Pankkiherroja

瞰Pankkiherroja

The Project Gutenberg EBook of Pankkiherroja, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Pankkiherroja
Author: Eino Leino
Release Date: July 2, 2004 [EBook #12804] [Date last updated: November 26, 2004]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANKKIHERROJA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

PANKKIHERROJA
Kuvaus nykyaikaisesta suomalaisesta liike-el?m?st?
Kirj.
Eino Leino
1914.

1.
--Antti! Miksi et tervehdi h?nt??
--Ket??
--Johtaja Soisaloa. Etk? n?e? H?n seisoo rantalaiturilla ja heiluttaa hattuaan meille.
--Miss?? koetti Antti tirkist??. Mutta samapa se! Voinhan min?kin hattuani huiskahuttaa.
Samalla keksiv?tkin h?nen silm?ns? pankinjohtaja Soisalon keskelt? sankkaa ihmisjoukkoa, joka oli tullihuoneen kahden puolen rantaan kokoontunut. Itse seisoi h?n laivan kannella, nuori, kaunis, vaikka hiukan kalseahkon n?k?inen nainen vierell??n, ja iloitsi jo edelt?k?sin siit? herkullisesta illallisesta, jonka h?n nyt kuukauden kest?neen ulkomaa-matkan j?lkeen aikoi vaimonsa ja parhaan yst?v?ns? Soisalon seurassa sy?d? Luodolla tai Kappelissa.
--Terve! Terve! huusi h?n yli laivanlaidan ja viittasi iloisesti k?dell??n.
--Hei! huusi toinen ja kiversi siroja, lyhyiksi leikattuja viiksi??n. Kaunis matka?
Viimeinen kysymys oli Antin vaimolle tarkoitettu, kuten uudistettu, ?skeist?kin viel? kunnioittavampi ja kohteliaampi hatunkohotus todisti. Rouva vastasi siihen vain yst?v?llisesti p??t??n nyyk?yttelem?ll?.
Kyll?, matka oli ollut todellakin kaunis aina K?penhaminasta alkaen, Gottlannin kohdalla vain ruvennut tuulemaan hieman. Mutta sekin uhka oli laannut leppoisaksi ja t?m? p?iv? oli tulla lekoteltu pitkin melkein peilityynt? merta, jonka rajatonta kauneutta vain joku valkoinen purje tai kaukaisen h?yryaluksen savu olivat ik??nkuin inhimillisemm?ksi m??ritelleet. Sent??n tuntui niin tuiki hauskalta tulla kotiin. Eik? Helsingin Etel?sataman pieni, iltap?iv?inen idylli suinkaan ollut omiaan muukalaisenkaan matkailijan mielt? tuonne takaisin Suomenlahden t?ll? hetkell? niin lempeille ja yst?v?llisille ulapoille k??nnytt?m??n.
Viipyi jonkun verran, ennen kuin laiva, Suomen H?yrylaiva-osakeyhti?n uusimpia ja suurimpia, oli paikalleen tullihuoneen eteen asettunut.
Antille k?vi pitk?ksi yst?v?ns? ilahtuneisiin silmiin tuijottaa. H?n k??ntyi j?lleen vaimonsa kera juttelemaan.
--Katsopas! virkahti h?n, viitaten k?velykepill? ymp?rilleen. Ei t?t? n?k?alaa vain tarvitse kenenk??n ulkomaalaisenkaan edess? h?vet?.
--Ei, vastasi toinen, seuraten silmin h?nen viittaustaan. Vaikka kyll? min? omasta puolestani pid?n enemm?n Tukholman satamasta.
Anttia ei oikein miellytt?nyt tuo vastaus, mutta ei h?n my?sk??n viitsinyt ruveta siit? kiistelem??nk??n. Olkoon vain oma makunsa kullakin! Ja kaunishan se oli Tukholmankin satamaan tulo, raikas virta varsinkin, silloin kun siin? vilppaan aamup?iv?n aurinko silmi? huikaisevasti v?l?hteli.
Helsingin satama taas oli n?ht?v? iltap?iv?ll?. Ja Antti antoi katseensa viel? hetkisen hyv?ill? sen h?nelle niin tutunomaista ja kotoista ihanuutta.
Kes?isen auringon paiste siivil?ityi sulana kultana T?htitornim?en herkkien lehdist?jen lomitse, saaden kaikki satamanvarret sunnuntaillista rauhaa helottamaan. Tuulta ei tuntunut ilmassa ollenkaan, vain loiva merenl?ikk? ajeli pitki?, kimaltelevia maininkejaan, joiden p??ll? lep?ilev?t valkeat lokkilinnut keinuivat hiljaa ja kauniisti kuin vaahtokellot. Toisia kaarteli taivaan korkeudessa melkein ylimaailmallisina olentoina kuin jonkun oudon pilven tai meren jumalan l?hettil??t.
Viiltyi veteen suuren lastilaivan leve?, punainen raita tuolta Katajanokan rannasta. Mutta toisella rannalla sit? vastap??t? purettiin juuri toista viel? suurempaa englantilaista kivihiili-alusta, vivut vinkuivat, kettingit kolisivat, kantoivat notkuvin polvin raskaita s?kkej??n kumaraselk?iset, kiilt?v?t mustat miehet. Heid?n yll??n karkeloiva hieno kivihiilen tomu sai auringon silt? kohden hehkumaan aivan punertavana, niinkuin pohjolan juhannus-y?ss?, n?htyn? yli matalan rimmen ja mets?nrajan.
Uspenskin katedrali kimalteli kaikessa byzantisessa kunniassaan yksin?isell? kalliopaadellaan. Mutta viel? uljaampana, alta synk?nsinisen ukkospilven, kohosi korkean talorivin yli Nikolainkirkon valtava hahmo, halliten maata, merta ja koko pohjoista taivaankantta. Juuri tuon samaisen ukkospilven vuoksi, jonka nopea nousu oli jo kauaksi merelle kumottanut, mahtoikin auringonpaiste olla t?ll? kertaa niin kirpe?n v?kev? ja hellitt?v?.
--Hyv?, ett? s??styimme tuon k?sist?, huomautti Antti ukkospilve? osoittaen vaimolleen. Se olisi voinut meille merell? aika myr?k?n nostaa.
Mutta porrassilta oli jo laivan sivuun asetettu, laiva itse seisoi kiltisti rannassa kiinni kuin ei olisi ikin? siit? et??nty? aikonutkaan ja ihmiset alkoivat jo virrata tullimiesten rakentamaa kujaa pitkin tarkastushuoneeseen. Siin? viel? pari kiusallista silm?nr?p?yst?, ja he olivat Helsingiss?.
Heid?n ensimm?inen teht?v?ns? oli tervehti? johtaja Soisaloa, joka monien kysymysten sadellessa seurasi heit? autolla heid?n kaupunkikotiinsa. Sitten j?tti h?n heid?t hetkeksi kaksin ja he p??ttiv?t tavata toisensa tunnin p??st? Luodon verannalla, jossa Soisalon asia oli hankkia paikat ja tilata jo ennakolta illalliset heille.
Siit? tuli t?ydellinen juhlahetki, kosteikko el?m?n er?maassa. Luonnollisesti puhuivat aluksi enin Antti ja h?nen rouvansa, jotka olivat ulkomailla olleet ja joilla siis t?ytyikin olla paljon uutta kertomista. Johtaja Soisalo kuunteli vain p??lt? ja teki joskus jonkun kysymyksen, johon toiset olivat heti liiankin k?rkk??t vastaamaan.
--No, ja kuinka kauan teid?n matkanne kesti oikein? saattoi h?n esim. kysy?.
--Vain kuusi viikkoa, alkoi Antti selitt??. Mutta se on ollutkin kymmeneen vuoteen minun ensimm?inen loma-aikani. Kerroinhan kaiketi jo kev??ll? sinulle matkasuunnitelmani. Ensin Tukholmaan, sielt? K?penhaminaan, sielt? Brysseliin, Antverpeniin ja Parisiin...
--Niin, ja sielt? Rivieralle, jatkoi rouva, sielt? Genuan kautta laivalla Napoliin...
--Vai olitte te Napolissakin? pisti Soisalo siihen v?liin.
--Kyll?, selitti Antti, ja olisimme k?yneet Algierissakin, jos vain olisi aikaa ja rahaa ollut...
--No, tuota j?lkimm?ist? syyt? min? en nyt ota oikein vakavasti sinun kohdaltasi, hymyili Soisalo.
--?l? sano, virkahti Antti, tilaten samalla uuden pullon kallista ranskalaista punaviini?. Tuli maksamaan niin helkkaristi.
--Eik? totta? eh?tti rouva siihen sanomaan. Antin taloudellisessa