Pohjavirtoja | Page 7

painoi p??ns? ikkunan pieleen. -- Senk? t?hden el?m?n ilo minua v?ist??, siksik? on kaiho syd?meni ainoa s?vel, sen ainoa, silloinkin kun el?m? ymp?rill?ni kukkii ja toiset riemuiten puhuvat toivojen onnellisesta ajasta?
H?n huokasi. Jos el?m? vanhempanakin oli yht? vaikeata kuin n?in? nuoruuden ensi vuosina, kuinka sitte jaksaisikaan p??h?n p??st??
Kuului askelia portaissa. Ovi aukeni. Elina seisoi kynnyksell? iloa ja voimaa uhkuvana niin kuin ennenkin.
-- T??ll?h?n se p?iv?n sankari on! Onnea pojalle Porvoon mitalla! -- H?n pudisti k?tt?.
-- No, ent? todistukset, jatkoi h?n sitte. -- Koreat taisi tulla?
-- Tulihan nuo.
-- Sit?h?n min? jo sanoin, vaikkei sopinut silloin uskoa. Mutta sen min? tied?n, ett? uskoa ihminen tarvitsee n?iss? maallisissa asioissa yht? hyvin kuin autuuden asiassa. Minne sit? joutuisikaan, ellei ottaisi uskoakseen muuta kuin sit?, mink? omin silmin n?kee. Niinh?n sit? olisi kuin likin?k?inen, joka tirkist?? taivaalle ja v?itt??, ettei siell? t?hti? olekaan, sent?hden ettei h?nen silm?ns? niit? n?e. Uskoko ei saisi ulottua pitemm?lle kuin silm? kantaa? Ehei! Sen sanon viel? kerran, ett? uskoa ihminen tarvitsee joka asiassa ja joka aikana, nuorena varsinkin.
-- Sellainenko se on se Elinan onnittelupuhe?
Elina nauraa hel?ytti iloisesti. -- Viel?k? parempaa tarvis?
-- Viel? senverran parempaa, ett? Elina ottaisi uskoakseen senkin puolesta, joka ei itse sit? voi.
-- Pyh, ei sit? ihminen tule toisen uskolla aikaan, ei n?iss? maallisissa enemm?n kuin autuuden asioissakaan. Mutta mik? sitte est?? nuorta miest?, joka kunnialla on suorittanut ylioppilastutkintonsa, uskomasta, ett? h?nest? viel? tulee maisteri, tohtori tai vaikka mik? hyv? ja hy?dyllinen ihminen?
Eero painoi k?den povelleen. -- Joku t??ll? sis?ll?.
-- Jos min? sanon sit? raukkamaisuudeksi?
-- Saattaa olla. -- Eero ny?kk?si p??t??n.
-- Raukkamaisuus on pantava hengilt?.
-- Ei ole raukkamaisella rohkeutta sellaiseen. T?ytyy vain toisten n?hden koettaa olla sit?, mit? muutkin, ettei kukaan n?kisi, millainen sit? oikeastaan on.
-- Se on oikein! Siit?p?h?n sitte oppii! -- Elina l?i h?nt? nauraen olalle. Mutta Eero pudisti vain p??t??n. H?n tiesi kokemuksesta, ettei se keino auttanut. Entist? tukahuttavammalta tuntui sitte yksin?isyydess?, entist? enemm?n ahdisti mielt?, kun toisten seurassa oli iloisuutta teeskennellyt.
Mutta vaikka tuon tiesi, mit? apua siit? oli? Eih?n h?n kuitenkaan rohjennut olla toisenlainen. H?ness? oli kerrassaan raukkamaista mukautumistarvetta. Her?tt?? huomiota, saada vastustusta, ehk? joutua ivan alaiseksi, se oli sit? vihon viimeist?. Sit? v?ltt??kseen h?n oli valmis vaikka mihin.
Ja kun sitte viel? ahdisti tuo ainainen alakuloisuus, jolle ei uskaltanut eik? voinut muotoa antaa, oliko ihmett? jos sellainen taakka tuntui raskaalta?
Kuin umpinainen j?rvi, josta ei ainutkaan joki alkuansa saa, sellainen oli h?nen sisimp?ns?. El?m?? tunki sinne niin tukahduttavan paljo, mutta mik??n ei p??ssyt purkautumaan. Jok'ainoa ajatus, jokainen sielun v?r?hdys ja tunne ne ik??nkuin kivettyiv?t, samassa kun voimakkaimpinaan her?siv?t. Ja siit? syntyi tuo lyijynraskas, painostava tunne, joka h?nt? aina ahdisti.
-- Nyt en jouda en?? turhia lavertelemaan. Elina pyyhk?isi suoraksi lumivalkean esiliinansa. -- Tulette semmoista kiirett? pit?en. Ensin pit?? juosta ja hommata teit? odotellessa, ja sitte l?hdette samassa.
-- Niin se matkakin minua niin tymp?isee. Ei tee ensink??n mieli l?hte?, mutta jos sen sanoisin toisille niin nauraisivat minut pilalle.
-- Niinkuin kannattaisikin. Nuori ja n?tti ylioppilas eik? tahtoisi toisten kanssa huvimatkalle! Johan nyt jotain!
-- Se vieraissa olo, seh?n se niin kiusaa.
-- Mutta huvittaa samalla, eik? niin?
Eeron t?ytyi hymyill?. -- Huvittaisi, jos saisi n?kym?tt?m?n? olla katselemassa. Mutta kun toiset katselevat, tarkastavat ja arvostelevat.
-- Ja jos sitte viel? sattuisi tytt?parveen, ilvehti Elina. -- Mutta min? sanon: Juuri tytt?jen seuraa pit?? tuollaisen pojan hakea. Hyv?t tyt?t ne tykk??v?t viisaista ja hiljaisista pojista. Heid?n seurassaan pit?? vaan rohkeasti puhua mit? ajattelee eik? olla olevinaan toisenlainen.
Eero lensi punaiseksi. Elina kosketteli niin kipe?? kohtaa. Se oli sekin yksi Eeron suurimpia suruja, ett? h?n suorastaan pelk?si nuoria, iloisia tytt?j? vaikka he samalla h?ness? her?ttiv?t sellaista kaihokasta ik?v?imist?, kuin kaikki, mik? oli kaunista ja runollista.
-- Hyv?sti nyt, ny?kk?si Elina samassa ovelta ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? Eero kuuli h?nen hameenhelmojensa hulmahtelevan portaissa.
Nyt ei en?? sopinut j??d? t?nne yksin ajatuksineen! Eero nyk?isi hiukan hermostuneesti puhdasta kaulustaan, vilkaisi ohimennen Oskarin peiliin ja pyyhk?isi otsalle valuneen tukan pois silmilt?. Sitte meni h?n etsim??n omaistensa seuraa.
Vasta illalla palasivat Eeron ajatukset Elinan viime sanoihin ja siihen erikoiseen merkitykseen, mik? t?ll? p?iv?ll? oli h?neen n?hden.
H?n oli silloin jo yhdess? Oskarin ja Astridin kanssa pelk??m?ll??n huvimatkalla.
Matkan alkuaiheena olivat er??ss? l?hiseudun pit?j?ss? vietett?v?t nuoriso-juhlat. Muutamat Oskarin helsinkil?isist? naistuttavista olivat innokkaasti kutsuneet h?nt? tulemaan sinne ja kun Astridinkin teki mieli, oli matka tullut p??tetyksi. Varhain seuraavana aamuna oli oltava parin penikulman p??ss? olevalla laivalaiturilla, sent?hden oli ollut l?hdett?v? jo iltaa ennen.
Kun nuoret saapuivat laivalaiturin l?heisyydess? olevaan majataloon, oli se jo t?ynn?. Astrid sai kuitenkin yhteisen huoneen muutamien vieraiden naisten kanssa; nuoret herrat passitettiin luhtiin.
T??ll? ilmavassa suvisuojassa, jonne joka tuulen henk?ys lehautti vastapuhjenneen koivumets?n tuoretta tuoksua, sai Oskar kohta unen p??st? kiinni, mutta Eero makasi kauan silm?t selkosen sel?ll??n eteens? tuijottaen.
Ensimm?inen ratkaiseva voitto, joka nyt oli saavutettu, sit? seuraava uran valitseminen ja monet sen yhteydess? olevat kysymykset tulivat nyt mieleen. Ja Eero ajatteli niit? raskaan alakuloisena niinkuin h?nen tapansa oli. Mutta sitte luistivat h?nen ajatuksensa Elinan antamaan neuvoon ja siihen ne pys?htyiv?t.
Oli aivan ihmeellist?, miten usein Elina sanoa sutkautti