Pohjan-Piltti | Page 3

[T?ss? arvaisin Pentti Poutun olevan erehdyksiss?. Ne olivat arvatakseni kaikki Lapink?vij?t sek? Suupohjasta ett? Per?pohjastakin, vaikka enin osa viel? edellisess? lienee asunut.], jotka suvi-syd?nn? pitiv?t k?r?ji? ja keskustelemuksia yhteisist? asioistaan. Keskell? kunnasta oli kaksitoista istuma-kive? piiriss?, ja kullekkin istuutui yksi niist? Pirkkalais-seuran vanhemmista, joitten neuvot ja p??t?kset enimm?sti asettivat sek? seuran yhteiset asiat ett? yksityisten keskin?iset riidat. Tulipunaiset lakit leve?ll? n??d?n-nahkaisella reunuksella olivat vanhinten tunnus-merkki, vaikka muuten kyll? olivat eri-pukuiset. Yhden puku oli varsinkin eri-n?k?inen. Muun vaatteensa ylle oli heitetty rauta-paita, kudottu hienoista renkaista, ja jaloissa oli rauta-saappaat semmoiset, joitten varret yl?ttyiv?t polvien yli, rauta-paidan liepeitten alle. Itse mies, joka t?m?n raskaan rauta-kuorman yll?ns? kantoi, ei ollut en?? paraassa i?ss??n; mutta joka kerran h?nen muotoansa katseli, olisi luullut, ett? iho kasvoissansa oli samaa ainetta kuin paita ja saappaat, ja ett? p?? ja kasvot ainoastaan siit? syyst? olivat j??neet rauta-pukua vaille, koska jo itsest?ns? olivat niin lujat, ett'ei mink??n aseen ter? niihin pystynyt. H?nen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silm?t ummessa, ik??nkuin nukuksissa. Pitk?t selk?-karvat, jotka v?h?n v?li? pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selv?sti, ett? niitten omistaja oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia n?ki.
Vasta-p??t? t?t? rautaista vanhusta istui vanhinten joukossa toinen mies, jonka puvussa ei mit??n erinomaista ollut, mutta jonka vahvat j?senet ja pitk? varsi todistivat tavattomia ruumiin voimia. H?nen p??ns? istuessakin ylettyi puolta kyyn?r?? korkeammaksi kuin muitten istujien. H?nen muotonsa n?ytti iloiselta ja vapaalta, ja vapaasti h?nen silm?ns?kin kulkivat kokoontuneen k?r?j?-joukon ymp?ri. T?m? joukko oli ik??nkuin siirtynyt enemmin sille puolelle, miss? viime-mainittu mies istui ja levoton h?ly kuului heid?n keskelt?ns?, sill'aikaa kuin vanhimmat tuosta t?st? keskustelivat. Se oli niinkuin ensim?iset suhinat puitten latvoissa, raju-ilman l?hestyess?.
Keskustelemus-aineet olivat nyt loppumaisillansa, kun yht? ?kki? tuo pitk? mies vanhinten luvusta nousi pystyyn ja nyt vasta n?htiin, ett'ei koko joukossa sen mittaista ollut. Kaikki h?ly oieti vaikeni, kun t?m? otti puhuaksensa:
-- "Matti Kurki!" lausui h?n, ja halleva koira kohta jaloillansa oli, kun kuuli is?nt?ns? nime? mainittavan, -- "Kurki! min? tahdon t?ss? kaikkien Pirkkalaisten l?sn? ollessa sulta asian kysy?. Miksik? olet poikasi l?hett?nyt Ruotsin kuninkaan kartanoihin? Miksik? h?nen olet l?hett?nyt Ruotsin marskin seuraan, omia velji?mme vastaan Karjalassa sotaa k?ym??n? Outoja puheita jo k?ym?ss? on. Mutta tied? se, ett? vaikka tulisit kuningasten kummiksi ja ylimysten apiksi, vaikka poikasi koko Karjalan valloittaisi ja vihdoin t?nne palajaisi kultaisiin kannuksiin puetettuna, ei tule sinusta eik? sinun suvustasi ikin? meille herroja. Me olemme t?h?n asti pit?neet sinua p??miehen?mme. Mutta t?m? on ollut ja on viel?kin meill? ehdon asia. Me emme ole sen vuoksi muuttaneet H?meen suloisista maista n?ihin Pohjan r?meisin, ett? pit?isi joutumamme rauta-h?yhenisten kurkien tallattaviksi. T?n? p?iv?n?, jos mielemme tekee, valitsemme toisen p??miehen".
Se oli Kurjen vanha sota-toveri, Viljakka Pouttu, joka n?in lausui, ja muusta joukosta kuului iso h?lin?, joka kyll? todisti, ett? Viljakan puhetta oli hyv?ksytty. Kurjen ukon silmiss? n?kyi vihan leimaus, joka levitti kalpean loisteen h?nen rautakarvaisiin poskip?ihins?. Mutta h?n ei noussut eik? virkkanut mit??n.
-- "Se on totta, mink? Pouttu puhuu", lausui toinen vanhimmista; "siit? Kurjen suvusta paisuu meille ankara esivalta. H?n istuu keskell?mme niinkuin kuningas, tuskin on kuulevanansa mit? keskustellaan; mutta kun vihdoin sanansa sanoo, se sana ei ole neuvon sana, se on k?skyn. Jos annamme ylpeyden paisua, tulee meist? pian Lappalaisia ja h?n meid?n vero-herraksemme. Ottakaamme toinen p??mies, joka meid?n-mukainen on ja meid?n-mukaisia poikia kasvattaa, -- ottakaamme Pouttu".
"Pouttu p??mieheksi", huusi koko k?r?j?-joukko. Mutta Kurki nousi seisaalle, jotta rautarenkaat paidassansa helisiv?t. Kaikki joukon meteli tyyntyi, kun h?nen ter?v?t silm?ns? synk?sti tarkastivat heit?. Sitten n?m? silm?t palauttivat ter?ns? ja vaipuivat maata kohden. Ik??nkuin itseksens? h?n puhui:
-- "Ihmisell? on lyhyt ik?, mutta sit?kin lyhyempi muisti. Siit? ei ole t?yteens? kahta kymment? vuotta, kuin min? ja Viljakka Pouttu te'imme naimis-matkan, veimme miekka k?dess? kaksi kaunista sisarta Karjalasta. Siihen aikaan n?htiin meiss? kaksi luopumatonta toveria. Mutta yst?vyys on haihtunut kuin oluen vaahto ja vanha toveri jo yritt??, mill? saisi veikkonsa re'en syrj?lt? kinokseen. H?n on uusia velji? saanut Karjalassa, miss? emme ennen muuta n?hneet kuin yhteisi? vihollisia. -- No, onko viisitoistakaan vuotta kulunut siit?, kun k?vin Maunu kuninkaan puheilla toimittamassa koko t?lle Pirkkalais-v?elle herruuden Lappalaisten yli, jota ei yksik??n teist? olisi voinut. Nyt olen mielest?nne jo tarpeeton, mit?t?n mies. Kiitollisuus on riutunut, niinkuin kev?inen j??, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en j?lki lumituiskussa". -- H?n nosti silm?ns? taas; kaikki oli ??neti ja h?n jatkoi: "Minua soimataan siit?, kun poikani olen l?hett?nyt kuninkaan ja marskin hoviin! Mill? lailla luulette voivanne pit?? sen oikeuden ja herruuden, jonka teille toimittanut olen, jos en min? teille pid?t? Ruotsin hallitusmiesten suosiota. Minun poikani palvelus vieraassa maassa on teille suojelusta, h?nen retkens? Karjalan pakanoita vastaan ostaa teid?n syntinne Jumalalta anteeksi. Mutta te ette ymm?rr? taivaallisia eik? maallisia etujanne. No", h?n lis?si uhka-??nell?, "min? pyyd?n teist? eron. Maksakaa vain, mink? olen hyv?ksenne kuluttanut!" -- Koira kerran haukahti puheen p??tteeksi, ik??nkuin sanoaksensa: "Niin maksakaatte, taikka!" --
??net?n odottamus vallitsi koko joukossa. Mutta Viljakka Pouttu kohta uudestaan nousi.
-- "Jos tahdot meist? eron", sanoi h?n, "niin kulutuksesi ja vaivan-n?k?si ovat helposti maksetut, --