Pankkiherroja | Page 3

merelle ja Soisalo puhalteli tyynesti savuja sikaristaan.
Rouva ei ollut edellisen keskustelun aikana sanonut mit??n, mutta kuunnellut sit? tarkkaavammin, seuraten j?nnitetyll? ilmeell? jokaista Soisalon sanaa ja ??nenpainoa. H?n ei viel?k??n virkkanut mit??n, vaan n?ytti koko keskitetyll? tarmollaan tahtovan tunkeutua kaikkeen siihen h?m?r??n, mit? toisen sanojen takana oli, eik? v?himmin niihin salaper?isiin syvyyksiin, joista tuon niin odottamattoman itsemurhan syyt olivat kummunneet.
Ukkospilvi oli kohonnut ja purkautunut kaupungin p??lt?. Ulkona merell? jyrisi, satoi ja salamoi.

2.
Seuraavana p?iv?n? olivat kuin olivatkin Lauri Toivion hautajaiset.
Ei itsemurha, yht? v?h?n kuin jo yleisesti liikkeell? olevat, vainajalle v?hemm?n edulliset huhut olleet voineet haihduttaa kaupungin ja yhteiskunnan vanhaa sympatiaa ja luottamusta h?nt? kohtaan. Kaikki olivat siell?, ensin omaiset ja suuri sukulaisten paljous, sitten kaikkien niiden seurojen, yhdistysten, yhti?iden ja liittojen edustajat, joiden johtokuntiin h?n oli kuulunut, tai joiden tarkoitusperien hyv?ksi h?n muuten oli tehokkaasti my?t?vaikuttanut, lopuksi lukemattomien yst?vien ja tuttavien sarja. Kaikki kukkineen, seppeleineen, puheineen ja kyyneleineen. Se oli todellakin ruhtinaallinen hautasaatto, joka soittokunnan surumarssia soittaessa, kansan katsellessa ja kes?isen auringon t?ydelt? ter?lt? paahtaessa eteni hiljakseen pitkin Pohjois-Esplanadia.
T?ytyi huomata syrj?isenkin, ett? siin? vietiin hautaan yhteiskunnan pylv?st? ja kansan mahtimiest?, yht? noista suurista, jonka oli suotu tavallista etev?mmill? kansalaislahjoillaan itsens? tuhansien muiden yli ansioittaa. Se oli ik??nkuin yhteiskunnan vastalause sit? himme??, hiipiv??, arvostelevaa henkist? huliganisuutta vastaan, joka t?m?nkin kuolemantapauksen takaa oli j?lleen vainuavinaan yl?luokan taloudellisen pohjan horjuvaisuutta ja siveellist? m?d?nn?isyytt?.
My?skin Antti ja Soisalo olivat mukana hautasaatossa. Edellinen ajoi rouvineen, j?lkimm?inen yhdess? vanhan kamreeri J?k?l?n kanssa, joka aikoinaan oli ollut hyvin l?hell? vainajaa ja kuuluikin er??seen t?m?n perustamaan liikeyhti??n.
Ukko J?k?l? oli tunnettu pessimisti. H?n kuvaili asioidentilaa viel?kin synkemmill? v?reill? kuin itse Soisalokaan olisi odottanut.
--Minua ei miellyt? t?m? komeus, sanoi h?n omilla omituisilla, kurnuttavilla kurkku-??nill??n. T?st? tulee lyhyt loppu. T?n?p?iv?n? sanomalehdet vaikenevat viel? kunnioituksesta kuoleman majesteettia kohtaan, huomenna sensijaan...
--Huomenna? kysyi Soisalo huolestuneena. Tiet??k? set? jotakin?
Ukko J?k?l? korjasi nen?kakkuloitaan ja ryk?steli kuivaa kurkku-ysk??ns?, joka ei koskaan luopunut h?nest?.
--Tied?n, mit? tied?n, sanoi h?n. Sin? et tule paljoa h?vi?m??n...
--Vain parikymment? tuhatta, keskeytti Soisalo tyynesti. Heti kuolemantapauksesta kuultuani olen sen ottanut mukaan laskuihini.
--Eik? sinun pankkisikaan, jatkoi ukko. Ei ainakaan suoranaisesti...
--Eik? v?lillisesti, v?itti Soisalo. Sill? eih?n yst?v?mme Toivio ollut miss??n tekemisiss? meid?n liikkeemme kanssa.
--Tosin ei, mutta er??t h?nen yst?v?ns?, joita viel? t?n??n pidet??n vakavaraisina, mutta ovat parin p?iv?n per?st? keppikerj?l?isi?.
--Set? tiet?? siis?
Ukko katsoi viekkaasti h?neen.
--En sanoisi, ryk?steli h?n, vaikka tiet?isinkin. P??asia on, ett? sinun ja sinun pankkisi h?vi?t tulevat olemaan varsin v?h?p?t?isi?. Toista on er??n toisen pankin...
--Mink??
--Tied?t yht? hyvin kuin min?kin, miss? pankissa vainaja teki asiansa. Se h?vi?? miljonia.
--Miljonia? toisti Soisalo matalalla ??nell?. Seh?n on mahdotonta. Eih?n Toivio toki niin laajoissa asioissa ollut.
--Ei t??ll?, mutta ulkomailla, k?risi ukko. Siell? h?n my?skin k?rsi suuret h?vi?ns?.
--Olen aavistanut jotakin sentapaista, mutisi Soisalo.
--Jos olisin sinun pankkisi p??johtaja, pit?isin nyt tavallista komeammat kemut kaikille osakkaillenne. Sill? nyt on teid?n asemanne j?rkkym?t?n.
--On aina ollut, huomautti Soisalo itsetietoisesti.
--?l? ole niin varma siit?! tiuvasi ukko. On ollut aikoja, jotka olisivat voineet k?yd? teille hyvinkin vaarallisiksi, jos nuo toiset vain olisivat osanneet oikein k?ytt?? niit? hyv?kseen.
Soisalo tiesi, ett? kamreeri J?k?l? oli maan etevimpi? finanssimiehi?. H?n ei sent?hden tahtonut v?itt?? vastaan mit??n, hyvin arvaten, ettei v?ittely ukon itsepintaisuuden vuoksi p??ttyisi vainajan haudallakaan ja ett? h?nen kaikissa tapauksissa t?ytyisi lopulta tunnustaa itsens? voitetuksi.
H?n sanoi senvuoksi vain yksikantaan:
--He h?vi?v?t siis?
--Miljonia, nyyk?ytti ukko p??t??n. Mutta pankki kest?? sen, kest?? kyll?, vaikka sen toiminta tulee pitkiksi ajoiksi olemaan lamautettu. Pahempi on, ett? niin monet yksityiset viattomat ihmiset joutuvat k?rsim??n.
--Jotka eiv?t kest? sit??
--Saamme kuulla seuraavina p?ivin?. Omasta puolestani n?en min? ymp?rill?ni vararikkoja, pelkki? vararikkoja.
--Set? nyt maalaa kaikki niin mustaksi aina, hymyili Soisalo hiljaisesti.
--Niin sin? luulet, ?r?hti ukko myrkyllisesti. Sent??n min? en tee sit? viel? kyll?ksik??n.
--Set? tarkoittaa...?
--Varkaita, pelkki? varkaita, v??rent?ji? ja vaillingintekij?it?. Niit? n?en min? ymp?rill?ni. Onnelliset ne, jotka vain menett?v?t omaisuutensa. T?ss?kin hautasaatossa...
--Sht, sht! koetti Soisalo kiivasta ?ij?? hillit?. Eik? set? voisi puhua hiukan hiljempaa?
--Kyll?, murisi ukko, ja haudalla min? en tule sanomaan halaistua sanaakaan. Mutta jos tarvitset hyv?? neuvoa, niin muista yksi seikka: ?l? ole miss??n liikeasioissa pankinjohtaja Antti Puuhaaran kanssa!
Antin kanssa! Ei liikeasioissa! Joko h?nenkin p?iv?ns? siis olivat luetut? Uhkasiko siis kaikenh?vi??
Soisalon selk?piit? karmi. Tuo ukko ennusti aina pahaa, mutta harvoin turhan tautta.
--Pit??k? set? jo h?nt?kin ep?varmana?
--T?n??n varma, huomenna ep?varma, ?risi ukko. Mutta n?in meid?n kesken sanoen: h?n tulee menett?m??n kaiken omaisuutensa.
Samalla oltiinkin jo kirkkomaan portilla. Oli pakko loppua t?m?n tuskin yl?srakentavan hautasaatto-puheen.
Soisalo katseli miltei taika-uskoisella kauhulla tuota k?yr?? ukonk??pp?? vierell??n. Mit? kaikkea mahtoi h?n tiet?? ja mit? vain aavistaa? Jos puolikin siit? oli totta, uhkasi perikato paljon laajempia piirej? kuin h?n itse oli uskaltanut ajatellakaan.
H?nenk? tulisi siis loitota Antista? Ei milloinkaan!
Mahdollisesti h?vi?isi Anttikin jotakin, sill? olihan t?m?nkin omaisuus monenlaisiin eri osakkeisiin ja arvopapereihin sijoitettu. Mutta jos niin olisikin, paljon ei se miss??n tapauksessa voisi olla. Eiv?th?n kaikki yhti?t voineet yht'aikaa horjua, kaikki liikkeet yht'aikaa romahtaa!
Talo-osakkeiden t?ytyi ainakin olla varmoja... Hyv?, ett? h?nen oma eik? aivan pieni varallisuutensa oli p??asiallisesti kiinteimist?ihin sijoitettu.
Ukko horisi honkiin! Kaikessa ei h?neenk??n voinut olla luottamista.
Mutta niin paljon olivat vanhan kamreerin sanat kuitenkin Soisaloon vaikuttaneet, ettei h?n n?hnyt