Runot; Lyhyet kertomukset | Page 8

paistaa.
Paistehessa aurinkoisen?Kehto seisoo laattiall',?Ja lapsi helmass' kehtoon istuu??iti jo aukasee povensa aarteet.
Koivistosta Kotom?en?Sis?r tulee vihdastost'?Ja tuomisia Metsolasta?Lapselle ?itins' rinnoille h?n kantaa.
Hajahtaess' vihdan lehden,?Kulta-uunin leimuess'?Ja paistehessa aurinkoisen?Lapsi on nukkunut ?itins? helmaan.
Ihanasti ?itin kasvot?P?iv?n hohteess' kimmelt??;?H?n laulelevi, kuinka lapsi?Kulkevi unissaan taivahan maahan;
Kuinka kuusen kohinassa?Makeesti h?n uneksuu,?Ja korkeuden t?hti tyyni?On h?nen vartians h?m?r?ss' y?sen;
Kuinka viimein kuumottavi?Kototalo kaukanen;?Ja on siell' lehtimajan juhla,?Vuorilla valkeat leimuen loistaa.
ALMA
Koreess' kartanossa Alma kasvoi,?Kauniiks' immeks' yleni,?Is? oli h?nell' armas, lempee,??itin hell?n Kalma vei.
Ei h?n tiennyt, miten ompi vaipuu?Emon oman helmahan;?Emo vieras h?nt? kasvatteli?K?dell' kiivaall', ankarall'.
Toki leppeytt' ja lempee t?ynn??Loisti Alman katsanto,?Mutta hymy synkee, murheellinen?V?ikkyi h?nen huulillans.
Tyyni oli h?n kuin pohjan valo?Vuorten kiireill' kes?-y?ss',?Lempe? kuin lehdikk?inen saari,?Kosk' on myrsky vaijennut.
Riensi vihelj?inen immen luoksi,?Avun, turvan aina sai,?Lohdutuksen murheellinen mieli,?Armon aina rikkoja.
Mets?n huminassa k?yskelevi?Alat', impi unelmiss',?Katsahdellen silm?ll' riutuvalla?Sineyteen korkuuden.
Mit? mietiskelee kelmee neito,?Uneksuen laaksossa??Miksi riutuen h?n katsahtelee?Sineyteen korkuuden?
Eip? p??snyt t??ll? kenk??n k?ym??n?Syd?mmens? kammioon,?Sielt? virtasi vaan lemmen liekki?Taivaallisest' s?teillen.
Pian toki Kalman kylm? tuuli?Liekin t?m?n sammutti.?Kuolon syliin tytt? kaunis nukkui,?Niinkuin p?iv? l?ntehen.
Nuoret neidot, kasvinkumppaninsa,?H?nen k??reit liinoihin,?Koristelit arkkuns kukkasilla;?Tuonen tupaan vietiin h?n.
Kirkas oli pyh?p?iv?n taivas,?Kirkas p?iv? heluntain.?Mets? humisi ja linnut lauloi,?Koska impi vietiin pois.
Tuli kalmistosta murhejoukko,?Eip? impi tullutkaan,?Silloin naiset nuoret itkuun p??tyi,?Ettei tullut yst?v?ns.
Murehtivat nuoret, niinmy?s vanhat,?Kauan h?nt? kaivattiin;?Muistellessa kadonnutta haamuu?Kyynel juoksi virtana.
Mutta ihana on murhe t?m?,?Sointoon taivasten se vie,?L?pi kyynelsateen lempeest' paistaa?Toivon p?iv? armahin.
MYRSKY
Meren pintaa haaksi kyntelevi?T?ydess' purjeess' seilaten, ja aurinkoinen?Alas kiirii puolip?iv?n korkuudesta?L?nnen satamiin ja ihanasti nukkuu?Pilvikehtoon. Ahden valtakunta lep??.?Juhlallisest' haaksi, majesteetin kuva,?Retkeilevi lakeudell' sininiityn,?Voimallisest' huippuns pilvein piiriin nostain.?Per?mies h?n k?dell' vahvall', silm?ll' tarkall'?Johtaa suunnan, laivan herra kannell' k?ypi?Komea kuin kuningas, ja miehist?ns??Partahalla seisten, katsahtelee kauas,?Toiveess' n?hd? sinerryst? is?in maasta.?Mutta l?heneepi y?, ja mustat pilvet?Tuulen siivill' id?n rannalt' yl?s kohoo.?Leimahtaapa pilvein alla, Ukon nuolet?Ovat lent?m?ss? maan ja taivaan v?liss';?Aalto, aina her?ym??n kerkee,?Kuohuen jo rynk?? vasten haaksen laitaa.?Tuuli myrskyks' k?y, ja hirmuisessa kaaress',?Yli taivaan kest?in, etel?st? pohjaan,?Ukkospilvi p??lle karkaa uhkaileva,?Ankara ja t?ynn? metelii ja pauhuu,?Niinkuin p?iv? tuomion, ja aallot riehuu,?Kihisee ja temmelt?? ja pehtaroitsee?Ymp?r laivan, kuni hurjat lohik?rmeet,?Kuiskain miesten korviin kuolon kylm?? kielt?.?Laivattaren ??ni pime?ss? y?ss??Haaksen kannell' kaikuu manaten ja k?skein.?Miehet kiipee, vet??, k?ydet myrskyss' vinkuu,?Mastot natisee ja purjeet tuimast' pl?ikkyy?Niinkuin sodassa kiv??rein sekapauke.?Synkeet pilvet taivaan peitt??, kaikkialla?Vallitsevi pimeys, mut pimeydess'?V?l?htelee salavat ja korkuus kaikuu?Pauhinasta, joka mailman ??riin kiirii;?Elon Herran jyrisev? ??ni!--?Hirmuisesti riehuu korkeus ja syvyys:?Tulen v?lkkyn?ss', kosk' karkeleva laine?Haaksen rintaa ly? ja yl?s roiske lent??,?N?et kuvan, niinkuin korkee hyyrtehinen?Talven koivu, hetken v?ikkyilev?n ilmass';?Mutta samassa se kaatuu, valelevi?Laivan kannen vedell' kuohuvalla.?Tulen v?lkkyn?ss? miesten kasvot loistaa?Kelme?t kuin peikkoin, ep?ilyksen vimmast'?V??nnetyt, ja k?tens' lannistua tahtoo.?Mutta laivattaren ??ni haaksen kannell'?Halki myrskyn voimallisest' kaikuu,?Manaten ja lohduttaen miehist??.?Miehet kiipee, vet??, k?ydet myrskyss' vinkuu,?Mutta purjeet, kokoon k??rittyin? viimein,?Ovat vaijenneet, eik' kumartele en??n?Haaksi yht? syv?lt? kuin ennen?Kohden ammottavaa, pohjatonta hautaa.?Toki syvyys alat' huokaa, korkuus pauhaa,?Rankasatehena vett? ammentaen?Meren aavan poveen, joka nousee, vaipuu,?Kohisee ja kuohuu tuskissansa myrskyss'.?Mutta haaksi, vaikka mastoill' tyhjill',?Eteenp?in, kuin kotka, nopeasti kiit??,?Keularaa'allansa aaltoo tempoellen;?Nen? hyrskyy, roiske ammahtaen lent???Yl?s korkuuteen ja laivaa valelevi:?Leikki ankar' Ahden lakealla aholl'!--?Mutta viimein toki myrsky heikenevi,?Masentuvi aalto, k?yden lepoon taasen,?Ilman rantohin pois pakenevat pilvet,?Taivas kirkastuu ja aurinkoinen nousee,?Hymyellen niinkuin is? lapsillensa.??Terve elon, toivon l?hettil?s, terve!??Riemuten nyt miehet laivan kannelt' huutaa.?Kosteill' silmill' seisovat he, n?hdess?ns??Kodon sataman; sen vuoret aamuss' hohtaa.?Ja t?n aamun kutsuvat he onnen aamuks',?Myrskyn menneen kutsuvat he onnen myrskyks'.
J?LKEENJ??NEET RUNOT
IMMEN UNELMA
Unta ihmeellist? uneksuin m? kerran,?Syksy-y?n?; taivahalla paistoi kuu?Alasvuodattaen metsihin ja maahan?Koljon valon. Riutumuksen kelmee y?,?Jonka synkee muoto poveheeni painui?Yksin k?ydess?ni vuoteen lepohon.?Tuonne t?nne siin? mietiskelin kauvan,?Kunnes vihdoin aatokseni valkeus?Muuttui sumuh?iri?ksi himme?ksi,?Kuvitelman tenhosauva vallan sai,?Ja niin sielu unta uneksumaan p??tyi,?Unta kummaa, jota kertomaan nyt k?yn.
Uni alkoi: L?hestyi mun vuodettani?Haamu kelme? kuin t?m?n y?seen kuu,?Niinp? kelmeen kirkkaat olit h?nen kasvons,?H?nen hiuksens ja viitta hienoinen,?Valkeus mun kammiooni ymp?rvirtas?H?nen kuvastansa, kylm? valkeus.?P??lleni h?n katsoi; mutta katsantonsa--?Kuinka maalata sen taitaisin??Eih?n s?dehtinyt sielt? rakkautta,?Eik? yst?vyyden l?mmint hymy?,?Enk? my?sk?n vihan karmeutta n?hnyt?Kasvoillansa, vakaat ijankaikkisest.?Mutta vakuudessa, tyynyydess??Mik? jalous ja suuruus ??ret?n!?Kuin yhtaikaa olis h?nen silm?n n?hnyt?Taivahat ja kirouksen mustan y?n.
?Kuka olet kylm? vieras?? min? kysyin,?H?mm?styen nousten yl?s vuoteeltain,?Ja h?n vastas: ?min? kuolon enkel olen,?Herran palvelja, nyt taivaan portahalt?Alasastunehena sua saattamahaan?Tuomiolle, sill? hetkes ly?nyt on.??Niin h?n lausui, mutta h?nen sanomansa?L?pi sieluin kauhistaen j?r?hti;?Hetken tuijottaen h?neen katsahtelin,?H?n mua katsahteli vakaast vastahan;?Kuin kaks teroitettuu miekkaa, niinp? silm?t?Silmihiini tunkesivat ankarast.?Siit? aukasi h?n k?sivartens hoikat,?Ja m? juoksin kohta h?nen helmahans.
Toki; miksip? niin nopeasti juoksin,?Vaihka h?nt? kauhistuen l?henin??Kummallista! Mutta poskeni m? painoin?Hurjin kimmoin vasten h?nen rintaansa,?Joka j?sent?ni v?ristykset reutoi,?Koska h?nen syliins? m? suljettiin.--?Mutta yl?s taakkonensa kohosi h?n,?Yl?s vauhdilla p?in t?htein tarhoisin;?Vaiti lep?sin m? h?nen povellansa,?Alat' tuijotellen h?nt? kasvohin.
Yl?s joutui matkamme ain lakkaamatta?Halki ?isen avaruuden kamalan,?Ilma korvissani kellohina kaikui,?Liehtoi kylm? viitta kuolon-enkelin.?Retki myrskyn siivill?! Jo vaipui, riutui?Alas synke?h??n syvyytehen maa,?Kaukana jo kiilsi allam illan t?hti,?Kaukana my?s allam hopeainen kuu.?Tuossa linturata ohitsemme siirtyi?Kuni ij?isyyden kiilostava tie?Kaartaellen pitkin niittuu ??ret?nt?.?Tuhansittain aurinkoja n?in?Juhlasesti retkeilev?n tarhoissansa?Ymp?rsinkoelemina t?htien.?Kohden meit? riensi, ohitsemme riensi?Enkeleit? yl?s alas v?ikkyen.?Korkeuden uskolliset k?skyl?iset!?Katso: tuossa alas murheen laaksohin?Yksi ilon, onnen antajana kiit??,?Ohauksillansa ?ljyseppeli,?Helmassansa ylt?kyll?isyyden sarvi.?Onnen tieno, jolle kalliit lahjas suot!?Tuossa toinen, mutta otsal karmealla?Alas kirmasee, ja vihan astiaa,?Maljaa katkeraa h?n k?dess?ns? kantaa.?Kaukasen maapiirin kurja asujain,?Jonka kiirehelle vuodatetaan malja!--?Niinp? kohtasimme siivinlent?vii,?Kohtasimme enkeleit? yl?s alas