The Project Gutenberg EBook of Ristiaallokossa, by Kasimir Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ristiaallokossa
Kokoelma runoelmia
Author: Kasimir Leino
Release Date: May 24, 2005 [EBook #15897]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
RISTIAALLOKOSSA ***
Produced by Tapio Riikonen
RISTIAALLOKOSSA
Kokoelma runoelmia
Kirjotti
Kasimir Leino
WSOY, Porvoo, 1890.
»Il n'y a de bonheur pour aucune espèce vivante,
qu'à suivre ce à quoi
la nature la destine».
André Chénier.
»O rara temporum felicitas, ubi sentire quae velis
et quae sentias
dicere licet!»
Tacitus I.
SISÄLLYS:
[*Tähdellä merkityt runot, 8 luvultaan, olen valinnut ennen
julkaisemistani »Runokokoelmista».]
Ristiaallokossa (esipuheeksi).
I. Yleis-aiheisia.
Suonion muistoksi
M. A. Castrén'ille
Herätykseksi!
Kansan lapsi
Mieleiseni mies
Innotta nuoruus, päiv' on auringotta
Gladstonelle
II. Kuvauksia.
Nukkuvalle tytölle vuoristossa
Laulajatar
Käyntini Versailles'issa
Memento mori
Huutolaistyttö kehdon ääressä
Myrskylintu
*Sunnuntaina
*Hääilta
Mun isäni armahan kuolema vei
III. Mietelmiä.
Surutonna suolla sorsa
Mun vuodenaikain ei ole syys
Tien ha'ussa
Päivän laskiessa
En teitäsi kulje
Ulapalla I & II
Ylinnä kaiken
vapaus!
Mä tahdon toivoa!
Pois sanariita!
Mi orjuutta, se
kurjuutta
Luonnon ihailua
Parantumaton
Epäilykselle
Yksin
ollessa
Mietelmiä I-IV
*Hengen tasavalta
*En rakasta tyyntä
IV. Lempi.
Lemmittyni muistoksi
Annettelle
Suukkosten keskessä
Koittaa
järki jäykkä olla
*Neiden mielet, I-III
*Impeni I-III
*Ensi vuokko
Tuommoinen tyttö on mieleeni mun
Vieraalla maalla
Mustat
silmät
Jos tohdit ja tahdot
Niin varmasti
Kaikki kaikessa
Daimooni
Hän huomaa ei
Sen jo tiedän
Vertauksia luonnosta
Päivän noustessa
*Mik' onpi syynä
V. Ivallisia.
Elämän kokemusta
Valtion syöttiläälle
Mies kuin muutkin
Eräälle
kirjailijalle
»Kallihin kansan vuoksi»
»Kunnon mies»
Bulevardi-kahvilassa
Mahtava mies
VI. Uskonvainojen ajoilta.
I. Petrus Valdo
0. Collège de la gaya scienza
0. Valmistusta
0. Provencen laaksossa
0. Maanpakolaisuudessa Böhmissä II. Varastettu!
RISTIAALLOKOSSA.
On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa
Mun kotikenttä kultainen,
mä jolla leikin lassa,
Ja metsänlammen laineeton oli lahden sinipinta
Ja yhtä tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta.
Ja täällä hetken' herttaimmat mä leikin elämästä,
En tiennyt tuhon
tuulista, en myrskyn mylvinnästä,
Mut salmen suusta aukeevan mä
seljän aavan luulin
Ja kaukaa kumman kohinan mä houkuttavan
kuulin.
»Tuo tuoll' on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle,
Näin lausui kerran
lapsena mun äityeni mulle --
Jos lähdet joskus laineillen ja
loitommaksi rantaa,
Niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa.
Näät meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille,
On hauska heidän
taistella ja soutaa muille maille;
Jo salmen suusta avautuu ulappa
aava tuolla --
Siis pysy aina, lapseni, sä salmen tällä puolla!
Nään kuinka siellä aallot käy ja purjepurret kiitää,
Nään vihureissa
vinhoissa kuin lokkilinnut liitää,
Nään siellä miehet voimakkaat ja
heissä sankar'-innon
Ja tunnen jäntereissäni mä tuohon leikkiin
kunnon.
Jo salmen suussa tuolla käy näät kummat ristituulet,
Ne valtahansa
venhos saa jo ennen kuin sä luulet,
Kun sitten siinä heittelee sun
purttas tuulten hyörre,
Niin seljemmäksi venhoas vie salmen virran
pyörre.
Ja pyörre kerran aavallen kun purtes tuonne vienee,
On varma vaara
tarjonas, se hautasikin lienee --
Jos lemmit siis sä äitiäs, niin tottelet
sä kyllä!»
-- Näin päätti äiti armahin neuvonsa syleilyllä.
Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla:
Mä tahdon tuonne
taisteluun ja miesten moiseks tulla,
Mä tahdon tarmon koitteluun
vesille väljemmille,
Jos kuolo siellä kohtaakin, niin minkä voin mä
sille.
Ja niin mä juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen,
En kuule ääntä
äitini, vain lainelaulut kuulen --
Saan tuosta salmen suuhun jo ja
keskeen ristihyörteen
Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran
pyörteen.
Mä kotvan häntä tottelen; ja soutamaan jos lähden,
Niin salmen
suusta palajan jo pois mä äidin tähden.
Vaan ajan tullen kuntoni mä
tunnen karttuvaksi,
Ja aava, uljas ulappa käy houkuttavammaksi.
Käy tuuli milloin mistäkin, vie venhon tänne sinne,
En tiedä vielä
itsekään se vihdoin vie mun minne,
Vaan seljemmäksi sentään mun
tuo virta vievän näyttää,
Kun tässä ristituulessa vain voisin melaa
käyttää.
Mä luovin siihen luottaen, ett' virta voiton saapi
Ja vihdoin tuuli
yhtäinen mun purjeet pullistaapi,
Kun salmi soukka laajeneis vedeksi
väljemmäksi,
Vapauden virttä veisaten mä seilaan seljemmäksi.
Äl' itke armas äitini mun uppiniskaisuutta,
Mä lasken läpi aallokon
viel' kohden maata uutta --
On koti parhain lapselle, vaan ahdas työlle
miesten,
Ei luonnon ääntä kuolettaa voi pyytäen, ei piesten.
Äl' itke armas äitini sun suurta lempilasta,
Jos ryöstäytyikin sulta hän
ja kotilahdelmasta;
Kuin immyt ensi lempeään, niin muistan aina teitä,
Kuin itkee vuosi kevättään, niin itken aina teitä!
YLEIS-AIHEISIA.
SUONION MUISTOKSI.
I.
Soi kanteloni kauniimmin kuin koskaan ennen soit,
Nyt kuntoo, intoo,
hyveitä kun kerran kiittää voit,
Voit soida soraäänittä, voit totta
ylistää,
Voit soida muistoks Suonion, hän muistoks vain nyt jää.
Kun suru suora, vilpitön sydämmen valtoaa,
Niin puhtahimmin
laulumme se silloin kajahtaa,
On laulu siksi puhdasta, kun murhe
puhdas on,
On kielten helkky hellintä, kun tunne hellä on.
Jos luottamista näihin lie, mun laulu hellää ois,
Ja kielin hellin,
kaihovin se kaipausta sois,
Mun laulu sulle ilmoittais, sä kansa
onneton,
Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.
II.
Salomaille Suomen niemen riensit kansaas etsien,
Korven synkän
siimeksessä löysit vihdoinkin sä sen;
Luonteesensa suoramaiseen,
kömpelöön sä tutustuit,
Vienoisihin virsihinsä iki-iloks ihastuit.
Nousit kautta notkelmitten kukkuloille harjanteen,
Näit tään luonnon
mahtavaisen, siintäväisen seljänteen,
Näit kun vaaran rintehellä au'er
tanssi ilmassa,
Kuulit lehdon liepeheltä lintusitten lauluja.
Kuulit Suomen kalleutta käkösenkin kukkuvan,
Kuulit Suomen
suloisuutta kukkastenkin kuiskivan,
Suomen hengen tuoreutta metsä
raitis tuoksusi,
Suomen kansan kestävyyttä hongat huojui, kertasi.
Täältä näit sä sinerväiset selät, järvet, lahdelmat,
Täältä kuulit
paimenpoian torvenhuudot, laulelmat,
Täällä kait sä mointa maata
lempiväsi vannoit myös,
Vannoit kaiken
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.