Runoja | Page 5

soiva ja inhoa, murhaa.
"Mut rinnalla toinen laulu se pilviin nouseva on,?Ja sen saa urhea kansa, saa uljas Raymond.?Kautt' aikain ne laulaa rinnoin, kuink' kuoli kansa" --?Ei loppuun laulanut koskaan h?n lauluansa.
Kuningas raivoten v?rjyy, veri miekasta hurmeilee,?Ja kannel k?dess? vaipuu Guillem Doré.?On otsa kirkas viel?, ja hymyy huuli,?Ja herjasi viimeinen lause, min kenk??n kuuli.
Mut laulu, min trubaduuri on laulanut kuollessaan,?On veikaten lent?nyt halki Provencen maan.?Ja vaikk' on kuningas kuollut, viel' laulu raikuu,?V?kivaltaa ja murhaa soiden kautt' aikain kaikuu.
1901.
UNELMA.
N?in unta aavikoista?Ja kaupungin raunioista,?Min kirjokuvut hohtaa?Siin kesken aromaan.?Sen palatseihin santaa?Nyt ilman tuulet kantaa,?Ja minne silm? kohtaa,?On tyhjyys ja kuolo vaan.
Jo sortui muurit ylv??t,?Jo templein marmoripylv??t?Ja malakiittilaikat?Ne raukee, lohkeaa.?Miss' aukes siimeet puistoin,?Ei tied? tarut muistoin,?Siell' ehk? laidunpaikat?Nyt aron paimenet saa.
Miss' oikeutt' istui valta,?Ja purppurateltan alta?Soi k?skyt, joita kuuli?Maat, kansat n?yrretyt,?Ei herruus sielt? uhkaa!?N??n tomua ja tuhkaa --?Siell' loiston j?ljet tuuli?Vain peitt?? ja hautaa nyt.
Mut omaa kielt??n ??neen?Nuo j?ttehet aian j??neen,?Nuo rauniot ja laatat?Ne viel? puhui siin:?Maan valtain mit?tyytt?!?Ett' orjaks n?yrryt syytt?!?Ett' y?ss?s luottaa saatat?Sa valtoihin ylempiin!
1901.
IV
SINULLE
KEV?TSATEEN J?LKEEN.
Mun korvihini vieno s?vel ??ntyi,?Kuin kielen hienoisen, mi sointuun s??ntyi.
Kun hiljaa heilahteli puiden kerk?t,?Niin suhinassa kuului ??net herk?t.
Kun lehv? huiskahti, niin hiehkaan soiden?Ne kieri helmet sadepisaroiden.
Ja joka korsi, miss? kaste vilkkui,?Se p??t??n puisteli ja hiljaa hilkkui.
Ja el?v?in ja kaikkein, miss' on henki,?My?s puiston pienoisimman hy?nteisenki,
Ja lepp?lintuin, jotka lauloi puissa --?Tuo s?vel vienoinen soi kaikkein suissa.
Ja huultas l?mmint? kun koskin huulin,?Sun heng?hdyksess?s tuon ??nen kuulin.
Se soi kuin s?vel ikisointuin maista,?Se sanomaa toi salaa ihmeenlaista.
Se hiljaa kuiski, miss' on kaiken juuri,?Ja mik' on luomakunnan sielu suuri.
1901.
J?IN YHT? SANAA VAILLE.
J?in yht? sanaa vaille?Elon suurehen ongelmaan;?Kes? riemuten saapui maille?Ja loi jumaluudessaan.
Mut nuoren vaimoni silmiin?Luon katseen uskotun niin,?Ja ilmoista soi sana ilmiin?Elon suurihin ongelmiin.
1900.
MA VARJOSSA KIRSIKKAPUIDEN.
Ma varjossa kirsikkapuiden?Sun polvelles lasken p??n?Ja haaveiss' uinailuiden?Kes?n valkoista unta n??n.
Puu varttaan hiljaa huiskii,?Ter?t kukkien valkeain?Ne olkap?illesi tuiskii?Niin hienon puhtaina vain.
Ota vastaan vihmova heile?Ja maasta unelmoi,?Min taivas on antanut meille,?Jot' ei keruubit vartioi.
1901.
TER?T LIIT?V?T KIRSIKKAPUISTA.
Ter?t liit?v?t kirsikkapuista,?Ja virta vieno ne vie.?Se tyynine suvantoineen?Mun onneni kymi lie.
Suviy?ss?, mi tuoksuu ja v?rjyy,?Veet kultahan sulautuu;?Se lekkuu l?nness? p?iv??Ja id?ss? kuultaa kuu.
Niin hiljaist' on ja tyynt?!?Ja koskien alla veet?Ne ahtaassa piiriss? viipyy,?Mut siin? on syvenneet.
1901.
JA KUN SA NYT OLET YST?V?IN.
Ja kun sa nyt olet yst?v?in,?Niin liekuta p??ni uinuksiin.?Se on mietteiss? harhaillut pois ja p?in?Ja retkeilyst? on uupunut niin.
Oi, l?mp?? hiukan se etsi vain,?Se kulki ja eksyi toivottomiin --?Kun nyt olet l?mmin armahain,?Niin liekuta p??ni uinuksiin.
MUN RINNASSAIN SOI S?VEL VAIN.
Mun rinnassain soi s?vel vain,?-- En tied?, mik? toi sen --?Se hiljaa helkkyy huulillain,?Ja laulan lauleloisen.
Se ailakois ja mets??n sois?Ja liit?is mielimaitaan,?Se tiet?m?tt?in vie mun pois?Luo kullan kankaan laitaan.
Ja syyn jos hait, niin kyll? kait,?Kun n?in j?in laulun taikaan,?Sen aikaan vain sa yksin sait,?Vain yksin sait sen aikaan.
1901.
T??LL' ALLA SALON PUIDEN.
T??ll' alla salon puiden?Niin vienon tyynt? on.?En tied? tuskista muiden,?Ja mieli on huoleton.
Kuin kultaverkkoja kutoo?Joka oksalle s?devuo,?Ja puista kun piskoja putoo,?Kuin rubiinit s?ihkyy nuo.
Se haipui kauas sumuun?Jo ?skeinen ukkoss??,?Ja salon hauskaan humuun?Mun untuu viile? p??.
1901.
KYNT?RASTAAN LAULUA.
"Tui, tui, tui, sie!?Vaimo ja mie, vaimo ja mie,?Eik?s meill' oo riemu, jotta --!?Totta, totta, totta"!
Soi kuusesta laulu, ja keikkuvan n?in?Puun latvassa kynt?rastaan;?Se y?h?n helkytti riemup?in,?Ja kaiku se helkkyi vastaan.
Mut laulaja otti jo kaiusta kiin?Ja sen kanssa nyt kilpailla koittaa;?Se onnessa, innossa tahtoi niin?Tuon vieraan kumppalin voittaa:
"Mi'un vaimo, mi'un
? Eip?s si'un! eip?s si'un! -- Hell? on ja silm?n sirkku, Virkku, virkku, virkku!
"Vait, vait, vait, vait!?H?ijyn sait, h?ijyn sait!?Tartuit kiinni kitupiikkiin,?Kiikkiin, kiikkiin, kiikkiin!"
Mut kaiku ei antanut my?ten vain,?Ja kiista ei p??ttynyt laisin,?Ja viimein m? itse jo innoissain?Siin yhdess? kiistell? taisin!
1901.
MA SAARISTOLAULUN KUULIN.
Ma saaristolaulun kuulin,?Min lauloi venhossa y?ll??Nuor poika raikkain huulin,?K?si tytt?ns? liivivy?ll?.
"Miks pitk?? elonlankaa?Ma en?? taivaalta tahdon??Ma purjehdin my?t?hankaa,?Ja kokka nosti jo vahdon!
"Jos vaipuisin vaikkapa juuri,?Ois hautani lemmen merta;?Kuin meri on lempeni suuri,?Ja lempeen kuolen kerta".
1901.
EN ??NEEN HENNO LAULAA.
En ??neen henno laulaa,?Mit? hienoimmin tuntenen,?En punoa kultapaulaa?Vain siteeks aatosten.
On herkk? perhon siipi,?Ei sied? siteit??n --?Ajatukseni liidehtiipi?Nyt vapaana v?ikkeess??n.
1901.
SUN V?RJYVI SUUSI PIELI.
Niin tunteekas sun on mieli,?Niin aatokses hienot, puhtoiset;?Sun v?rjyvi suusi pieli,?Kun miss? v??ryytt? huomannet.
Miten silmiss?s lienen raaka,?Miten useinkaan sua loukannen,?Miten j?ykk? on tuntoni vaaka,?Kun hyv?? ja pahaa punnitsen!
Oli aika, kun vihaan kiihdyin?Koko huonoudesta, min mailmassa n?in --?Mut kuontui pinta, ja viihdyin?Ja v?ltt?m?tt?m?n orjaks j?in.
Ja kuitenkin se on tuossa?Sisin aatoksein, jota lausut noin:?Oi, tuotahan myrskyjen vuossa?Viel' ihannelmana varjella koin!
Se vaatisi viel?, kuin lassa,?Jumaluutta, mi tuomiot langettais,?Min silm? on rankaisemassa,?Jolt' tunto eksyv? johtoa sais.
Niin suusi pielen kun milloin?N??n v?rjyv?n omaa huonouttain,?Mit?t?nn?, mut riemuten, silloin?Vait jalkojes juureen lankean vain.
SINIMETSIIN VIEN SINUT, KULTA.
Sinimetsiin vien sinut, kulta, miss??Elo innon saa sek? uutta voimaa,?Syd?n suurentuu, ja on j??v? unhoon
Ihmisten pienuus.
Sulo siimeksen ma jo siell? tied?n,?Jota takaa vuor kuni templi suojaa;?Punaruskossaan kivisein? hohtaa
Siintohon taivaan.
Ikihongat siell' yli p??si huojuu,?Kahapuolen n??t salon ylh?n, tyynen,?Mut on eess?s veet sek? rannan puhdas
Helkkyv? hieta.
Sit? painaa saa siro paljas jalkas,?Mut jo pitk?kses ilakoiden heityt?Ja sa annat niin kes?p?iv?n paahtaa
Ruskeaks rintaas.
Himot haihtuu pois, -- tuli siell' ei polta,?Joka mailman muun er?maaksi martaa;?Elo heelm?ittyy, sek? luonto suuri
Uhkuvi luoden.
T?h?n seutuun niin sinut vien m?, kulta,?Ja sa lemmell?s t?m?n rinnan uljaan,?Jota n??nnyksiin er?maat ei saaneet,
Elvyt?t intoon.
1901.
EL' LEHTI? KUIHTUNEITA.
El' lehti?