Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä

᷀
Rouva Katariina Boije ja h?nen tytt?rens?, by

Frederika Runeberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Rouva Katariina Boije ja h?nen tytt?rens? Kertomus ison vihan ajoilta
Author: Frederika Runeberg
Translator: Arvo Lempiranta
Release Date: June 19, 2006 [EBook #18624]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA KATARIINA BOIJE JA ***

Produced by Tapio Riikonen

ROUVA KATARIINA BOIJE JA H?NEN TYTT?RENS?
Kertomus ison vihan ajoilta
Kirj.
--a --g. [FREDERIKA RUNEBERG]
G. L. S?derstr?m, Porvoo, 1881.

LUKIJALLE.
Ei ole viel? erin pitk?? aikaa kulunut siit? kuin t?m?n kertomuksen tekij?, Rouva Fredriikka Charlotta Runeberg veti viimeisen heng?hdyksens?. Suomalaiset tied?mme kaikki, mit? h?nen puolisonsa runokuninkaamme Juhana Ludviikki Runeberg on meid?n kansallemme vaikuttanut, me tied?mme millainen henki h?ness? asui. Sen hengen l?heisyydess? ei varmaankaan mik??n heikko henki voinut tulla toimeen. T?m? kertomuskin todistaa sen. Rivien v?liss? saatamme lukea Juhana Runeberg'in sielua, vaikka en sill? tahdo sanoa, ett? h?n olisi, muka, t?t? teosta tehnyt. Sanon sen vaan sent?hden, ett'en parempaa kiitosta t?lle kirjalle taida antaa, ja tuskin se parempaa kaivanneekaan.
Mit? sen suomalaiseen pukuun tulee, on se heikko, niinkuin alottelijan ainakin, mutta min? olen varma siit?, ett? hyv? tarkoitukseni peitt?? heikkouteni viat.
Suomentaja.

Vihdoin oli kauvan s?ilytt?m?ni toivo k?ynyt toteen: min? olin n?hnyt Kyr?n kohisevan putouksen ja Nokian jylh?n kosken, t?m?n, valkealla paltetun mustan murhevaatteen, keskell? luonnon iloista kes?pukua. Kangasalan, Imolan ja Hattelmalan harjut olivat minulle levitt?neet ihmeen ihania kuviansa. Kuka on se Suomalainen, jonka syd?n ei tyki taajempaan ajatellessaankin n?it? maamme kauniin puvun helmi?? Ja nyt, vietetty?ni kes?n t?ll? luonnon-ihanuuksista rikkaalla seudulla, joista harvojen nimik??n lie yleisemmin tunnettu, voisiko olla innostumatta kaikkea t?t? kauneutta muistellessaan.
Min? olin viett?nyt p?iv?n Tampereella. Sittekuin olimme n?hneet t?m?n pienen kaupungin tehtaat ja laitokset, kutsuttiin minua ottamaan osaa huvi-retkeen kaupungin l?hell? olevaan Hatanp??n kartanoon. Min? suostuin mielell?ni ehdoitukseen, sill? min? olin kuullut kiitett?v?n sen kaunista puistoa Pyh?j?rven rannalla. Jopa ehdimme matkamme p??h?n. Vanhan tapaisessa rakennuksessa pienine akkunaruutuineen ja korkeine, taitettuine kattoineen oli minusta jotakin muinaisaikuista, aristokraatillista muotoa, ja muinaisuuden kunnioituksesta entiselleen j?tetyt kummalliset koristeet puutarhassa miellyttiv?t minua suuresti. [Niin oli kumminkin v. 1830 alussa; tekij? ei tied? josko kaikesta t?st? muinaisuudesta en??n on mit??n j?ljell?.] K?vely avaraa j?rven rannalle laitettua puistoa pitkin oli tarpeeksi pitk?, ett? kutsumus tulla taloon lev?ht?m??n tuntuisi tervetulleelle, vaikka n?ytti silt? kuin tulisi ehtoo minulle, oudolle ja tuntemattomalle pitk?ksi, kun talon em?nt? vieraanvaraisesti pyysi meit? j??m??n ehtoolliselle. Seuralaiseni, jotka usein olivat olleet tilaisuudessa k?yd? Hatanp??ll?, pys?htyiv?t vierashuoneesen, jossa er??ll? p?yd?ll? oli korillinen herkkuisia mansikoita, mutta min? l?hdin, er??n vanhan tutun naisen kanssa, joka nyt asui t??ll?, katsomaan muita huoneita, ja pakinoimaan hetken h?nen kanssansa kahden kesken.
Minun huomioni kiintyi muutamaan ovilautaan, jolle oli maalattu kilvell? ja kyp?rill? varustettu nuori neito, jonka p??ll? keijui iso h?mm?h?kki seikiss?ns?. Kysymykseeni vastasi seuralaiseni, ett? l?ytyi taru miksi t?m? taulu oli maalattu, joka aina oli syv?sti vaikuttanut h?neen; ja salaisella p?yristyksell? asui h?n samassa huoneessa, jonne t?m? ovi vei, ja jossa nuori Sesilia Boije, taulun alkukuva, muinoin oli asunut. Juuri sent?hden oli t?ss? huoneessa h?nest? jotakin vieh?tt?v??.
Min? pyysin h?nt? kertomaan minulle t?m?n tarun. "Hm," vastasi h?n hymyillen, "se on liian pitk?. Se on minua niin miellytt?nyt, ett? min? olen koonnut ja j?rjest?nyt sen v?h?n, mit? siit? olen saanut tiet??, ja pelk??np?, etten taida sit? sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri sen t?hden, ett? min? olen sit? niin paljon mietiskellyt.
"Jota pitempi, sit? parempi," vastasin min?. "Ilta tulee kyll? pitk?ksi, jos ei meill? muuta teht?v?? ole, kuin turhia juoruella. Astukaamme t?m?n avoimen akkunan eteen, juuri t?ss? huoneessa, ja kerro sin? minulle kerrottavasi, siit? saamme hauskuutta kumpikin."
"No, jos sinulla on k?rsimyst? kuunnella, niin kerron sen mielell?nikin; oikeinpa halusta p??st?n ilmoihin sen kuvan, jonka olen itselleni koonnut. Mutta korkea-selk?inen nojatuoli minun v?ltt?m?tt? pit?? tuoda itselleni, muuten en mill??n muotoa l?yd? sen ajan puhe-tapaa, josta kertomukseni on kotoisin. Kas niin, kuvittele nyt minua joksikin is?si is?n ?idiksi 12:nnen Kaarlen ajoilta, 'arranfiseraa' itse?si 'attangdeeraamaan' sit? 'fransyskaa', joka niinkuin yks' 'fleuve des mots' sinun korviasi 'angbrasseeraamaan' tulee."
"Uh, herke?, noinhan sin? tulet tuskallisen juhlalliseksi. Suomenna kaikin mokomin uroittesi ja urotartesi kieli nykyiseen puhe- ja ajatus-tapaamme, muuten min? pian luulen olevani puettuna p?nkk?-hameesen ja 'robrougiin'!"
"No niin, k?yh?n se laatuun, mutta kaikki kirjoitukset, joihin sinun t?ytyy tyyty? alkuper?isin?, tekev?t silloin murroksen, ja saavat pian sinun tuntemaan, etteiv?t ne olekaan samojen henkil?jen kirjoittamia, joita sill? v?lin olet oppinut tuntemaan v?h?n nykyisennettyin?."
"Ei voi auttaa, k?rsik??mme sitten se ep?kohta."
Istuen korkeaselk?isess? nojatuolissansa, alkoi h?n kertomuksensa. Vaikka pelk??nkin, ett? Boijen ja Lejonankarin perheet saavat kiitt?? kertojaa useasta perheen-j?senest?, joita niill? ei ennen ollut, annan kuitenkin kertomuksen lukijalle semmoisena kuin sen kuulin.
"Viel? tahdon muistuttaa," sanoi kertojani, "ettei t?m?n talon nimi ollut Hatanp?? viel? silloin, kuin minun kertomukseni on tapahtunut; sen nimen sai se vasta my?hemmin 'hattu-puolueen' p??pes?n? Suomessa."

1.
Oli pilvinen ja kolkko ilta kev??ll? v. 1712. Kello naksutti viitt? minuuttia vailla kuusi sen komean herrastalon