Pohjavirtoja | Page 8

juuri sellaista, mik? tavalla tai toisella oli yhteydess? Eeron ajatusten kanssa, ja joka oli h?nelle erityisesti tarpeen juuri siin? mielentilassa, miss? h?n milloinkin sattui olemaan. Elina ihan kuin piti varalta joka vastam?en alla saadakseen lyk?t? kuormaa kappaleen matkaa yl?sp?in siten auttaakseen niiss? monissa vastam?iss?, jotka milloin ulkonaisten olojen, milloin Eeron omien mielialojen nostattamina nousivat h?nen eteens?.
Jos ei Elina enn?tt?nyt enemp??, sanoa tokaisi h?n jotain iloisenmakuista, jolla antoi kuormalle aika lykk?yksen yl?sp?in.
N?in oli t?n??nkin k?ynyt. T?m? matka oli Eeroa peloittanut aivan erityisesti siksi, ett? h?n tiesi sen kuluessa joutuvansa tekemisiin nuorten tytt?jen kanssa.
H?n oli jo Helsingiss? n?hnyt noita Oskarin tuttavia, nauravia, tirskuvia tytt?j?, joilla oli p?? kallellaan milloin millekin puolelle ja hunajata huulilla sen varalle, joka heid?n suosioonsa p??si, mutta pilkka kielenk?rjess? tyhm?lle ja k?mpel?lle.
?Tytt??, seura-el?m?n iloinen, suosiota pyydystelev? ja suosiotaan tai ep?suosiotaan jakeleva tytt? oli n?ihin aikoihin peloittavana seisonut Eeron tiell?. Ja pitip?s Elinan juuri silloin tulla puhumaan tyt?ist?.
-- Hyv?t tyt?t tykk??v?t hiljaisista ja viisaista pojista, -- miten ne sanat lykk?siv?t yl?sp?in ja rohkaisivat.
Eero p??tti unohtaa arkuutensa ja painaa Elinan sanat mieleen. Ehk?p? sitte kaikki k?visi hyvin.
Sen p??t?ksens? vahvikkeeksi h?n nukkui.

Puhkeamassa olevien pihlajien ja tuoksuvien tuomien keskelt? kuului nuorten iloista naurua. Leikki oli parhaassa k?ynniss??n. ?Numeroisilla oloa?, ?tulen lainaamista? ja panttileikkej? leikittiin siksi kun jokainen oli saanut kyll?kseen. Silloin ehdoteltiin lepoa ja ehdotus hyv?ksyttiin Eeron suureksi iloksi.
Eero oli ollut ahtaalla siit? asti, kun jouduttiin matkan m??r?paikkaan, siihen perheeseen, jonka nuoret olivat Oskarin tuttavia. Siell? oli v?ke? niin ett? vilisi, vanhempia ja nuorempia, kunnianarvoista joukkoa, jolle piti heid?n vanhuutensa vuoksi olla kohtelias, ja v?hemm?n arvokasta, jota piti kunnioittaa heid?n nuoruutensa t?hden.
Oskar oli hyvill??n kuin kala vedess?. H?nelt? k?vi kaikki kuin leikinlasku, ja jos h?n sattui tekem??n tyhmyyden, sovitti h?n senkin sukkelalla sanansutkauksella.
Eerolle sit?vastoin oli kaikki ty?l?st?, mutta h?n koetti suoriutua niin miehuullisesti kuin mahdollista. Ja h?nt? auttoivat sek? Elinan j??hyv?issanat ett? h?nen oma pelkonsa her?tt?? huomiota.
Kun leikki lehtimajassa p??tettiin lopettaa, aikoi Eero pujahtaa pois seurasta, mutta juuri kun h?n nousi l?hte?kseen, ilmestyi talon is?nt? hymyilev?n? lehtimajan ovelle.
-- Uusia vieraita -- ilmoitti h?n iloisesti, vet?ytyen syrj??n antaakseen vieraalle tilaa.
-- Tervetuloa, tervetuloa -- sep? hauskaa -- kovin yst?v?llist? -- kaikui kuorossa.
Tyytym?tt?m?n? painautui Eero takaisin paikalleen, eik? h?nen mielens? vaiennut siit?, ett? tulokas oh vieras, nuori neiti. H?n huokasi ja ajatteli sit? suurta, hiljaista mets??, jonne mieli teki. Mutta kun asia ei ollut autettavissa, t?ytyi koettaa olla sellainen kuin toisetkin.
Koettaessaan t?t?, teki Eero huomioitaan ja tehty??n niit? hetken aikaa, haihtui h?nen mielipahansa. H?nen tuli hyv? olla. Uusi tulokas oli luonnollinen ja yksinkertainen. Eero ei h?nt? en?? ?tyt?ksi? muistanutkaan. Ja sitte oli h?nen ??nens? niin pehme? ja soinnukas ett? Eero aivan unohtui kuuntelemaan sit?, tiet?m?tt? oikeastaan, mit? neiti sanoi.
Sen Eero kuitenkin ymm?rsi, ett? h?n oli tullut sanomaan hyv?sti. T?ti oli saanut kirjeen, jonka johdosta heid?n heti t?ytyi l?hte?.
Neiti t?teineen asui n?ht?v?sti jossain l?heisyydess?, t?m?n talon omistajalle kuuluvassa talossa. Is?nt? valitteli vierasten pikaista poisl?ht??, ja muut perheen j?senet s?estiv?t tavanmukaisilla kohteliaisuuksilla.
Eero tuli siihen p??t?kseen, ett? neiti oli ujo. N?ytti silt? kuin nuo kohteliaisuudet olisivat h?nt? vaivanneet. H?n ei tuntunut vapaalta.
Kohta kun kahvit oli juotu, teki h?n l?ht??. Ehdotettiin yhteist? k?vely?, jottei vieraan tarvitseisi l?hte? yksin.
-- Tai saatamme soutaa, ehdotti er?s talon herroista.
Mutta samassa ilmestyi joukko kyl?n nuoria neitej? ja herroja lehtimajan ovelle. He tulivat neuvottelemaan seuraavana p?iv?n? alkavasta juhlasta. Sent?hden ei saattamisesta voinut olla puhettakaan.
-- Ehk? min? saan luvan? -- Eero nousi. H?n aivan ihmetteli omaa rohkeuttaan, ja eniten sit?, kun t?m? tuntui h?nest? niin luonnolliselta, ettei tullut mieleenk??n olla h?mill??n.
-- Kiitoksia, en min? saattajaa tarvitse, min? olen niin tottunut kulkemaan yksin. Mutta tervetuloa, jos kuitenkin tahdotte.
Eero ei ep?illyt hetke?k??n. Vasta kun he hyv?stij?t?n j?lkeen j?iv?t kahden, rupesi h?nt? hiukan peloittamaan. Ent? jos t?m? sittekin oli hullua; jos ei l?yt?isi puheen ainetta ja jos rupeisi molempia ujostuttamaan?
Mutta silloin johtuivat Elinan sanat mieleen: hyv?t tyt?t tykk??v?t hiljaisista ja viisaista pojista. Heid?n seurassaan pit?? vaan rohkeasti puhua mit? ajattelee. -- Ja ne sanat taas lykk?siv?t yl?sp?in.
Silt? h?nest? heti olikin tuntunut, ett? t?llaisen tyt?n kanssa h?n voisi puhua vaikka mist?.
-- Te olette tullut t?nne juhlia varten, kys?si samassa neiti.
-- Niin. Ja te l?hdette pois?
-- En min? muutenkaan olisi sinne tullut.
Eero katsoi h?neen kysyv?sti, mutta huomasi samassa ett? neiti oli mustissa.
-- Teill? on surua?
-- ?itini kuoli -- viime kev?nn?. -- ??ni v?r?hti hiukan.
-- Kuolema on jotain niin kummallista. -- Eero puhui vapaasti kuin itsekseen. -- Tahtoisi mielell??n kuolla, ja kuitenkin on siin? jotain niin outoa ja et?ist?, jota ei kukaan odota.
-- Sep? ihmeellist?! Te sanotte aivan p?invastoin kuin min? ajattelen. Kuolema on minusta jotain niin kauheaa. Ajatelkaa, ett? se k?si, joka teit? pienest? pit?in on auttanut, hyv?illyt ja ohjannut, yht'?kki? k?y kylm?ksi ja kankeaksi, ett? se silm?, joka teille on s?teillyt, ei en?? sit? tee, se korva, joka teit? on kuullut, ei en?? kuule edes syd?nt? s?rkevint? huutoanne, eik? se ole kauheaa? Ja kuitenkin on kuolema jotain niin l?heist?, aina odotettua. Joka kukkanen kuihtuu ja kuolee. Joka talvi tuo k??rinliinat.