Runoja | Page 3

mulle muisto vain.
Sua hain ma kesken kadun kulkijain,?mut outoja vain ymp?rill?in n?en?ja ohjaamana kohtaloni k?den?nyt jatkan yksin?ist? kulkuain.
Ja katukivet soittaa y?t ja p?iv?t:??sun nuoruutesi hetket taakses j?iv?t?ja aurinkoinen onnes, tou'on ty?t?.
? Sun kiros, kadotettu, tunnen kyll?: kuin ilottomat pilvet kattoin yll? k?y ohitseni p?iv?t, vaihtuu y?t.
EERIK-KUNINKAAN LAULU
Y?n prinssi yst?v?s Eerik on,??in vainoo veriset veljet,?on rintansa synkk? ja rauhaton,?sit? kietoo kirot ja eljet.
H?nen poveas vasten painaltaa?suo, Kaarin, p??ns? kuuma:?h?nen henkens? kahleet kirpoaa?ja hullun j?rkens? huuma.
Sun yst?v?s Eerik on lohduton,?pahat aaveet v?ijyy teit??n,?niin monta h?n surmaan sy?ssyt on,?ei s??linyt kyyneleit??n.
Nyt kytke? tahtoo he kuninkaan,?ei valtikkaansa he sied?,?mut eth?n, Kaarin, annakaan?sa untesi prinssi? vied??
Ja aatelisherrat kapinoi,?ei kuule ne kuningastaan?ja huovit ja tallirengit, oi,?ne nousevat herraansa vastaan.
Ja Kaarinan riist?is he rinnaltaan?ja mielipuoleks sanoo?he kuulun Eerik-kuninkaan?ja vertansa kansa janoo.
H?n, Kaarin, Kaarin, sun rinnoillas?kovin kaunista n?hnyt on unta:?nyt tyrm?ss? kohta on kuningas?ja viety on valtakunta.
SYYSAAMU PIKKUKAUPUNGISSA
Harmaja syksyaamu?talojen p??tyjen p??ll?,?ter?ksenv?rinen taivas,?sine? tuolla ja t??ll?.
Matalat talot ne makaa?ruumisarkkujen lailla.?Kaduilla kaikki on hiljaa,?i?inen rauha on mailla.
Kyyhkyset hereill' on yksin,?katolla tuolla ne ??nt??.?Naapurin tuuliviiri?laiskasti p??t?ns? k??nt??.
Vuossataisuntansa uinuu?uniset ihmiset t??ll?.?Harmaja syksyaamu?talojen p??tyjen p??ll?.
PIKAKUVIA KADULTA
1
Kerj?l?is?iti
H?n seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa
? niin pureva on syystalven tuuli -- ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa ja veret?n on vilusta huuli.
Ja osaisella rievulla h?n peittelevi pient??n,?joka vaikeasti valittaen ??nt?? --?ja ohitsensa turkit yll? tuhannet rient???ja turkinkaulan pystyhyn he k??nt??.
2
Ty?t?n
H?n astuu katuk?yt?v??, on synkkyys silmiss?ns?.?H?n vaimoaan ja lapsiansa muistaa?ja rikkahitten Jumalan h?n kiroo mieless?ns??ja takin alla nyrkki??n h?n puistaa.
Niin, k?yh?n lapset -- eilett?in jo viime palan sai ne, h?n turhaan anoi naapuriltaan lainaa.?Nyt raivonhuuto huulillensa hyrsky?? kuin laine.?H?n puristain sen povehensa painaa.
3
Tehtaansavua
P?in taivaankantta nousee yl?s uhrisavu pyh??ja avaruuteen j?ljett?miin haipuu,?ja uudet uhrit vaatii Henki tuntematon yh??ja tuhannet sen alttarille vaipuu.
Ja uhriksensa poikaa, naista, miest? sek? lasta?tuo vaatii Henki, niin on aika luullut --?mut tehtaan uunin ??relt? ja py?r?n pauhinasta?soi huokaukset, joit' ei kukaan kuullut.
4
Katulyhty
Se katselee niin kaipaavasti kalpeahan y?h?n,?se on kuin silm?n sammunehen valo,?se katsoo ulos el?m??n ja taisteluun ja ty?h?n?ja katseessa on kuumehinen palo,
kuin tiet?is se kuin v?h?isen on el?m?ll? antaa?ja kuinka paljon vaatii ihmissuku?ja kuinka raskas elon taakka useille on kantaa?ja kuink' on suuri sortuneiden luku.
IS?IN ??NI
Ken lukee heid?n hikens? ja p?iv?ty?ns? vaivat??He osaksensa kylv?n sai, kun lapset heelm?n saivat,?he ojat soihin kaivaneet on syv??n,?ja kussa heid?n lapsensa nyt kulkee valtateit??he kirveinens? kulkenehet paljon ennen meit??on luottain lasten huomisp?iv??n hyv??n.
He ajan tullen nukkuneet on tyynesti ja hiljaa,?nyt kasvaa heid?n haudoillansa ter?is?t? viljaa?ja lapsillaan on leppe?mpi huomen?ja valonjuovat taivahalla nousee ajan y?st??ja kauniit hengenlaihot it?? isiemme ty?st?.?Niin k?ypi taru nousennasta Suomen.
Mut el?m? on ankara, kun lakinsa se laatii,?ja polvi polven j?lkeen uhrit veress? se vaatii?ja polvi polven j?lkehen ne maksaa.?Ja nykypolven ty? on ty?t? eest? lastenlasten,?me seisomme kuin is?mme nyt el?m?t? vasten,?jok' kysyy meilt?: k?rsi? ken jaksaa?
NEERO LAULAA
Petronius:
Neero laulaa, Neero laulaa,
? kuunnelkaa, oi kuunnelkaa! kauas kurkoittavi kaulaa, hovinherrat vakuuttaa: Caesar jumalainen oi, noin ei kukaan laulaa voi. -- Hymyy heille suuri Caesar.
Neero laulaa lauluansa,?hovinherrat pokkuroi,?kumartaapi kaikki kansa:?noin ei kukaan laulaa voi.?Mut k?y kuiske ilke?:?joku tohtii ep?ill?. --?Kauhistuupi suuri Caesar.
Julistaa: ken ep?ileepi?ristinpuuhun naulitkaa.?Kuiskaukset vaikeneepi,?rauhan jalo Caesar saa.?Oikein tehty, Caesar, se!?Nyt ei maassa ep?ile?kukaan suuruuttasi, Caesar.
ESITAISTELIJAT
Kuin muut he koskaan eiv?t unelmoineet,?kun tyynn? lev?nneet on lehdot, veet,?kuin muut he koskaan eiv?t lempineet,?kuin muut, kuin muut he eiv?t el?? voineet.
Kuin muut he koskaan eiv?t vaikeroineet,?lie ammoin kyynelens? kuivuneet.?Kuin suuren myrskytuulen s?veleet?on rinnoissansa sotahuudot soineet.
Ne kutsuneet on taisteluun ja ty?h?n,?ne kutsuneet on kuolemaan ja y?h?n?ja aikain luomisehen miehet mukaan.
He aattehelle aukaisseet on teit?.?Mut kansan sadatukset seuraa heit?,?ja kun he kuolevat, ei itke kukaan.
POHJANMAA
Ma aina muistan, kuinka v?syneen??suurkaupungin ma humuhun ja huoleen,?miss' soipi elo myrskyn s?veleen?,?taas k??nnyin kotihini, Pohjan puoleen.
Ma aina muistan, kuinka verkallensa?vei tieni lakeutta laajaa kohti?ja kuinka rinta taasen vapautensa?kuin painon raskaan alta nostaa tohti.
N?in edess?ni Pohjanmaata palan,?n?in karun seudun pelloks kuokituksi,?n?in lakeuden loputtoman alan,?jok' on kuin i?isyyden maille uksi.
N?in edess?ni vuolaat virtain uomat,?joiss' sy?ksyy alas korven voimat ylv??t?ja suuret rikkaudet, salon suomat,?ja ikimets?n temppelsalin pylv??t.
N?in edess?ni mets?maita, soita,?miss' ihmisk?tten j?lke? ei huomaa,?miss' seutu t?ynn?ns? on unelmoita?ja tyynt? kauneutta, luonnon luomaa.
Ja silloin tunsin kuin ois hell? k?si?mun syd?nt?ni hivellyt ja silloin?ma tunsin, tunsin: kunne el?m?si?se teill? maailman on k?yv? milloin,
niin t??ll' on olentosi juuret syv?t?vain t??ll? kertoo taru ihmeit?ns?,?vain t??ll? syd?nt?si l?hestyv?t?sun muistos rakkaat kaikki k?tk?ist?ns?.
Ja suuren kaupungin kun pauhinassa?sa turhaan etsit, etsit itse?si,?sa tunnet, ett? tuolla, Pohjolassa,?on i?ks vangittuna el?m?si.
KEV?TLAULU
Kev?tlaulua laineet laulavat?ja ulapat hopein hohtaa.?Valons?teet niinkuin vasamat?valonarkoja silmi? kohtaa.
Kev?t tullut on keralla selke?n s??n?kuin ennen vuosien mennen,?mut nyt sen tullessa kylm?ks j??n?kuin milloinkaan en ennen.
Kovin kauan on kest?nyt varjoa y?n,?kovin kauan j??t? ja lunta.?Ei ymm?rr? talveen tottunut sy?n?valon suurta, suvista unta.
KATSON VIRRAN KALVOHON --
Katson virran kalvohon,?kaikki katoo sielt?,?aalto soljuu solisten?uuden aallon tielt?.
Virta vierii verkalleen?kauas kohti merta.?Sinne, sinne aaltoset?katoatte kerta.
On kuin sielu sulaen?yhtyis kulkuhunne,?virran kera vieris pois,?kysym?tt? kunne...
HY?KYAALTO
Sin? hy?ky hurja ja vaahtop??,?ly?t kohden sa louhikoita,?et koskaan taistosta lepoon j??,?sa vaikka et mit??n voita.
On louhikko harmaatakive?,?se on sun surmasi kerta,?et murtaa voi sa sen kylke?,?se ylv??n? uhmaa merta.
Sin? hy?ky, mi hurjana rynnist?t?ja kuolet kivi? vasten,?sin? ymm?rr?t, sin? ymm?rr?t?elonleikki? ihmislasten.
SYYSSONETTI
Nyt sumu harmaa nousee korven soissa,?se