaan ei ole sama kaikkina aikoina, vaan sek? muodoltaan ett? sis?llykselt??n vaihteleva." [Suomi 1841: Om Finska Ordspr?k och G?tor.] N?in on korkeampi sivistys edistyskulussaan ty?nt?nyt syrj??n tai taaksensa j?tt?nyt alhaisemman ilmaumat.
Mutta varsinaisen rahvaankin parissa seuduilla semmoisilla, jotka ilmoisen ik?ns? ovat olleet vieraskielisen sivistyksen jaloissa, n?m? ikivanhat suomalaisen kansanhengen luomukset jo ovat v?hiin oloihin kadonneet ja katoavat p?iv? p?iv?lt? yh? tarkemmin -- toivottavasti eiv?t