Pukkisen pidot | Page 9

k?dess? ja hyvin loukkaantuneen n?k?isen?): Herra vaprik??ri, min? luulin ett? t?nne oli kutsuttu ainoastaan sivistyneit? ihmisi?, mutta min? huomaan valitettavasti ett? --
JANNE. Herra patruuna, min? vakuutan -- min? en tiennyt -- en voinut uskoa --
TULLINHOITAJAN ROUVA (miehelleen): Fredrik, ota hattusi; t?m? on skandaali --!
TULLINHOITAJA. No, enk? sit? jo edelt?p?in arvannut, vaikket sin? --
(Juo lasin pohjaan.)
TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai min?k?? Aina sin? minua syyt?t! Vaikka sin? itse totihalusta pakotit minut --
ANNA. Niin, riidelk??, riidelk??, olkaa niinkuin kotonanne vain --
PAROONITAR. Alfons, ?l? nuku, meid?n pit?? menn? kotiin. Kuuletkos --?
PAROONI (silm?t kiinni): Puh, puh!
ANNA (osoittaa sormellaan paroonia): Ei, mutta katsokaapas vaan, eik? tuo vanha, paksu herra tuossa, hitto viek??n, jo ole nukkunut pois meist? ja koko t?st? syntisest? maailmasta! Hi, hi, hi!
PAROONITAR (pudistaa paroonia kovasti): Alfons, etk? kuule, ett? kilpesi, sukusi --!
PAROONI. No, no, pelaa sin? vain ulos, kyll? min? sitten --
TYT?T (jotka kauan ovat koettaneet hillit? itse??n, purskahtavat nauruun): Ha, ha, ha!
ANNA. Niin, pienet harakat, naurakaa vain, lysti?h?n se on kuulla! Mutta osaatteko muuta kuin kaakotella? Olettehan herrasv?en lapsia, osaatteko katkismuksenne? Miss? p??kappaleessa meid?t k?sket??n --?
ROVASTIN TYTT?RET. Pappa, l?hdet??n pois! Menev?th?n muutkin.
ROVASTI. Jos vaan tiet?isimme varmaan, ettei tarjota illallista --
ANNA. No, kas provasti! Morjens, morjens, koska rehvattiin! Muistatteko viel? Anna-muorin ja h?nen Pekka-vainajansa h??p?iv??, herra provasti?
ROVASTI. Hyv? rouva, papilla on niin suuret ja t?rke?t asiat ajateltavina, ettei tuommoiset maalliset seikat --
ANNA. Vai ette muista? Se oli semmoinen hassu juttu. Kerronko min? sen herrasv?elle, ha, ha, ha! Niin, juurikuin paraikaa letkutimme Hollolan polskaa aika vauhtia, kuulimme ruokakammarista hirmuisen m?lin?n, niinkuin olisi sikoja tapettu. Mek?s sinne miehiss?, ja, voi Taavetti, provasti seisoi ja vonkui kuin teurastettava h?rk?! H?n oli niellyt sennamoosia ja pelk?si sen olevan myrkky?. Piikaletukkamme -- se oli nyt semmoinen h?vyt?n kappale -- v?itti ett? provastilla oli tapana aina k?yd? ruokakonttorissa, kun oli vieraissa, ja siell? v?h?n tullata sylttipurkkia; ja nyt oli h?n muka erehdyksest? syltin sijaan saanut sennamoosia. Tuo nyt tietysti oli ilmeinen valhe, senh?n jokainen ymm?rt??, herra provasti, mutta siin?p?s tekemist?, ennenkuin saimme teid?t rauhoitetuksi, muistatteko? Ensin annoimme Thilemannin roppia, ja kun ne ei auttaneet, niin --
PATRUNESSA. Todella, t?m? konversationi --!
ANNA (k??ntyen h?neen): Niin, eik? totta, se oli lysti?, vaikka juuri ei provastille, ha, ha, ha! Mutta mik? teid?n on, rouva-kulta? Te n?yt?tte niin synkk?mieliselt?. Oletteko siukka, vai onko teill? ollut harmia? Kas tuossa, ottakaa v?h?n nuuskaa! Se priskaa!
PATRUNESSA (nousee): Mit? uskallatte --!
(Patruuna l?hestyy.)
ANNA. No, tuhat tulimaista, mit? n?en min?! Eik? tuo pulska herra tuossa ole se rikas Anderson? No, kas vaan, kun en yritt?nyt tunteakaan, meh?n olemme vanhoja tuttuja. Olemmehan olleet samoissa k?r?jiss?. Simppulan em?nt? oli vienyt minut oikeuteen, kun vanha vahtini oli purrut h?nen mustalta kissaltaan h?nn?n poikki --
PATRUUNA. Amelie, k?sivartesi --
ANNA. Ja nuo ulkomaalaiset tukkiherrat syyttiv?t samana k?r?j?p?iv?n? patruuna Andersonia siit?, ett? h?n oli k?ytt?nyt v??ri? mittoja, ja tuosta sitten tukkimiehet antoivat h?nelle haukkumanimen ?koijari-Anderson? --
PATRUUNA. Amelie, ?l? ole mill?sik??n -- kyll? min? heit? kaikkia k?r?jiss? -- -- Herra vaprik??ri, olkaa vakuutettu siit?, etten koskaan t?mm?ist? loukkausta unohda, ja mit? tuohon toiseen asiaan tulee, niin ymm?rr?tte kai itsest?nnekin, ett? on parasta, ettemme nyt en?? siit? puhu. Hyv?t naiset, hyv?t herrat!
(Kumartelee kylm?sti ja virallisesti ja menee rouvineen.)
JANNE. Mutta, hyv? herra patruuna --
LAURA (erikseen): Jumala, nyt on kaikki hukassa! Ei auta muuta kuin -- -- (On py?rtyvin??n.) Ah, p??t?ni! Min? en voi hyvin; min? py?rryn. Ah!
(Laskeutuu tuolille.)
ANNA (erikseen): Lorun loppu, sanoi L??perin Lotta.
(Nuuskaa.)
JANNE. Laura, rauhoitu! Herra patruuna, hyv? herrasv?ki, vaimoni on sairastunut; en luule ett? h?n --
TULLINHOITAJAN ROUVA. Hm, kyll? ymm?rr?mme ysk?n. Saamme siis vain kiitt?? ja sanoa j??hyv?iset.
ROVASTI (ottaen j??hyv?iset): Veliseni, min? surkuttelen syd?mellisesti, ett? -- --
VANKKANEN (samoin): Niin olihan t?m? v?h?n ik?v?t? sinulle, mutta mit? siihen --
(Yleiset j??hyv?iset.)
PORMESTARI (on paroonittaren kanssa nostanut paroonin seisaalleen ja pannut hatun h?nen p??h?ns?): Hyv?sti, hyv?sti, veli Pukkinen! Minulla on t?ss? k?det kiinni niinkuin n?et, ha, ha!
PAROONI (talutetaan ulos): Ei, ei -- ei viel?; antakaa minun olla; min? tahdon ottaa revanchen -- min? --
(Sorina ja puoli??nist? huudahduksia ?skandaalista?, paroonin ??ni ?revanchesta? ylitse kaikkia ja viimeiseksi).
ANNA. No, katsopas noita kummallisia ihmisi?! Tuossa nyt p?tkiv?t tiehens? jok'ainoa sorkka, niinkuin minua pelk?isiv?t. No, hyv?sti sitten! Ditta boo, ditta boo!
(Nuuskaa)
JANNE (joka on saattanut vieraita ovelle): Oh, mik? kirottu, mik? onnettomuuden p?iv?! Jos tiet?isit, ?iti, mit? nyt olet saanut aikaan, niin --
LAURA (nousee): Tuhlaatko viel? sanoja h?nelle, Janne! Ei, ulos, ulos tuossa silm?nr?p?yksess?, ?l?k? koskaan en?? n?yt? itse?si t?ss? talossa, johon et kuulu ja johon -- --
ANNA (nousee my?s): ?Johon olen ainoa, joka kuulun?, sano niin, niin puhut totta. L??kkeeni olivat karvaat, sen my?nn?n, mutta pitiv?th?n semmoiset olla, jos apua niist? l?htisi. Kuinka monta monituista kertaa enk? teit? molempia eritt?in sinua, Laura, varoittanut --
LAURA. Se on tarpeetonta! Me emme yht??n tarvitse --
ANNA. -- varoittanut kaikesta laiskuudesta ja turhamielisyydest?, ja kuinka olette neuvojani seuranneet! Hyi saakeli! Voitteko katsoa rehellisi? ihmisi? silmiin, sen kysyn teilt?? Ja sitten lis?ksi ylenkatsotte ja halveksitte kunniallisia sukulaisianne, viel?p? omaa ?iti?nnekin! No, sen vuoksi p??tin kun p??tinkin kaikesta tuosta antaa teille l?ksyn, jota ette niin