Runoja | Page 3

kukki ja tuoksui maat, salo siint?v? huohui,
Rauhan juhlia vain lauleli aarniopuut.?Kirjava karja jo notkoon riens sek? mylvi, ja riemuin
Villavat uuhet kiis pitkin vieruja vuon;?Hirnahtain hevot uljaat l?i kavioita, ja koirat
Viehki ja hiipien luo, j??m??n miehi? pyys.?Riemu se miesten rintoihin nyt nousi ja naisten,
Silmiin kyynelet ens, maata he katseli vait,?Katseli vait sek? kuuli jo niin k?en kukkuvan y?h?n --
Silloin kaikki jo huus: "t?? Caledonia on!"?Maahan heimosi niin toit, Geelit?r, ?iti s? armas;
Murheet myrskys?n y?n taipale j?tti jo taa,?Rauha se vienona henki ja kaikk' oli l?mp?? t?ynn?,
Helkkyin kantelo soi, itse jo intouduit;?Silm?si kainona loit yli uljaan tunturiseudun,
Heimosi laajan maan, -- taistit taistoja sen!?N?it, miten ulkosi mets?t nuo sek? viljelys ??rtyi,
N?it tuhop?ivi? my?s -- halloja, kylmi? koit;?Halloja, kylmi? koit, n?it julmia j?lki? vainoin,
Polttoa, ry?st?? maan, verta ja kuoloa my?s!?Taas toki n?it, miten uljas, tyyn sek? sitke? heimo
Korvasi tappiot ain, niist?kin intoa toi,?Intoa otti ja voitoikseen joka kerta ne k??nsi,
Valveni, valpastui, vihdoin kansana nous!?N?it?p? n?hd? s? sait, n?it my?s valon armahan aarteen
Kansaan k?tkeyv?n, hengen voittoja n?it!?Rauhan t?it? ja keinoja my?s navan aukean alla,
Riemuja lounaan-maan kesken hyyn sek? j??n!?"Miks", nyt mietit, "kauvemmin k?yn arkana kaihoin?
Silm?ni nostaa voin tyynn? jo kirkkauteen!?Murheen aika jo j?i, tuli toivojen aika ja onnen."
Aattelit, ?iti, jo noin: turhaks toivosi j?i!?Mustin siivin murhe jo liis sek? mielehes iski;
Myrsky jo onnesi vei, turma se maahasi l?i.
II
Viihdy jo, laulaja, sie! Vait kuuntele vaisuna y?h?n
Myrsky? raivoavaa, miss' yli p??si se k?y:?Oksia taittaa, kaataa puut, rytin?ll? ne ruhjoo,
Raastavi viljelymaas, suojasi riuhtovi pois;?Kuule ja n?? t?m? vait, kuni lintu, mi v?rjyen istuu
??neti oksallaan, kun pes? vietyn? on.?Tarkkaat silloin my?s surun ??nt?, mi aikojen y?st?
Kesken pauhuakin vienona itkuna soi,?Haikaa muistoja niin sukukunnan muinasen uljaan,
Heimoin kansavien, joitapa kohtalo l?i!?Geelit?r, ?iti, kun istui h?n kes?n entisen aikaan,
Soittain kanteloaan siimeiss' seijahan y?n,?Vaipuen aatoksiin sek? antain muistojen aaltoin
Hy?ky? rinnassaan, noin helokyynelin ??ns:?"?iti m? nuor, toki n?in ilop?ivi?, hetki? riemun,
Harvoja n?hnyt lien -- itkenen onnea nyt!?Suur oli heimoni, suur sukukuntani, lapseni uljaat,
Kun kotikumpuin luo kansani koottuna n?in:?Pien' oli lasteni joukko ja pien' oli kuoleva kansa,
Konsa ma nuorintain viimein turvata koin.?Riensi he p?iv?? p?in, koki katsoa laskua p?iv?n,
Poikani ylti?p??t, rakkaat lapseni n??,?Ylti?mielet niin, kuni my?s oli ylti? ?iti:
Itse h?n etsi? pyys s?ihky? p?iviv?n y?n!?Mut suru ty?ntihe tielle ja murhe se ly?ttihe matkaan,
Synkk?n? haamuna nous surma, mi lapseni vei,?Uljaat poikani l?i, haja heimot heitti ja riisti
?idin luota ne pois, kusta jo kuolo ne l?ys. --?En toki silloinkaan, kun kaikk' oli vietyn? multa,
Kaikk', koko kansani suur, onni ja toivoni my?s,?Kun veririnnoin, harhaillen, repaleisina vaatteet,
N??ntyen kurjuuteen, v?ist?in vaaroja tien,?Vein talutellen viimeist?in -- surup?iv?ni lasta --
Enp? m? silloinkaan surrut syntym?t?in!?Katso, ma mietin, s?ilynyt on toki lapsesi nuorin:
Yks, ket? lemmit, j?i! ?iti, s? riemuta voit! --?Nyt ilop?iv?n? n??n, ei ollut lempeni turha:
Versovi kansastain uusia taimia taas!?Nuorin poika jo varmistuu ja on intoa t?ynn?,
Tuskani, riemuni laps surmaa v?ltt?nyt on."?-- Geelit?r, ?iti s? nuor, oi, pettik? ainoa toivos:
Lapsesi viimeisen kuoloko viev? jo lie?
III
Nosti jo silm?ns' itkeyneet nyt Geelit?r-?iti,
Oikeni istumahan sammalepaadellaan,?Kuivasi kyynelveet k?sivarttaan hienoa vasten,
Suori jo j?rjest?in kultaa suortuvien;?Hiljaa istui niin k?si helmassansa ja t?ht?s
Katseen j?nnitetyn loitos usvihin y?n:?Lens s?de silm?st' y?h?n pois, ja jo kaukana vastaan
Siinteli haimentain tuikkiva, nouseva koi;?Mut s?de eelleen vain yh? kiis, ja nyt ?kki? tuossa
Rusko se kultasi maat, kultasi rannat, veet!?Ty?h?n siin? jo l?ks ilomielin kansa ja katsoi
Silmin huikenevin s?ihky?, hehkua maan.?Tykki jo l?mmin vuo syd?mess??n h?ll?, ja viehtyin
Riemua n?ytelm?in ??neti katseli h?n;?Kantelon otti jo vienona niin sek? kieli? koski,
Mutta sen unhottain vaipua salli jo taas.?Mietti ja huoaten ??nteli niin: "Suru etsivi pitk??n!
Pitk? ja raskas tie, kaamoiss' synke?n y?n,?Verkkaan p?iv??n uuteen vie sek? riemuhun uuteen,
Mut toki l?yt?vi taas viimein onnea maa!"?Silm? jo s?ihkyilee, ja jo uhmien Geelit?r-?iti
S??nt?vi kanteloaan, iskee kielt? jo sen;?Helkkyvi kieli, ja kantelo soi, ja h?n itse jo hehkuu,
Itse jo intoutuu laulua laulelemaan;?Rohkea uskallus soi siin?, ja hehkuva laulu
Kiirivi soinnahtain, kaikuvi noin yli maan:?"Pelko jo pois! kukin urhona vain nyt j?rkkym?t?nn?
Seisk?h?n oieti-p?in suojana syntym?maan.?Sortunet? Ent?s siis! Mut niin nyt kasvava polvi
Sulta jo johtoa saa tielle, mi kunnian on!?Nousee aikakin uus: niin maass' on miehev? kansa,
Ei suku ry?miv? vain, eip?h?n orjia my?s!?Murheet pois! ei raukkana sun sovi kaihota karsaan
Onnea naapurien, vaikkapa vertyvi maa:?Rauha se unnuttaa, mut taistot kansoja joustaa,
Nuorena s?ilytt??, intoa, tarmoa tuo.?Sorjana seisk??n, uljain p?in, oma kansani siin?,
Milloin saapuvi niin riemujen aika jo taas!"
1901.
III
ROMANSSEJA JA BALLAADEJA
J?RVEN KELLOT.
N?e vaaroja silloin, kun kellot illoin?Ne Unnukan pohjasta soi,?Ja tyyneen tienoon kun kaikuen vienoon???n' aalloista huminoi.?Kun sodat soivat -- niin tarinoivat --?Ja kirkkoja ry?stettiin,?Niin kellot n?? nyt ol' j?ihin j??nyt?Ja pohjaan vaipunut niin.
Kun viha kulki, mi kirkot sulki?Ja poltti ja ry?sti maat,?Kun seutuun laajaan nous mets? taajaan,?Ja ol' surmatut asukkaat,?Niin silloin y?h?n soi mets?vy?h?n?Veen pohjasta kellot ain,?Mut nyt -- miten lienee, ja miks, ken tiennee? --?Soi en?? ne harvoin vain.
Mut niinp? luullaan, kun kelloja kuullaan,?Ett' aikaa kovaa se ties,?Ett' uhkaa surma, tai n?l?n turma,?Tai sota ja vieras ies:?Soi vieno soitto kuin ??ni loitto,?Niin murheisen kaihoisaan?Ja aikain mennen ne aina ennen?Soi onnettomuuksiin maan.
N?e vaaroja silloin, kun kellot illoin?Ne Unnukan pohjasta soi:?Ei onnen aikaa ne kaihoten kaikaa,?Sen kyll? arvata voi.?Ne itkuja