Runoelmia | Page 4

Heinrich Heine
liepehet laasi.
Oli pitk? ja viile? y?kaus t??,?Ja huurre portahan peitti;?L?pi akkunan kurkisti kalvas p??;?Kuu hunnun sillekin heitti.
Nyt on niin rankka ilma?Ja satavi yhten??n;?Ma akkunassain istun?Ja katselen pime??n.
Tuoll' y?ss? yksin vilkkuu?Valo pienonen eteenp?in;?Siell' ?iti lamppuinensa?K?y katua kyyrytt?in.
H?n kotia ostaa voita?Ja jauhoja pivosen,?Ja suurelle tytt?relleen?Nyt aikovi leivoksen.
T?? kotona unillansa?On nojatuolissaan;?Ja valon ??ress? suorii?H?n kultakutriaan.
He lempiv?t toistaan, mut tuota?Ei hiiskunut kumpikaan;?He katsoivat karsaasti toistaan,?Ja riutuivat rakkauttaan.
He eroivat viimein ja toisens'?Vaan unessa n?kiv?t;?He olivat aikoja kuolleet?Ja tuskin sen tiesiv?t.
Kun vaivaani teille ma valittelin,?Te olitte vait suin haukottavin;?Mut koreita v?rssyj? siit? kun tein,?Mua kiititte kaunihin eloogein.
Kun pirua huutelin, tuli t??,?Ja mua h?n alkoi ihmett??;?Ei ole h?n ruma; lempo ties,?Ett' oli h?n moinen hieno mies,?Mies kaikkein parhaalla i'?ll??n?Ja n?yr? ja h?yli j?rki??n.?H?n viisas diplomaattikin on,?Ja selvitti kirkon ja valtion.?H?n hiukan on kalvas, eip? kumma,?Kun Hegeli? on lukenunna.?Mut mielipoeta on h?ll? Fouqu��.?Ei huoli h?n en??n kritiikasta,?Kun huolekseen sen ottanut vasta?On kallis mummonsa Hekate.?H?n juristintiet?ni kehuu ja lis??:?"Tuoss' aineessa muinoin pakkasin sis??n."?Siit' ilmasi mulle h?n iloa uutta,?Ett' olimme tehnehet tuttavuutta,?Ja kysyi, emmek? menn? vuonna?Jo olleet Espanjan l?hetin luona??Ja kun h?nt? katsoin, selvis juttu:?H?n olikin vanha, vahva tuttu.
Mun lapseni, lasna ollen?Ol' iloa meill?kin;?Me ry?mimme kanakoppiin?Ja lymyimme olkihin.
Me kotkimme kuin kanat,?Ja ken k?vi ohitsen --?"Kyykerikyy!" se luuli?Kukon laulannaksi sen.
Kaikk' arkut kartanolla?Ne tapetseerattiin,?Niiss' asuimme me kahden,?Ja perhett' oltiin niin.
Kun kyl?n vanha kissa?Tul' usein vieraisin,?Se lyyky?, kumarrusta?Sai meilt? kyliinkin.
Ja kohteliaat me oltiin?Ja lausehin likeiset;?Moni vanha kissa j?lkeen?Sai meilt? ne lausehet.
Kuin aika-ihmiset, usein?My?s haastoimme vierett?in,?Valiteltihin, kuinka kaikki?Nyt k??ntyvi nurinp?in.
Kuink' usko ja rakkaus ovat?Jo mailman j?tt?neet,?Ja kuinka on kahvi niin kallis,?Ja rahat niin harvenneet. --
Poiss' on nyt lastenleikit,?Kaikk' ohitse vy?rivi n?in --?Raha, aika, mailma, rakkaus?Ja usko lempiv?in.
On synke? mieleni. Murhein?Ma menneit? muistelen;?Oli muinonen mailma mit' urhein,?Suku sankka ja herttainen.
Nyt tyytymys vaihtuvi vaivaan,?Ja taakaks' on sinun ty?s;?On kuollunna Jumala taivaan,?Ja perkele vainaja my?s.
Joka viett?is hetkisen rieman,?Saa kurjan ja nurjan vaan;?Josp' ei ois lempe? hieman,?Ties, kuin tuota ollakaan.
Niinkuin kuuhut loistain nousee?Alta pilvenhattarain,?Niin nyt ajan hattaroista?Kuultaa kuva sulokkain.
Kannell' istuimme me kaikin,?Rheinin vartta viilt?en,?Kes?vehr?t rannat hehkui?Valoss' iltapaistehen.
Miettiv?n? lymyin kauniin?Naisen syliin hentohon;?Armaan rakkaat, kalvaat kasvot?Punas kulta auringon.
Kannel helkkyi, pojat lauloi,?Ihmeellinen iloisuus!?Taivas siinsi kirkkahammin,?Sieluun aukes avaruus.
Satumaisna siirtyi mets?t,?Linnat, vaarat rantaman; --?Kaikki nuo n?in p?ilyvin??Silm?ter?ss' armahan.
N?in unessa kultani armaan,?Ol' arka ja kurja h?n nyt,?Ja entinen muhkea muoto?Oli kuihtunut, r?nstynyt.
H?n painavi rintahan lasta,?Ja toista h?n k?dest? vie,?Asu, ryhti ja katsekin n?ytti?Mit? huolia k?rsinyt lie.
H?n asteli katua pitkin,?Ja niinp? nyt kohdataan,?H?n n?kevi mun, ja h?lle?Ma haastelen rauhaisaan:
"K?y kanssani kotihin meille;?Kas kuin sua n??nnytt??!?Ma ty?ll? ja innolla aion?Sua luonani el?tt??."
"My?s lapsesi kotihin ottaa?Ma tahdon ja hoitohon,?Mut ennemmin kaikkia itses,?Sa lapsonen onneton."
"En konsana kerro ma sulle,?Ett' armaani olit sa mun,?Ja kun sin? kuolet, itkein?Vien hautahan kaivatun".
Sa olet niinkuin kukka,?Niin kuulas, kaunoinen;?Kun katson kasvois, murhe?Mun hiipii mielehen.
Ma taivaalt' anon, ett??Sois kaikkivaltias?Sun saastumatta olla?Noin kaunis, kuulakas.
Ja sulla on renkahat, helmet,?Kaikk' ihmisen pyytehet,?On suloimmat silm?tkin, kulta, --?Mit? viel? s? mielinet?
Sun suloista silmist?s noista?Ikiaikuset aartehet?Ma lauleloitani laadin --?Mit? viel? s? mielinet?
Sa suloilla silmill?s noilla?Mua ainian vaivannet,?Ja onneni rahtusen raastat --?Mit? viel? s? mielinet?
Antoivat mulle opetusta,?Neuvoja, kaikkea suositusta,?Sanoen, ett?, jos vuotan vaan,?Ryhtysiv?t mua suojelemaan.
Suojelusta kun vuottain katsoin,?Oisin ma kuollut kurnivin vatsoin,?Vaan minut kohtasi kunnon mies;?T?? se mun hoitoonsa ottaa ties.
Hoitaja ruo'in ravitsevin!?Unhottaa h?nt' en voi hevin!?Suudella h?nt? mun mieleni sois,?Hoitaja tuo jos en itse ma ois.
N?in unta: taatto taivahan?Mun istuimelleen liitt??,?Ja ymp?rill?in enkelit?Mun v?rssyj?ni kiitt??.
Ma makeisia maistelen?Ja suurta olutsarkkaa,?Jost' usein paavin maljan juon;?Ei maksa tuo niin markkaa.
Mut ik?v?t mun hyvin on,?Ma soisin olla maassa;?Jos en ois taivaan valtias,?Niin oisin hornan haassa.
"Sa pitk? enkel Gabriel?Voit maahan siivin soutaa,?Mun kalliin Walter yst?v?in?Saat kohta t?nne noutaa.
"H?nt' ?l? etsi luennoilt',?Vaan viinibodegasta;??l' etsi em?kirkoista,?Vaan kappelista vasta."
Niin enkel itsens' sonnustaa?Ja lent?? l?pi luoman,?Ja l?ydetty??n yst?v?n?Tuop' yl?s rakkaan kuoman.
"Niin, kuoma, taivaan valtias?Ma olen ynn? maankin!?Sit' olen aina saarnannut,?Ett' oivan viran saankin.
"Ja ihmet?it? yhten??n?Saan maalimalle luoda!?Voin huvikses nyt tuommoisen?P??kaupungille suoda.
"Kaikk' katukivet j?rki??n?Nyt pit?? halki ent???Ja osteri, niin raikas, suur,?Jok' ainoasta lent??;
"Sitruunanneste tuoksuinen?Kuin kaste maata peitt???Ja sade katukuoppihin?Vain Rheininviinaa heitt??."
P??kaupunki nyt riemuitsee?Ja sy?mingeihin rient??;?Senaatinherrat r?nneist??Jo lakkii viinilient?.
Ja runoniekat nektariin?On moiseen melkein kuolla!?Ja luutnantit ja v?nrikit?Kaikk' alkaa teit? nuolla.
Nuo luutnantit ja v?nrikit?On miest? sukkelinta,?He tuumivat: ties, koska taas?N?in halp' on viinin hinta.
Me kuljimme vaunuissa kahden?Y?n selj?ss? pimein p?in;?Ja armaasti vierisi aika?Kuin lasten leikkiv?in.
Mut annas aamu kun koitti,?Niin v?liimme -- lempo ties?Kuin -- k?mpinynn? on Amor,?Tuo sokea matkamies.
Kun kerran tulet vaimoksein,?Niin h?t?k?s sun olla,?Sull' aikas ilonhy?rin???On, niinkuin korennolla.
Ja kun sa haukut, pauhailet,?Ma k?rsin sen kuin vanki;?Mut ellet kiitt?is v?rssyj?in,?Niin erot kohta hankin.
Sun valkeille olkap?illes?Saan p??ni painaltaa,?Ja varkain kuunnella, minne?Sun syd?mes kallistaa.
Nyt ratsasrykymentti?Jo rysk?? t?nnekin,?Ja huomenn' aikoo heitt???Mun kulta armahin.
Ja jos mun huomenna heit?t,?Niin lienet t?n??n mun,?Ja sulossa syleilyss?s?Sen sulommin uneksun.
Nyt ratsasrykymentti?Jo rysk?? paluullen;?Ma t?ss?, kulta, sulle?Tuon ruusuvihkosen.
No nuopas kelpo kestit!?Tuo maamme rasitus!?Ja syd?mess?sikin?Ol' oiva majoitus.
Mut kastraatit ne voihkii,?Kun l?ksin ma laulamaan;?Ne voihkii ja ne oihkii:?"Sa laulat niin karkeaan."
Niin alkaa laulun oivat?Nuo ??n?set pienoiset,?Kuin kristalli ne soivat,?Nuo hienot ja vienoiset.
Ne laulaa lemmenvaivan?Ja lempiv?n hekkumaa;?Ja naiset itkuun aivan?Tuo taidenautinto saa.
End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Heinrich Heine
? END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA ***
? This file should be named 20227-8.txt or
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 8
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.