Pikku kettuja

A free download from http://www.dertz.in

Pikku kettuja

The Project Gutenberg EBook of Pikku kettuja, by Harriet Beecher Stowe This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Pikku kettuja
Author: Harriet Beecher Stowe
Release Date: December 15, 2005 [EBook #17313]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKKU KETTUJA ***

Produced by Tapio Riikonen

PIKKU KETTUJA
Kirj.
Harriet Beecher-Stowe
"Little Foxes" teoksesta suomentanut Sohvi Reijonen
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1899.

SIS?LLYS:
Johdanto 1. Moittiminen 2. ?rtyisyys 3. Tukahuttaminen 4. Itsep?isyys 5. Suvaitsemattomuus 6. Ep?kohteliaisuus 7. Vaativaisuus

JOHDANTO.
-- Is?, mit? sin? aijot lukea meille nyt talvipuhteina? kys?isi Jenny.
-- Olen aikonut lukea sarjan saarnoja, -- vastasin -- jokseenkin kummallisesta tekstist?, jota k?sittelee muuan vanha kirjoitus, jonka t?ss? joku p?iv? sitten l?ysin lentokirjasten joukosta vinnilt?.
-- El? sano saarnoja, is? -- se tuntuu niin hirve?n vakavalta ja talvipuhteina kaipaa jotain oikein hauskaa.
-- No, luentoja sitten, -- min? oikaisin, -- tai kirjoituksia tai esitelmi?; sanoipa niit? nyt miksi tahansa.
-- Mutta mink?s ihmeellisen tekstin sin? sitten l?ysit sielt??
-- Onpahan muuan, josta ?itisi isois?n isois?, hyvin jumalinen ja suuressa arvossa pidetty Simo Shuttleworth, kerran saarnasi niiden surkuteltavain luopumisten ja eripuraisuuksien johdosta hurskasten keskuudessa West Dofieldin kaupungissa, ja se kuuluu: "_ottakaa kiinni ketut, ne pikku ketut, jotka turmelevat viinim?et; sill? meid?n viinim?kemme ovat nupussa_." [Sal. Korkea veisu 2:15.]
-- Onpa se todellakin kummallinen teksti. Mutta en min? ymm?rr?, mit? sin? sill? tarkoitat.
-- Ihan yksinkertaisesti tutkistelemusta pikku ketuista, toimitin min?. Ja "pikku ketuilla" min? tarkoitan niit? n?kym?tt?mi?, huomaamattomia ja v?h?p?t?isi? pikku seikkoja, jotka turmelevat kodin onnen eiv?tk? anna kodin s?ily? niin hyv?n? kuin sen pit?isi ja se voisi olla.
Rakennettakoon vain komeita, mukavia ja hauskoja asuntoja, koristeltakoon sein?t ihanimmilla tauluilla ja huoneet jaloimmilla taideteoksilla, asukoon siell? ihmisi?, joita sukulaisuus ja yhteiset harrastukset yhdist?v?t, olkoon heist? jokainen itsess??n hyv?- ja jaloluonteinen, olkoot he toisilleen uskolliset, olkoot jalomielisi?, periaatteellisia ja Jumalaa pelk??vi? -- ja sittenkin n?iden ilkeiden, j?yt?v?in, v?h?p?t?isten kettujen h?vitykset turmelevat puolet kodin viinim?en onnentertuista ennen niiden tuleutumista. Ihmiset, jotka mielell??n antaisivat henkens? toistensa edest?, eiv?t mitenk??n voi el?? onnellisesti yhdess?; toisin sanoen: he ovat paljoa v?hemm?n onnelliset kuin he olosuhteihinsa ja hyviin ominaisuuksiinsa n?hden voisivat olla.
Syyn? siihen on tavallisesti se, ett? koti ei ole ainoastaan molemminpuolisten harrastusten, vaan my?skin molemminpuolisen avomielisyyden asuinsija. Siell? on el?m? peittelem?t?nt?; siell? on sen arkihuone, sen pukuhuone, josta me l?hdemme ihmisten joukkoon, h?ik?ilev?mp??n, varovaisempaan seurael?m??n riisuttuamme arkipuvun mukana arkitapammekin. Siksip? vanha sananlasku sanookin: "kukaan ei ole suuri kammaripalvelijansa silmiss?" ja tuttu varotus: "el? asu yst?v?si kanssa, muuten h?net menet?t."
-- Seh?n vain merkitsee, -- vaimoni keskeytti -- ett? me ihmiset emme ole t?ydellisi? ja ett? mit? paremmin me opimme l?himm?isi?mme tuntemaan, sit? enemm?n me heiss? puutteita huomaamme. Ne luonteet, jotka kest?v?t jokap?iv?isen yhteisel?m?n koetukset, ovat miltei yht? lukuisat kuin neliapilaat niityll?. Yleens? tuntuu silt? kuin ne, jotka eiv?t kiusaa meit? erityisill? virheill??n, sen sijaan tuskastuttaisivat meit? saamattomuudellaan. T?ydellisesti hilliytynyt, tasainen ja luja luonne on niin harvinainen ilmi?, ett? sit? ei milloinkaan voi toivoakkaan tapaavansa el?m?? tutkiessaan.
-- Arvelin juuri sanoa, -- min? jatkoin -- jotta -- koska perhe-el?m? luonnostaan on niin peittelem?t?nt?, ett? silt? puuttuu varsinaisia sulkuja ja verhoja, jotka sen ulkopuolella, maailmassa, est?v?t ihmisi? n?kem?st? toistensa virheit? ja joutumasta riitaan -- jotta on todellakin hyvin omituista, ett? kotia ja perhett? perustettaessa kuitenkin tavallisesti paljoa v?hemmin mietit??n, huolletaan ja tulevaisuutta silm?ll? pidet??n kuin useimpiin muihin yrityksiin ryhdytt?ess?. Eih?n kukaan mielell??n esimerkiksi pane konetta k?ym??n, ennenkuin on perehtynyt sen toiminnan laatuun ja k?ytt?tapaan ja varmasti tied? todellakin osaavansa, tiet?v?ns? ja taitavansa sit? oikein hoitaa ja k?ytt??. Eik?h?n kukaan mielell??n koetakkaan soittaa viulua, ennenkuin on vakuutunut, ett? sormet ovat tarpeeksi pitk?t ja notkeat tarvittaviin n?pp?yksiin, jotta syntyisi sointuja eik? ep?sointuja. Mit?h?n me ajattelisimmekaan miehest?, joka antaisi kokonaisen orkesterin soittaa huolimatta v?hint?k??n eri soittokoneiden keskin?isest? sointuisuudesta ja korvia s?rkev?ss? melussa vain voivottelisi ja tukkaansa repisi? Ep?sointu ei ole silloin soittokoneiden syy; niist? voi jokainen erikseen hel?hytt?? suloisia, ihania s?veli?, mutta kun niit? vasten sointuisuuden lakia pakotetaan yhdess? soittamaan, niin niist? jokainen puolestaan lis?? r?ike?? ep?sointua. Viel? mielett?m?mp?? olisi vaatia soittokoneesta sellaista ??nt?, joka on kerrassaan vasten sen soitannollista luonnetta -- vaatia esimerkiksi huilusta bassosooloa tai suuttua pasuunaan, ettei se voi t?ytt?? moni??nisen viulun teht?v??.
Mutta niinh?n k?y usein perhett? perustettaessa. Mies ja nainen tuntevat jonkunmoista heimolaisuutta, jonkunlaista samantapaisuutta luonteissaan ja siihen perustuu molemminpuolinen mieltymys. Tavallisesti he v?h?n v?litt?v?t tarkemmin tutkia toistensa luonteen ominaisuuksia ja mit? ne yhteisel?m?ss? tulevat toisiinsa vaikuttamaan. Ja mielell??n he j?tt?v?t ennakolta sovittamatta ja viritt?m?tt? ne soittokoneet, jotka toisiansa auttavat soimaan koko el?m?n ij?n sointuisasti tai koko el?m?n ij?n ep?sointuisasti. V?h?n aikaa kihloissa oltuaan, jolloin molempain kihlattujen suhde toisiinsa varta vasten on niin p?invastainen kuin suinkin, mit? avioliitossa seuraa, nuori pariskunta muuttaa kotiinsa ja yhteisel?m? alkaa.
Mutta molempain sukulaiset ja yst?v?t pit?v?t ehk? liiankin usein uutta kotia eritt?in sopivana tyyssijana. Luonnollisesti joutuvat hekin