Pukkisen pidot | Page 4

Robert Kiljander
Kiitoksia, aivan hyvin. Ne ovat usein kysyneet mammaa. Niin, heit? sinun v?ltt?m?tt?m?sti pit?? k?yd? tervehtim?ss?, mamma.
ANNA. Tietysti, tietysti. Ha, ha, ha, oikein naurattaa, kun ajattelen heid?n ?llistyneit? naamojansa, kun Anna-muori yht'?kki? astuu heid?n eteens?. Niin, heit? min? en unohda, se on varma.
LAURA. Kuulepas, mit? sanot, jos esimerkiksi t?n??n --?
ANNA. T?n??n? No, no, ?l?h?n nyt sent??n, yst?v?ni, niin kiirehdi --
LAURA. Ei suinkaan, ei mill??n muotoa. Mutta kun emme tied?, kuinka kauan saamme pit?? mammaa luonamme, niin -- --
ANNA. Vai kuinka kauanko? (Erikseen) Sanoisinko heille jo kaikki tyyni? Ei, ei viel?. (??neen.) No, niin kauan kuin hyv?n? pidet??n, se on tietty.
(Ottaa suuren hyppysellisen vanhasta nuuskarasiastaan.)
JANNE. No, siit? nyt ?iti voi olla huoleti, ettei -- Mutta oletko jo sy?nyt aamiaista? Ehk? Laura --
LAURA. Niin, kenties saan luvan tarjota pienen voileiv?n --?
ANNA. Kiitos! en v?lit? suuresta enk? pienest? t?ll? kertaa. Lopetin ev??ni juuri kaupunkiin tultuani. Toimita minulle nyt vain saippuaa ja pesuvett?, sill? min? olen tomussa ja noessa kuin riihimies. Sitten saamme oikein perinpohjin rupattaa oloistanne ja eloistanne, tuloistanne ja toimistanne ja mit? vain sylki suuhun tuopi, ha, ha!
LAURA. Mielell?ni, jos mamma minua seuraa, niin -- (Ottaa h?nen kapineensa ja menee vasemmalle.) T?ss? on kamssusi, n?en m?.
ANNA. No kyll? min? itsekin -- -- Voi sent??n, vai olen siis nyt teid?n omassa kodissanne, kakarat -- voi sent??n!
(Seuraa Lauraa.)
JANNE (yksin): No, nyt on piru merrassa! Mik? hiiess? on lent?nyt muorin p??h?n, kun h?n n?in ?kkiarvaamatta -- ja juuri t?n? p?iv?n?! Kuinka taivaan nimess? nyt on menetelt?v??
LAURA (tulee takaisin): Niin, mit? nyt teemme?
JANNE (neuvotonna): Niin, mit? nyt teemme?
LAURA. Ja niin sopimattomalla ajalla kuin suinkin voi!
JANNE. Totta on.
LAURA. Kutsua h?net tuohon hienoon seuraan, ei mill??n muotoa k?y laatuun.
JANNE. Hm -- eip? juuri.
LAURA. Se on mahdotonta, tuiki mahdotonta, sanon min?.
JANNE. Mutta h?n on kuitenkin ?itini. Minun on h?nt? kiitt?minen kaikesta, mit? --
LAURA. Vai niin, vai virit?t sin? tuota nuottia -- kyll? sitten tied?n min?kin, kuinka minun on k?ytt?ydytt?v?. Teen itseni sairaaksi, niin ei tule mit??n koko kestist?.
JANNE. Ei, ei, se ei sovi, ei kuuna p?iv?n?! Etk? keksi muuta keinoa?
LAURA. En. T?ytyy nyt vain pit?? asia salassa ja iltapuolella koettaa viekotella h?net Heimoseen, muu ei auta.
JANNE. Mutta per?st?p?inh?n kuitenkin kaikki tulee ilmi, ja mit? silloin h?nelle sanomme?
LAURA. Tuota saamme sittemmin ajatella. P??asia on nyt ainoastaan est?? h?net h?p?isem?st? taloamme ja pilaamasta kauniita pitojamme. (Anna nyk?isee ovea.) Vait, h?n kosketti ovea!
ANNA (pist?? p??ns? sis??n): Laura, oletko siell??
LAURA. Kyll?, mamma kulta! Mit? haluat?
ANNA. Min? en n?e t?ss? mit??n k?siliinaa.
LAURA. Suo anteeksi, het' sill??n --
MIINA (tulee ?kki? sis??n): Rouva, rouva, nyt unohdin kuitenkin. Onko --?
LAURA (heitt?? h?neen masentavan silm?yksen): Miina!
MIINA. H?? Yritin vain kysy?, onko tullinhoitajan rouvakin --
LAURA (polkee jalkaansa, puoli??neen): Etk? sin?, sen riivattu --!
JANNE (erikseen): No, perhana!
LAURA. Tuo Miina, h?n puhuu aina semmoisia tuhmuuksia. Mene nyt vain tuonne sis??n, mamma, min? toimitan paikalla k?siliinan.
ANNA (erikseen): Mit? helkkarissa t?m? on? T?st? pit?? ottaa selv??.
(Poistuu.)
LAURA (Miinalle): Sin? p?ll?, sin? tolvana! Etk? voi katsoa eteesi, ennenkuin hy?kk??t sis??n kuin villitty? Nyt olet saanut aikaan hyv?n sopan.
MIINA. H?? Kuka on tuo rouva -- --?
LAURA. H?n on, h?n on --
JANNE. Laura!
LAURA (malttaa mielt??n): Niin, h?n on vaprik??rin ?iti, joka on tullut meit? tervehtim??n. Mutta h?n ei saa mit??n tiet?? n?ist? pidoistamme t?n? iltana, ymm?rr?tk?s sen. Aiomme n?et valmistaa h?nelle ?kkiarvaamattoman ilon. No, ymm?rr?tk?s?
MIINA. ?kkiarv----?
LAURA. Niin, ett? jos h?n nyt tahtoisi urkkia sinulta jotain, niin tied?t, ettet saa mit??n ilmaista. Voit sanoa esimerkiksi, ett? oli puhe pesusaavin lainaamisesta, tahi jotain tuommoista.
MIINA. Pesusaavi -- kyll?, kyll? sen muistan. Mutta tullinhoitajan rouva --?
LAURA. Kutsuttava luonnollisesti. Sin? nyt olet semmoinen --! Seuraa nyt minua ja pian.
(Menee Miinan kanssa per?lle.)
JANNE. No, t?m? viel? puuttui! V?hemm?st?kin voisi k?yd? py?r?p?iseksi! Oh!
(Menee oikealle pit?en otsaansa.)
RISTO. (tulee per?lt?, panee lakkinsa oven viereen ja ottaa esille kukkaronsa): No, t?ss? on minulla nyt rahaa, mutta Jumala rangaiskoon tuota saituria, kuinka h?n kehtasi nylke?! Eik? kuitenkaan olisi tullut mit??n koko asiasta, ellen min? -- -- (Pudistaa p??t??n). Voi, voi, Janne raiska, mihink? olet joutunutkaan! Mutta kenties h?nen ?itins? on saanut vihi? asiasta ja tullut heit? auttamaan? Niin, eih?n tuo olisi niin mahdotonta. H?n on kyll? ankara vaimo ja kiivas kuin piru, mutta ei h?n senvuoksi ole aivan ihmisyytt? vailla. Niin, eih?n tuota tied? -- -- Mutta tahdon katsoa, onko Janne huoneessaan.
(Menee oikealle.)
MIINA (tulee k?siliina k?dess?): No, kaikenlaisia tuumia sill? rouvalla on, mutta parasta totella vain, muutoin tulee silmille.
(Menee vasemmalle, mutta tulee paikalla takaisin.)
ANNA (kamarissa): Tytt? kuulehan!
MIINA. En jouda, en jouda.
ANNA (tulee sis??n; tuimasti): Seis, sanon min?! -- Kuulepas, mit? em?nn?ll?si on tuon tullimestarin rouvan kanssa tekemist?, h??
MIINA. Herra jestan, ei mit??n, ei niin mit??n! Rouva erehtyy tykk?n??n, jos --
ANNA. Jos mit? --?
MIINA. No, eih?n se ollut muuta kuin pesusaavi, jota minun piti h?nelt? lainata, ei mit??n muuta, sill? kun meill? on pesu ja -- --
ANNA. Pesu? Kyll? min? sinua pesen, valehtelija! Milloinka se on?
(Nipist?? h?nt? korvasta)
MIINA. Ai, ai, ?lk?? Jumalan t?hden! T?n??n, t?n? iltana kello 7, mutta --
ANNA (h?mm?styen): Mik??
MIINA. Tuo kest--, tuo pesu, piti minun sanoman.
ANNA. Mit??
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 14
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.