Piru | Page 7

vastaan. Jos tuo todella olisi kirjaimellisesti tapahtunut, ett? pahahenki vei Jeesuksen korpeen perkeleen kiusattavaksi, merkitsisi se, ett? pyh?henki ja perkele tekiv?t salaliiton Jeesusta vastaan. Edellinen kuletti Jeesuksen korpeen, j?lkim?inen tuli h?nt? kiusaamaan. Teologiselta katsantokannalta, ottaen huomioon Jeesuksen ja pyh?nhengen keskin?isen suhteen, tekiv?t molemmat liittolaiset turhaa ty?t?, sill? heid?n piti jo ennakolta tiet??, ett? Jeesus, Jumalan poikana loistavasti kiusauksesta suoriutuu ja piru saa pitk?n nen?n. Eih?n piru, uskonnollisen katsantokannan mukaan, omistanut palastakaan "maailman valtakunnista", neh?n olivat jo Jumalan perint?ruhtinaan Jeesuksen omaisuutta.
Kun kiusaushistoria puhdistetaan yliluonnollisista lis?yksist?, niin j?? j?lelle vertauksellinen kuvaus hyv?n ja pahan taistelusta ja hyv?n voitosta. Samallainen on Johanneksen kuvaus pimeyden ruhtinaasta ja valkeuden ruhtinaasta.

Jeesuksen j?lkel?isten k?sitys pirusta.
Jeesuksen l?himm?t seuraajat, -- apostolit, k?sittiv?t Jeesuksen oppia kirjaimellisesti ja siksi kehittyy pirun personallisuus t?ydellisemm?ksi heid?n opeissaan, ollen se maailman ruhtinas, kiljuva jalopeura, ja sen taistelu Jumalan kanssa saa selv?piirteisempi? muotoja. Hebrean rabbien uudempien apokryfikirjojen mielikuvitustarujen vaikutus on silm??npist?v?n tuntuva.
Juutalaisten Messias-uskolla oli t?ss?kin huomattava osa. Jeesuksen seuraajat olivat varmoja, ett? Jeesus oli se tuleva Messias. Ep?ileville heimolaisilleen, jotka odottivat Messiasta juutalaisen valtakunnan uudelleen kohottajana, koittivat he selitt??, ett? Jeesus oli se profeettojen ennustama Messias, mutta h?nen valtakuntansa "ei ole t?st? maailmasta", eik? perkeleen valtakuntakaan, ja niin syntyi lunastusoppi. Yhdistettiin kaikki yksityiset sanat, lauseet ja tapaukset mitk? arveltiin olevan asialle eduksi ja muodostettiin yhten?inen j?rjestetty lunastussysteemi. Pirusta tuli mahtava mies, jonka valtaa ei voitu muuten kukistaa, vaan piti Jumalan ainoan pojan kuolla, sovittaakseen ihmisten synnit, jotka h?nen oma vihollisensa oli tuonut maailmaan!
Todellakin oli piru sangen tyhm?. H?n meni itse Juudaksen sis??n ja kiihotti h?net antamaan Jeesuksen ilmi juutalaiselle virkavallalle. Sit? juuri Jeesus tarvitsikin. Siis piru antoi vastapelaajalleen valtit k?siin!
Jeesus sai vastustajastaan voiton, mutta ei niin suurta, ett? se olisi ollut lunastettaville tarpeeksi, piru j?i edelleen eloon ja "k?y ymp?ri kun kiljuva jalopeura, etsien kenen h?n nielisi". Kristus k?vi helvetiss? "pirua tappamassa", mutta h?nen poistuttuaan meni el?m? siell? entist? menoaan, ja helvetin asukasluku lis??ntyi huimaavaa vauhtia. Ihmiskunta ei koskaan ollut avuttomampana perkeleen kynsiss? kun lunastusty?n ja Jeesuksen "voiton" j?lkeen.
Kristinusko levisi laajalle, etenkin Raamatussa. Roomalaiset olivat monijumaluuden tunnustajat. Kristinusko tunnusti monijumaluuden (kolminaisuuden) tyydytt??kseen roomalaisia, joiden uskonnosta useita tapoja s?ilytettiin ja sis?llytettiin kristinuskoon. Piru nousi miltei Jumalan arvoon. Kristityt sanovat pakanuutta perkeleellisyydeksi, mutta juuri n?ilt? pakanoilta ovat kristityt perkeleens? lainanneet. "Pakanakansojen" piru nousi kristittyjen kesken mahtavaksi valtijaaksi.

Piru mahtavana olentona.
Mit? enempi aikaa Jeesuksen kuolemasta kului, mit? laajemmalle natsarealaisen opettajan aatteet levisiv?t, sit? mahtavammaksi kohosi piru. H?n ei anna hetkenk??n rauhaa kristilliselle kirkolle ja Jeesuksen seurakunnalle, vaan hy?kk?? alituiseen sit? vastaan, eik? kukaan voi h?nt? vastustaa. Hirve?t ja kamalat ajat! Kristuksen valtakunta ei ollut viel? tullut, ja siksi odotettiin syd?n kurkussa h?nen toista tulemistaan, jolloin h?n lopultakin voittaisi saatanan, kuten Johannes (Ilm. k.) ennusti.
Kun toiveet eiv?t t?yttyneet ja piru yh? riehui, alettiin etsi? syit?, miksi pirulla on niin suuri valta. Siihen kysymykseen vastaamaan ilmestyi paljon pieni? uskonlahkoja, jotka yrittiv?t kytke? Persian dualismia kristinuskoon. Sellaista oppia nimitettiin gnastitsismiksi, ja sen puolustajat antoivat pirulle viel? enempi tietoja ja mahtavuutta kun sill? ennen olikaan. He selittiv?t, ett? piru on aineellisen luonnon luoja, ja itsen?inen alku-olio, joka ei h?vi?, vaan on hyvyyden kanssa yht? voimakas ja alituisessa taistelussa. Sen ajatuksen kautta k?vi saatana mahtavammaksi, pelastusty? vaikeammaksi, autuus yh? saavuttamattomammaksi. Kun kirkkoherra Klemens Aleksandriasta viel? opetti, ett? kaikki ihmiset ovat pelastettuja ja pakenivat Jumalan luo, selitti jo pyh? Augustinus, ett? Jumala on lunastanut vaan harvat valitut, kun taas suurin osa ihmisi? joutuu perkeleen saaliiksi.
On suoraan mahdotonta muodostaa kokonaisk?sityst? siit? sekasotkusta, joka ensi vuosisatoina saatanasta heitettiin. Se oli kaikellaisten uskonlahkojen k?sitysten sekasotku, palveltiin kristinuskon Jumalaa, pirua ja entisi? "pakanajumalia" yhtaikaa.
Kirkkois?t selittiv?t, ett? piru alkuaan oli luotu hyv?ksi, mutta my?hemmin langennut ja puolustajineen viskattu helvettiin. My?hemmin "todennettiin", ett? silloin kymmenes osa enkeleit? heitettiin helvettiin. Paitsi n?it?, on yksi joukko "puolueettomia" enkeleit?, jotka katsovat syrj?st? Jumalan ja pirun taistelua, siihen sekaantumatta.
Saatana kasvoi suuremmaksi. Pitk? on sen historia. Kun siit? rengas katosi, tuli toinen sijaan, kunnes pirun persona, el?m? ja toiminta lopulta saivat yhten?isen varman pohjan *keskiajalla*. H?n (Saatana) nousi mahtavuutensa huipulle juuri silloin, kun kristillinen kirkko oli mahtavimmillaan. Saatana oli kauhun ja tiet?m?tt?myyden tulos ja keskiaika oli kauhun ja tiet?m?tt?myyden aikaa. Piru oli sankari, valtias, jonka edess? maailma vapisi pelosta. Ihmiset unohtivat Jumalansa ja uhrasivat voimansa, tietonsa ja el?m?ns? taistelussa perkelett? vastaan. Koko Europassa muodostui yleinen j?rjen sekaannus, jonka vertaa laajuudessa ja kest?vyydess? ei ole n?hty.
Usko perkeleeseen oli syv??n juurtunut ja se oli katooliselle kirkolle edullista. Se merkitsi kirkon mahtavuutta, ja sen kautta rajatonta rikkauksien kokoomismahdollisuutta kansaa nylkem?ll? ja rosvoamalla. Mit? ei tehty rakkaudesta Jumalaan, se tehtiin pirun pelosta. Saatanallinen hirvi? loihdittiin uskovaisten silmiin. Saatana-nimen toisti pappi joka lauseessa, sit? muistutti rippi-is? puheissaan ja se oli lukemattomien legendojen sankari.
Kaikki suut ja kyn?t toimivat pirukuvauksia laatien. Niin kasvoi laaja yksityiskohtainen piru-historia, jota osittain k?sittelemme seuraavissa kappaleissa.

Pirun personallisuus.
Alhaisella kehitysasteella olevien ihmisten on vaikea kuvitella olentoa ilman ruumista.
Siksi kuvittelivat he henki?, ellei juuri ihmisten muotoisia, niin ainakin tulena, savuna, tai sumuna. Muinaisajan Jumalat ovat kaikki ruumiillistuneita olentoja, tarvitsivat sy?d? ja