Runoja

A free download from www.dertz.in
The Project Gutenberg EBook of Runoja, by V. A. Koskenniemi
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Runoja
Author: V. A. Koskenniemi
Release Date: December 14, 2006 [EBook #20100]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
Produced by Tapio Riikonen
RUNOJA
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1906.
SIS?LLYS:
Prologi?Kaupungilla sataa?Ma vierahassa kaupungissa k?yn?Yksin?Jo sammuu valot y?h?n l?hestyv??n --?Keskiy?n kaupunki??inen katu?Yli vaikenevain kattoin?Kev?tvaloa?N??, oi mun sieluni, auringon korkea nousu!?Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut --?Chrysanthemum?Laula mulle laulut nuoruuteni?Lumisade?Pan?Vanha Faun?Nuori Psyyke?Sfinksi?Troijanretkel?iset Auliissa?Komeetta?Fiat nox?Vanhoista k?tk?ist??Tule armaani ja k?tes anna mulle!?L?hdetty?s?Kadotettu?Eerik-kuninkaan laulu?Syysaamu pikkukaupungissa?Pikakuvia kadulta?Is?in ??ni?Neero laulaa?Esitaistelijat?Pohjanmaa?Kev?tlaulu?Katson virran kalvohon --?Hy?kyaalto?Syyssonetti?Lakeus?Epilogi
PROLOGI
Tuolla ikkunoissa -- n??n sen kyll? --?on jo kaikki ruusut kukkineet.?Viime y?n? kuuran kimalteet?ensi kerran kiilsi kattoin yll?.
L?htee onnellisemmille maille?kes? tenhovoimin, luomist?in.?Surmaa halla harmain syksy?in?kaiken, joka nuoruutta j?i vaille.
Poissa kaikki laulajat on puiston,?poissa, paennehet etel??n.?T?nne yksin istuen ma j??n?varaan jonkun k?yh?n muiston.
L?htee korkealla kurkein kuoro?yli kattoin ylh??n vapauteen.?P?iv?in pitk?in painoon uupuneen,?koska, koska l?hte? on vuoro?
KAUPUNGILLA SATAA
Vasten kivityst? kadun?soipi syytt?en ja tuomiten?syksysateen ??ni i?inen,?saman kertoin sulle tutun sadun,
jonka l?pi el?m?si kuulet,?syd?meni, niinkuin kuulet nyt,?kun on p?iv? y?h?n p??ttynyt,?levolle kun laskevas jo luulet.
Viel? odotatko, syd?meni,?p?iv?n koita j?lkeen pilvis??n,?onnen armautta el?m??n?j?lkeen kaiken, joka hukkaan meni?
MA VIERAHASSA KAUPUNGISSA K?YN
Ma vierahassa kaupungissa k?yn?ja tuskan ahdistusta tuntien,?kuin lapsi ajamana unten n?yn,?ma astun ohi outoin talojen.?Ma vierahassa kaupungissa k?yn.
Ja suihkukaivon vesi suruisasti?kuin naisen itku iltaan hel?j??.?N?in astun kaupungin ma ??reen asti?ja rinnassani soi ja nyyhkytt???kuin suihkukaivon vesi suruisasti.
Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu,?jotk' ovat kerran mulle soinehet,?ja el?m?ni kaikki muistot hukkuu?kuin ammoin unhotetut s?velet.?Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu.
YKSIN
Taivas v?lkkyv?isin jalokivin?omaa ylh?isyytt??n vartioi.?Loiste v?syneiden lyhtyin rivin?valaista ei sieluani voi.
Syv??n tunne, pohjaan asti tunne?katkeruutta kovaa kohtalon,?katso herkeem?tt? y?h?n, kunne?korkein totuus k?tkettyn? on!
JO SAMMUU VALOT Y?H?N L?HESTYV??N --
Jo sammuu valot y?h?n l?hestyv??n,?mun katsoin huoneheni ikkunasta?n?in iltaan t?htikirkkaaseen ja syv??n,?ens kertaa kuin sen n?kisin ma vasta.
Niin ihmeen ??neti ja yksitellen?y?n taivahalla harhaa t?htein sarjat,?kuin i?isyyden unta odotellen?y?n helmass' uinuu kattoin tummat harjat.
Mun orpo sieluni, oi suuri hetki:?nyt ihmiskohtaloista ly?d??n arvat!?Mun orpo sieluni, sun elos retki?on yksin?isyys, jonka sai vain harvat,
on yksin?isyys, jonka hiljaisuutta?y? iankaikkinen jo syleileepi,?on yksin?isyys, jonka ihanuutta?ja tuskaa tuntosi sun vapiseepi.
KESKIY?N KAUPUNKI
On autioina kadut keskiy?n.?Nyt lep?? aika, p?iv?n ty?t ja tavat,?niin oudot ??net y?ss? kumajavat,?kun keng?nkoroin katukiviin ly?n.
Y? mykk? on, mun tuskin sykkii sy?n,?mua huonerivit synk?t kaamoittavat,?kuin ?iset aavehet ne kohoavat.?Y?n taivahalla tuike t?htivy?n.
Mun on kuin kuolema ois k?ynyt mailla?ja kaupunki ois asukkaita vailla?ja el?m? kuin kivettynyt ois,
mun on kuin j?ljell? vain oisin yksin?ma ?isin aattehin ja ep?ilyksin?ja kuolon kutsut rinnassani sois.
?INEN KATU
Her?t?kseen arkihumuun uuteen??inen katu nukkuu syv?? untaan.?Kuuhut katsoo kylm??n avaruuteen,?suuren hiljaisuuden valtakuntaan.
Kammioihin hiipinyt on kansa,?sein?in, ovien ja salpain taaksi.?Puiston puutkin torkkuu seisaallansa,?nukkua kuin aikois ainiaaksi.
Ket??n kanssani ei kuulemassa,?kuinka soipi hiljaisuuden taika:?talviy?ss? kuulaan korkeassa?yhtyy iankaikkisuus ja aika.
T??ll' ei el?m?h?n sido mik??n,?kuolo on kuin yst?v? ja veli,?t??ll' ei mit??n tehd? ihmisik??n,?yht?kaikki, kuoli taikka eli.
Salaper?isen? niinkuin aave?talviy?ss? uinuu ?inen katu?kuin ois el?m? vain hullu haave,?sairaan mielihoure, lasten satu.
YLI VAIKENEVAIN KATTOIN
Kerran, kerran yli vaikenevain kattoin vaipuu?i?isyyden korkeudesta kuolon y?,?viime kerran kaikki valtasuonet ly?,?t?yttyy heikon sukukunnan suuri kaipuu.
Kerran kylm?t, tylyt t?hdet nousee vuotain verta?yli kaiken katoamaan tuomitun.?Hukkuu hetken hyrskehesen, itkuhun?kaikki, joka surrut, riemuinnut on kerta.
Sortuu heikko suku alle unelmainsa omain,?nukkuu kamaralle kylm?n, kovan maan.?Kuu ja t?hdet jatkaa ylh?? kulkuaan?halki avaruutten suurten, sanattomain.
Kerran Linnunradan t?hdet y?ss? katsoo kammoin?takaa aavain kuolonkylm?in, autioin?kiveen hakattua unta inehmoin:?kaupunkeja, jotka kuolleet on jo ammoin.
Kerran jokahinen sielu syv??n y?h?n hukkuu?eik' oo en?? ket??n kuoloon kaipaavaa,?unet kiveen hakatut vain todistaa?kaipuusta sen suvun, joka y?ss? nukkuu.
KEV?TVALOA
Nyt ikkunoissa s?ken?i?ja kauneutta ik?v?i?kaikk' kattoin harjat tummat?ja valo maille lankeaa?ja sulattaa ja sovittaa?ja nostaa kaihot kummat.
Se leikkii eess? ikkunain?ja kultaan kev?tunelmain?se verhoo joka talon.?Oi valon pyh?? kev?tt?!?Niin korkea on el?m?,?niin suuri valta valon.
Nyt kaikki suonet pulppuaa?ja kaikki l?hteet auki saa?nyt j??n ja roudan alta?ja taimi valoon her?nnyt?ens syksy?ihin asti nyt?se s??styy kuolemalta.
N??, OI MUN SIELUNI, AURINGON KORKEA NOUSU!
N??, oi mun sieluni, auringon korkea nousu?ylitse kivisen kaupungin kattojen, katuin,?ylitse vuossatain valheen ja tuntien tuskan
koittava kirkkaus!
N??, oi mun sieluni, katoovan el?m?n autuus!?Niinkuni ??ret?n temppeli on se sun eess?s,?alla sen holvien on ikiaikojen ??net?n hartaus
mestarin hengen.
N??, oi mun sieluni, y?ss?kin korkehin kirkkaus,?tuskassa tummien hetkien rauha ja riemu,?vuossatain valheessa, el?m?n valheessa valkein,
i?isin totuus!
SIELL' ON KAUAN JO KUKKINEET OMENAPUUT --
Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,?siell' on siint?v?t seljat ja salmien suut,?siell' on vihre?t mets?t ja m?et,?siell' on vilposet illat ja varjokas koi,?siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,?siell' on kaihoja kukkuvat k?et.
Mun on mieleni n??nty? ik?v??n,?kun tied?n, kun tied?n ma kaiken t??n?ja ma kaihoten kaipaan sinne?ja mun sieluni silmin ma n??n sen n?yn,?salot, vihre?t mets?t, jos katuja k?yn,?jos kuljen, jos k?tkeyn minne.
Ja mun huoneeni k?ynyt on ahtahaks?ja sen ilma niin kumman painavaks?ja ma sy?mmess? toivon jo salaa:?tulis syksy ja mets?t ne vihre?t veis,?tulis talvi ja lumin ne peitteleis --?kai silloin mun rauhani palaa!
CHRYSANTHEMUM
Sano, mist? sa saitkaan