Rautatie

Rautatie, by Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rautatie
Author: Juhani Aho
Release Date: December 16, 2003 [EBook #10481]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTATIE ***

Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders

RAUTATIE
eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eiv?t olleet sit? ennen n?hneet
Kirj.
Juhani Aho
1884.

I.
Pakkanen paukkaa nurkissa, r?isk?? pitkin aidan selki? ja seuloo huurua puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristej?, paistaa hauskasti h?rm?iseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista l?helt? ja kaukaa. Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka surullisesti ja toivottomasti se valittelee.
Kuusen latvassa kyyh?tt?? harakka, kaula lyhyen? ja paksuna, p?? h?yhenien sis?ss?. Se on jo p?iv?n valetessa m?nnik?st? y?puultaan pellon takaa liikkeelle l?htenyt, lent?nyt riihen per?itse ja navetan yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksin??n seisoo kuusi koivujen keskess?.
Ei ole harakka viel? aamiaista saanut, ei aukea ky?kin ovi eik? n?y ajavata pappilan pihalla. Eilen hyv? piika nakkeli t?hteit? harakalle, ja eilen kun yksi hevosensa kanssa kartanolta l?hti, niin toinen tuli...
Joku tuolta sakastin per?st? nytkin ajaa--tuleekohan se?... Ei tule pihaan, j??lle k??ntyy, pappilan alaitse ajaa, vitkalleen kituuttaa j??t? pitkin, hevonen huurussa ja miehen parta... Harakan mieli k?y surulliseksi, sill? on n?lk? ja vilu ... ei nyt siallekaan naura, vanhalle yst?v?lle, joka tuolla pahnansa ovella tongiskelee ... eilen tuolle viel? saattoi nauraa, nyt ei viitsi.
Harakka vaipuu yh? syvemm?lle h?yheniens? sis??n, ei huoli kiinnitt?? huomiotaan mihink??n ... eik? ajatella mit??n.
Eik? harakka huomaa, ett? niemen takaa j??t? my?ten l?hestyy hevosmies, kohoaa t?rm?st? pihaan, seisottaa hevosensa ky?kin eteen, nyk?isee ohjaksia, ajaa viel? v?h?isen ja k??nt?? koivua kohti, joka kasvaa toisella puolen pihaa, portin pieless?.
--Ptuu!--ptuu!--
Nyt vasta harakka h?net huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, h?nen syd?mens? hyp?ht?? ilosta, ja h?n laskeutuu alas puutarhan aidan seip??seen.
Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selk??n, kaataa kauroja vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran viel? lointa...
--Eik?h?n tuo nyt ehk? pysyne?
Kun harakka huomaa, ett? mies poistuu ky?kkiin p?in, kopistelee jalkojaan ja aikoo astua sis??n, muuttautuu h?n portin pieless? kasvavan koivun latvaan ja katselee p?? kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei miest? en?? n?y, laskeutuu h?n alimmalle oksalle ja nyt sit? jo naurattaa ... olisi siell? jo ottamista, kun vain uskaltaisi. Harakka hypp?? maahan, hevonen luimistaa korviaan, ja harakkata yh? imel?mmin naurattaa.
Rovasti seisoo kamarinsa ikkunassa ja puhaltelee pitki? savuja piipustaan lasia vasten. H?n on katsellut ja odottanut, uskaltaisiko harakka siepata jotakin. Ja odottaessaan h?n hymyilee eik? polta silloin...
--?h?h--?h?h! jopahan sai siepatuksi ... mit?h?n lie saanut...!
--Rovasti olisi niin hyv? ja ottaisi kahvia, sanoo piian ??ni sel?n takana.
--Panehan sinne p?yd?lle.--Kes--kes! nyt se taas, nyt se taas--el?p?s, eip? tamma annakaan! ... eik? se ole Korventaustan Matin tamma?
--Sen kai se lie, kosk' on itse Matti ky?kiss? ... kuuluisi olevan asiata rovastille.
--K?ske sen tulla t?nne ... mit?h?n sill' on asiaa?
--En kysynyt.
--Taitaa olla jyv?in maksussa, kosk' on s?kkej? reess? ... sano, ett? tulee ulko-oven kautta.
Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle p?yd?n jalkaa vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina h?n v?h?n v?liin ojentautuu taap?in, jotta n?kisi harakan ja Matin hevosen.
--Eip? se nyt uskallakaan en??...
Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lent?nyt aitan katolle. Sielt? se nyt surkein mielin alas maahan katselee.
Matti jo kolistelee porstuassa.
--Hyv?? p?iv??, herra rovasti!
--P?iv??--mit?s Matille kuuluu?
--Ei tuota mit??n erin?ist?, mit? vain rovastille ... on tuo v?h?n kuivahka ilma.
--Kaksikymment? raatia on pakkasta.--Matti istuu, onhan siin? puuta.
--Onpa tuota saanut istuakin.--Vai on kaksikymment? raatia pakkasta?--
--Eilen oli kolmekymment?.
--Vai oli eilen kolmekymment?.--
--Kotoap?ink? se Matti ajelee?
--Kotoap?inp? sit?--olisin min? arentijyv?in maksussa, jos rovastin k?visi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: ?Mene nyt huomenna arentijyv?t viem??n ... rovasti saattaa luulla, ettet ehk? maksakaan--?
--Enn?tt??p?h?n nuo viel?--
--Kun olisi vastaanottomiest?, ajaisi suoraan makasiinin eteen,--niin sitten saisi riisua tamman sy?m??n.
--On kai siell? pirttikammarissa pehtori.--Matti tulee sitten t?nne tupakalle...
Kun Matti oli mennyt, keinutti rovasti taas tuolinsa niin, ett? n?ki ikkunasta pihalle.
Sika oli yhytt?nyt reen ja repi parhaallaan reik?? s?kin kylkeen. Loimi oli pudonnut maahan hevosen sel?st? ... sen oli yhytt?nyt toinen sika ja kieritteli sit? lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ymp?rill? ja ponnisteli kumpaakin vuorotellen selk??n. Tamma helisteli tiukujaan ja luimisteli.
--H?-?s!--Siat!--?rj?isi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan varren ja juoksi h?t??n. Sai ly?dyksi selk??n sit?, joka s?kki? repi. Se vinkaisi pahasti, hypp?si syrj??n ja survaisi toista kylkeen. V?h?n matkaa ne siit? yhdess? juoksivat, j?iv?t sitten kuuntelemaan, p??t toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen pihamaata. Rovastista oli t?m? niin hupaista, ett? t?ytyih?n h?nen sit? ihan ??neens? nauraa.
Matti juoksi pirttiin, tuli sielt? pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa makasiinin eteen. Siat aikoivat tulla per?st?, mutta kun Matti taas ?rj?isi ?k?isesti, eiv?t uskaltaneet. Mutta harakka liiteli kuusesta alas reen sijalle ja alkoi aamiaisensa.
On se ?ij? viel? aika vankka, vaikk' on