Pieni helmivyö

A free download from www.dertz.in

The Project Gutenberg EBook of Pieni helmivyö, by Various
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pieni helmivyö
Suomen runoja koulunuorisolle
Author: Various
Editor: J. Wäänänen
Release Date: October 8, 2007 [EBook #22923]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENI
HELMIVYÖ ***
Produced by Tapio Riikonen
PIENI HELMIVYÖ
Suomen runoja koulunuorisolle
Toim.
J. WÄÄNÄNEN
Werner Söderström, Porvoo, 1899.
"Ehkä saisit laulun innon
Uutta tulta leimuumaan."

Säkenet.
RUNOJEN LUETTELO
0. Arinahan kulku. Kanteletar
. Elkää ouostuko. Kanteletar
. Enkeli ohjaa. Immy
. Eriskummainen kantele. Kanteletar
. Iltalaulu. Jooseppi Mustakallio
. Isänmaalle. A. Oksanen
. Isänmaani. J. H. Erkko
. Joulukuusi. Z. Topelius
. Jäänlähtö Kääpän joesta. A. Piirikivi
. Kansalaislaulu. J. H. Erkko
. Karjala. Arvi Jännes
. Kelle ma sanon suruni. Kanteletar
. Kevätlaulu. Uno v. Schrowe
. Kirkkovenheessä. Juhani Hannikainen
. Korpi kurjalla kotina. Kanteletar
. Koululinna. J. H. Erkko
. Kukat Pinciolla. J. H. Erkko
. Kuluu ikä laulamattakin. Kanteletar
. Kun voisin. J. H. Erkko
. Kuva. Paavo Cajander
. Kynälampi. A. Oksanen
. Laki ja vapaus. Schillerin "Kellotaulusta" -- A. Oksanen
. Lapsuuden muisto. Kust. Killinen
. Laula, laula veitoseni. Kanteletar
. Laulu Vuoksella. J. H. Erkko
. Lintuin käräjät. Kanteletar
. Lintuselle. J. L. Runeberg
. Lumisateella. Suonio
. Lumisilla. Olli Vuorinen
. Maamme. J. L. Runeberg
. Mirrin uni. Alli Nissinen
. Mirri sairastaa. Samuli S.
.
Mässääjät. Hilda Käkikoski

0. Niittypuro. J. H. Erkko
. Ohoh kultaista kotia. Kanteletar
. Oi Herra, anna mulle. Kyösti --n
. Oma maa. Kallio
. Pieni mierolainen. Uno v. Schrowe
. Pimeä isoton pirtti. Kanteletar
. Punkaharju. Olli Kymäläinen
. Repo ja jänis. Kanteletar
. Runo Alkeisopiston vihkiäisissä. Paavo Cajander
. Runolaulaja. " "
. Salomaa. " "
. Santavuoren tappelu. Kaarlo Kramsu
. Savolaisen laulu. A. Oksanen.
. Suksimiesten laulu. Suonio
. Suomelle. Paavo Cajander
. Suomen valta. A. Oksanen
. Syksytoiveita. " "
. Säkenet. " "
. Tervehdys auringolle. Kalevala
. Toisin ennen, toisin eilen. Kanteletar
. Tunnon rauha. A. Oksanen
. Tuo kerta rajalle rauha. Kanteletar
. Varpunen. Suonio
. Väinämöisen sanoja. Kanteletar
. Väinölän lapset. Arvi Jännes
. Väsyneen valitus. J. L. Runeberg
. Äitini. Z. Topelius
Säkenet.
Syksyn kolkko, synkkä ilta
kattaa kaupungin ja maan,
raskahasti
rannan aalto
vastaa kuusten huminaan.
Kuusten alla seisoo suojus,
sepä kattotorvestaan
sukkelasti
suitsuttavi
säkeniä ilmahan.
Säkenet ne säihkyellen
tuulen kanssa tanssivat,

heloittavat hetken
aian,
tuikahtavat, -- sammuvat.

Lämmintä ei niistä lähde,
valkene ei valju yö,
mut ne kertoo, kuinka
siellä
ahkera on alla työ.
Kaikuvalla kalkkehella
seppä rautaa kuonnuttaa,
painavilla
palkehilla
taaskin tulta tupruuttaa.
Säkeniä uusi sarja
lentää yöhön sankeaan,
kylän lapset seisottuvat

noita tuossa katsomaan.
Säkenell' ei pitkä kaari
ole ilmamatkoaan,
tulen vaan saa
syttymähän
käyden tulta-ottavaan.
Näinpä, lauluni, sä lennä
säkenenä säihkyten,
nuorten mieltä
miellytellen,
sytytellen, sammuen.
Ehkä saisit laulun innon
uutta tulta leimuumaan
sydämissä
Suomalaisten
yli kaiken Suomenmaan.
_A. Oksanen_.
Savolaisen laulu.
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki
kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!
Kuin korkeat sen kukkulat,
kuin vaarat loistoiset!
Ja laaksot kuinka
rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina
hongikon
syv' on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa tähdet tuikkavat
kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat

suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?
Tok' yhtä vielä muistelen,
sen suihke armaampi,
se silmä on
Savottaren,
johonka taivas loistehen
ja sinens' yhdisti.

Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin:
muu Suomi, ellös
ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.
Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kuin meidän vaivan,
viljehen
kumohon löi vihoillinen
ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,
kuin meitä vainot löit,
kuin vaimot,
lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit.
Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat
virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut;
Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"täss' Savon joukko
tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!"
Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään
niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!"
_A. Oksanen_.
Suomen valta.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli,
Suomen mieli,
niiss' on suoja Suomenmaan;
yksi mieli, yksi kieli

Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle
kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura
kyntäneet on Suomenmaan;
kasvoi
vehnä taikka kaura,
maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen
vuoro
meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,

korkealle kaikumaan!
Suomalainen yksin kesti
ruton, näljän aikana,
yksin miekallansa esti

vihoillisen maastansa;
Suomalain siis yksin käyköön
käsin ohjiin
onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!

Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auran rannat, Vienansuu,
siin on,
Suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenkään muun,
sillä maalla sie oot
vahti;
älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle
kaikumaan!
_A. Oksanen_.
Isänmaalle.
O isänmaa, sä kultainen ja kallis!
Sä mainesi ja mantereinesi,
ja