Piru | Page 4

"poppamuijia" ja "poppamiehi?", joilta haetaan apua erikoisiin tauteihin, etenkin kun luullaan, ett? joku vihamies on kironnut johonkin tautiin, jota l??k?rit eiv?t voi parantaa. -- Sellaisten "noitien" asunnoissa on kaikellaisia luita, p??kalloja y. m. kauhua her?tt?vi? esineit?, joilla he ly?v?t "af??ri?", vaikka heid?n "tietonsa" supistuvat mit?tt?miin. Viel? on suuri joukko kaikenlaisia taikatemppuja, joita k?visi pitk?ksi ja tarpeettomaksikin luetella, siksikin, ett? edemp?n? kerrottavissa pirun metkuissa on paljon sellaista, joita meill? viel? miltei n?ihin asti on uskottu tosiksi.
Sadut j?ttil?isist? y. m. sek? V?in?m?isest?, joka k?vi Tuonelassa, l?ytyv?t Kalevalassa.
Suomen Jumala on p??asiassa juutalaisilta lainattu ja tullut kristinuskon mukana, samoin perkele enkeleineen. Usko niihin alkaa jo h?vit? maastamme ja tieteelliset totuudet voittavat alaa, huolimatta kirkon ep?toivoisista ponnistuksista taikauskon yll?pit?miseksi.

Piru Mooseksen kirjoissa.
Ennen kirjoitustaidon keksimist? oli kaikilla kansoilla suupuheina kulkevat muinaistarut, joissa kerrottiin t?rkeimmist? henkil?ist?, tapauksista j. n. e. Niinp? juutalaisillakin on historiansa sen kansan esivanhemmista Abrahamista, Isakista, Jakobista ja Josefista. (Mooseksen k. l. 15--20) ja sen lis?ksi viel? tarut maailman luomisesta, paradiisista, syntiinlankeemisesta, Baabelin tornista j. n. e. Muinaistutkimus on kuitenkin osottanut, etteiv?t nuo tarut ole alkuper?lt??n juutalaisia, vaan omat ne olleet tunnettuja jo seemil?isill?, heimoilla, syyrialaisilla, assyrialaisilla, foinikialaisilla, kaldealaisilla, pabylonialaisilla j. n. e. Mahdollista, ett? juutalaiset olivat lainanneet luomistarunsa juuri kaldealaisilta, sill? Abrahamhan oli kotoisin Kaldean Urian kaupungista. Koko Israelin uskonnollisessa el?m?ss? huomataan n?inollen seemil?ist? vaikutusta.
T?st? huolimatta eroaa juutalaisten uskonnollinen maailman katsomus naapurikansojen uskonnosta siin?, ett? vanhasta testamentista alkuaan puuttuu *piru* henkil?n? ja jumalan vastakohtana. Keinotekoista on selitt?? pirulla olleen osaa syntiinlankeemuksessa. Se taru on n?et tunnettu muuten kaikilla seemil?isill? heimoilla, mutta n?ytelm?st? vaan puuttuu piru.
Meille kerrotaan ihmisen kanssa puhuvasta k??rmeest?, joka neuvoi ihmist? syntiin. Nousee kysymys: min? pitiv?t seemin sukuiset kansat k??rmett?? Pahan personoituna k?sitteen?k? vai puhetaitoisena personallisena k??rmeen?? Viimeksimainittu otaksuma ei l?yd? tukea. Mooseksen kirjassa ei kerrota pirusta, vaan k??rmeest? "joka oli el?imist? kavalin", eik? sit? k?sitet? aineellisesti vaan henkisesti -- siis pahan personoituna k?sitteen?, ja siten sen tapauksen kertovat kaikki seemil?iset heimot, jotka kuvaavat paratiisina ihmiskunnan ensiaikoja, ja puhuvalla k??rmeell? kaikkia vaivoja ja vastuksia.
Mooses ei kerro pirusta, vaan kyll? Israelin jumalasta, orjuudesta vapauttajana. (2 Mooseksenk. 20--2)
Kuten alussa n?imme, oli kullakin kansalla suojelushenki, eli Jumala. Mooses ei sit? kiell?, vaan varottaa israelilaisia palvelemasta *muiden* kansojen jumalia (katso ensim?ist? k?sky?) H?n ei sanonut: "Ei saa muita jumalia olla", vaan: "Ei sinun pid? muita jumalia palvella minun ohellani" ja (2 Mooseksenk. 6 l. 2--3) "Min? otan teit? kansakseni ja tahdon olla teid?n jumalanne". Usko toisten kansojen jumalien olemassaoloon jatkui juutalaisilla edelleen aina Eliaan ja Elisan aikoihin (1,000 v. e. Kr.) kuten 2 Kuningasten kirjan 10 l. 18--27 v. huomaamme.
Sitten palveltiin laajoissa piireiss? Israelissa Baalia, ja kuningas Jehulla oli t?ysi ty? karkottaa Baal Israelista ja sittekin se j?i toisten kansojen jumalana olemaan.
Juutalaisten jumalasta ei puhuttu yleisen? jumalana, vaan *Israelin jumalana*, joka voi tehd? kansansa onnelliseksi, tai onnettomaksi, siunata tai kirota. Muinaisjuutalaiset eiv?t voineet kuvitellakaan, l?ytyv?n sellaista voimaa, joka uskaltaisi asettua Jehovaa vastaan, joka kaikki hallitsi ja j?rjesti (Jesaia 45 l. 7 v.)
Jehova h?vitti valtioita (Jes. 13 l. 6--7), kosti ihmisille ja paadutti ihmisten syd?mi?, kuten Siehonin, Esbonin kuninkaan syd?men antaakseen h?net israelilaisten k?siin murhattavaksi (5 Moos. 2--30). Veden paisumus, Sodoman h?vitys, Egyptin rangaistukset, n?lk? y. m. luonnonilmi?t olivat Jehovan t?it?.
Jehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut k?rsi? toista henke?, joka olisi uskaltanut ruveta h?nen kanssaan kilpailemaan.
1 Mooseksen k. 6 l. 1--4 v. kerrotaan jumalan pojista, jotka naivat ihmisten tytt?ri?. Jotkut teologit ovat yritt?neet selitt??, ett? Mooses tarkotti niill? langenneita enkeleit?, siis piruja. Kuitenkaan ei n?ist? "avioliitoista" syntynyt pahoja ihmisi?, vaan "suuria, pitki? ihmisi?" ja "vahvoja", kuten "ne muinen kuuluisat miehet olivat".
T?m? Mooseksen taru enkeleist? on seemil?isill? kansoilla tunnettu. Enkelit olivat jumalan lapsia, jotka h?nt? palvelivat ja olivat h?nen neuvonantajinaan ilmoittivat h?nelle mit? maanp??ll? tehtiin. Olivat syntisi?, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heill? oli ihmisellisi? ominaisuuksia. Heit? viina juovutti (Tuomarein kirja 9 l. 13 v.) He voivat harjottaa sukupuoliyhteytt? j. n. e. Enkelien alkuper? on l?ht?isin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget olivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.
Mooseksen kirjoissa l?ytyy viel? pari kohtaa, joista on yritetty hakea pirua. Niinp? kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7--11 v., miten jumala antoi Abrahamille k?skyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niist? toisen jumalalle, ja toisen, jonka p??lle ihmisten synnit oli pantu, vied? korpeen sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selvi? raamatusta, mutta my?hemmist? rabien kertomuksista selvi??, ett? kauris vietiin korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista ett? sill? kuviteltiin Egyptin kauheaa Seti?, johon israelilaiset orjuudessaan tutustuivat. Pahaa henke? ei sill? k?sitetty.
3 Mooseksen k. 17 l. 7 v. varotetaan israelilaisia uhraamasta veriuhreja piruille. Mutta t?ss? n?ht?v?sti tarkoitetaan niill? toisten kansojen jumalia.
Mooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla pahuuden personoituna k?sitteen? ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sill? israelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtynein?. H?n on laupias ja hyv?, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka koston raivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa h?n voitetut kansat, ja on laatinut ihmisille ankarat lait pit??kseen heit? alituisessa pelossa. H?ness? yhtyy