Sevillan parturi eli Turha varovaisuus

Sevillan parturi eli Turha
varovaisuus, by

Pierre de Beaumarchais This eBook is for the use of anyone anywhere
at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg
License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Sevillan parturi eli Turha varovaisuus Komedia neljässä
näytöksessä
Author: Pierre de Beaumarchais
Translator: K. Cronstedt
Release Date: May 8, 2006 [EBook #18354]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEVILLAN
PARTURI ELI TURHA ***

Produced by Tapio Riikonen

SEVILLAN PARTURI
eli Turha varovaisuus

Kirj.
BEAUMARCHAIS
Franskan kielestä suomentanut K. Cronstedt
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879.

Henkilöt:
KREIVI ALMAVIVA, Espanjan grandi. BARTHOLO, lääkäri.
ROSINA, hänen holhottinsa. FIGARO, parturi. DON BAZIL,
musikin-opettaja. LA JEUNESSE, | L'ÉVEILLÉ, | Bartholon
palvelijoita. YKSI NOTARIUS. YKSI TUOMARI.
OIKEUDENPALVELIJOITA ja KÄSKYLÄISIÄ soitoilla.
Tapahtumapaikka: Sevilla; ensimäisessä näytöksessä kadulla Rosinan
ikkunain alla, sitten Bartholon asunnossa.

Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta,
jonka muotokuvan näemme alkulehdellä ja jonka viimeisen yön
hedelmä tässä ilmestyy, herätti se kaipausta ei ainoastaan niissä, jotka
sukulaisuuden ja ystävyyden siteillä olivat häneen liittyneet, vaan
varmaankin kaikissa, joille työ meidän kansallisen sivistyksemme
puolesta on kallis ja rakas. Tuoni oli kylmänkiiltävällä viikatteellansa
katkaissut elämän niin toivorikkaan, oli riveistämme temmannut pois
taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedt ottanut
ensimmäiset itsenäiset askeleensa elämän uralla, kuin jo silmä sammui,
veri jäähtyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista päivää, peittyi
surupilviin.
Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingissä v. 1860
Tammikuun 27 p. Hänen vanhempansa olivat Yhdyspankin tirehtööri,
vapaherra Juhana Cronstedt ja tämän vaimo, vapaherratar Olga Beatrice
Cronstedt. Nuori Kaarle sisäänkirjoitettiin kymmenvuotiaana Helsingin

ruotsalaiseen yksityislyseoon ja jatkoi siinä sillä menestyksellä
lukemistansa, että hän ylimmäisestä luokasta ensimmäisenä päästettiin
yliopistoon 15 p. Toukok. v. 1878. Jo kouluajallaan hän osoitti harrasta
halua toimia kansan hyväksi. Niinpä hän usein jakeli isänsä maatilalla
oleville palvelijoille huvittavia ja hyödyllisiä kirjasia; mielellään
oleskellen kansan parissa hän tuli sen rakkaaksi ystäväksi, koska hän
kertoeli sille opettavia asioita. Eipä hän aikoinaan olisi epäillyt antautua
kansakoulun opettajan raskaasen toimeen. Ja kun hänen käsitteensä
enemmän kehkeyivät ja antoivat ikään kuin tukea nuorukaisen
epämääräisille tunteille, niin tämä kansanharrastus muodostui
kansalliseksi harrastukseksi. Hänen vielä koulupenkillä istuessa syttyi
hänessä palava halu oppia Suomen kieltä; ja lienee joskus sattunut
niinkin, että muut aineet saivat kärsiä sen rinnalla.
Tämä hänen mielihalunsa kasvoi vaan ja vahvistui, kun hän oli jättänyt
koulun. Ahkeran työn perästä oli tullut se suloinen hetki, jolloin
nuorukainen hehkuvin mielin kiinnittää ylioppilaslyyryn lakkiinsa.
Yht'äkkiä on koulun ahdas piiri laajentunut rajattomiksi. Loitolla näkee
hänen innostunut silmänsä suurten maalien viittaavan, nuoruuden
täydelle voimalle hän huomaa avaroja aloja olevan valloitettavana.
Vaan näitä ylioppilaan idealia ei suinkaan saavuteta siten, että niitä
vaan kädet ristissä ihaillaan. Paljaisin haaveksimisiin Cronstedt ei
tyytynytkään, sillä raitis ja uhkuva elonvoima asui hänessä. Tuskin oli
hän muutamia päiviä ollut ylioppilaana, ennen kuin hän ryhtyi toimeen,
jonka kautta hän tahtoi harjautua Suomen kieleen samalla kuin kantaa
kortensa isänmaalliseen työhön. Perehtyneenä Franskan kieleen rupesi
hän entisen, rakastetun opettajansa, maisteri F. W. Rothstenin johdolla
suomeksi kääntämään Alfred de Vignyn mainiota romaania Cinq-Mars.
Tällainen tehtävä tarjoo suuria vaikeuksia sillekin, joka lapsuudestaan
tuntee kansan kieltä, mutta paljoa suuremmat ne ovat sille, joka harvoin
sitä on kuullut Suomalaisen suusta ja jonka on luottaminen omaan
kieliaistiinsa. Näistä vaikeuksista huolimatta Cronstedt tavattomalla
ahkeruudella ja tarkkuudella jatkoi työtänsä, niin että vuoden lopussa
oli suorittanut suurimman osan käännöstänsä. Sen päätettyänsä hän heti
tuumi samanlaisen työn jatkamista ja alkoi kevään puolella kääntää
Beaumarchais'in tekemää näytelmäkappaletta _Sevillan Parturi_. Tätä
loppuun saattaaksensa, ennen kuin kesäksi jättäisi kotinsa, hän

työskenteli mitä suurimmalla innolla; vieläpä viimeisinä aikoina käytti
yötkin siihen. Oliko se aavistus, että hänen työaikansa olisi niin lyhyt,
joka kiihdytti häntä näin kuumeentapaiseen ahkeruuteen? Viimeiset
korjaukset tahtoi hän jättää siksi kun hän, kesän vietettyänsä
suomalaisissa seuduissa ja tutustuttuaan kansan rikkaasen kieleen,
syksyllä palaisi kotiin.
Ilomielin hän sen vuoksi oli odottanut suven tuloa. Muutamain
toveriensa kanssa hän päätti asettua Keuruulle, joka seutu erittäin on
tunnettu kauniista, puhtaasta kielestään. Täällä hän myös voi oppia
tuntemaan Suomalaisen luonnetta ja tapoja hänen omassa kodissaan
sekä ihailla Suomen luonnon suloutta. Vaan ne hedelmät, jotka
varmaankin tämmöinen matka olisi tuottanut, eivät päässeet kypsymään:
kalman henki ne kylmi. Eräänä kauniina Heinäkuun päivänä läksi hän
parin kumppaninsa kanssa järvelle huonossa venheessä, joka vähän
matkan päässä rannasta täyttyi vedestä. Koska Cronstedt oli hyvä
uimari, hän ei epäillyt uiden pyrkiä maalle päin. Vaan tässä hänen
voimansa pettyivät, erittäin kun hänen vedestä raskas pukunsa kovin
painoi häntä. Ainoastaan muutama syli rannasta hänen viimeiset
voimansa raukesivat ja hän vaipui syvyyteen. Tämä tapahtui 10 p.
Heinäkuuta v. 1879.
[Lähelle surmapaikkaa aikovat Keuruulaiset asettaa muistokiven
vainajalle. Hänen muistoansa säilyttää niillä seuduin myös se kaunis
rahalahja, jonka isänsä antoi kunnan käytettäväksi kansaa hyödyttäviin
tarkoituksiin.]
Nuoruuden kukoistuksessa hänet siis kova kohtalo riisti pois elämästä,
joka oli tarpeeksi pitkä, herättämään suuria toiveita, liiaksi lyhyt niitä
täyttämään. Hänen ikänsä valoisa kevät ne synnytti; ennen