Palestiinassa | Page 9

joka on rakkaudesta ja laupeudesta ilmestynyt Jesuksessa Kristuksessa sovitettuna Is?n?, jolta me saamme rukoilla itsellemme sek? ruumiillista ett? hengellist? hyv??. Ja h?n kuitenkin rukoilee vakavasti ja hartaasti. Kristityt tuntevat H?net, tai heid?n ainakin pit?isi tuntea. Mutta ah, miten v?h? vakavuutta, miten v?h? hartautta useinkin on heid?n rukouksessaan. He ovat varsin usein kylm?t, v?linpit?m?tt?m?t rukouksessaan ja avuksi huutamisessaan. Muhammettilainen rukoilee ahkerasti, joka p?iv? muistaa h?n s??detyt rukoushetket; h?n pit?? rukouksensa matkoillakin ja suuressa ihmish?lin?ss?. Vaan eik? kristitty varsin usein laiminly? ihanimpiakin tilaisuuksia kanssak?ymiseen rukouksessa Herran kanssa ja saa siit? sanomatonta vahinkoa sielullensa! Muhammettilainen ei h?pe? jumalanpalvelustansa; h?n ei katso tarvitsevansa kammota julkisuutta. Siit? syyst? h?n onkin joka tilaisuudessa uskonsa tunnustaja. Mutta kristitty, eik? h?n usein h?pe? tunnustaa Herraansa maailman edess? ja ole vaiti silloin, kuin h?nen pit?isi puhua H?nest?, joka on lunastanut h?net verell??n. H?veten itse?ni sek? uskonvelji?ni ja sisariani ajattelin t?t? kaikkea siin? katsellessani t?t? rukoushetke?, jota n?m? muhammettilaiset pitiv?t. Ja syd?mmen ahdistuksella ja levottomuudella min? tunnustin syntini Jumalalle ja huokasin itsekseni: "Herra, tee minut t?st'edes vakavaksi ja rohkeaksi rukoukseen ja tunnustukseen!"
Viel? katsahdimme muutamia kertoja Konstantinopoliin viimeisiksi j??hyv?isiksi. Olimmehan n?hneet niin paljon yhdess? p?iv?ss?; olimme n?hneet niin paljon luonnon kauneutta, mutta my?skin ihmiskurjuutta, pakanuutta, petollisuutta ja synti?. Eiv?t siis tunteemme olleet seoittamattoman puhtaita l?htiess?mme t?st? niin monin puolin onnellisesta paikasta. H?yrylaiva lipui Marmoramert? kohti. Sekin v?yl? on kaunis ja ihana, mutta ei Bosporoksen vertainen, jonka olimme aamulla n?hneet. Aurinko viimeisill? s?teill??n kultasi minareetein huippuja, jotka meist? n?yttiv?t uiskentelevan kullassa.
Ihana, suloisen vilpoinen ilta alkoi, jollaista ei voi ollakaan muualla, kuin n?ill? seuduin. Taaskin oli matkamme p?? el?v?n? sis?llisten silm?imme edess?; kohta olimme p??sev?t ylisteltyyn it?maahan, aamuauringon maahan.
Her?tess?mme perjantaiaamuna 11 p?iv?n? Huhtikuuta k:lo 1/2 6 olimme jo Gallipolin kohdalla. Y?ll? olimme siis joutuneet yli Marmorameren, ja nyt aikoi taas kapea v?yl?, Hellespontti eli Dardanellein salmi. Sek? Euroopan ett? V?h?n-Aasian puolella on korkeat rannat, ja monta oikein kaunista n?k?alaa on t?ss?kin salmessa matkustajan ihailla. Muutamien tuntien kuluttua, meid?n ihmetelless?mme n?it? ihanoita n?k?aloja, jotka aamuauringon kirkkaassa valossa loistivat kev??n t?ysin?isess? kauneudessa, l?hestyimme muinaista Troijaa, jonka nykyinen nimi on Kum Kaleh. Siell? oli kuuluisa muinaistutkija Schliemann apulaisineen paraillaan kaivelemisty?ss?, josta muinaistiede varmaan saa paljon uutta lis??. H?nen v?sym?t?n ty?ns? t?h?n suuntaan on jo paljon valaissut h?m?r?ss? muinaisuudessa el?neiden kansojen el?m?? ja tapoja. Ateenassa me sittemmin n?imme kokonaisen museon h?nen nimell??n, ja siin? on iso kokoelma arvokkaita esineit?, kaivettuja paikoista, joissa muinoin on ollut kuuluisia kaupunkeja.
Noin k:lo 12 pys?htyi h?yrylaivamme Tenedos- eli Trinitatis-saaren edustalle kahdeksi tunniksi purkamaan lastia ja ottamaan uutta. T?m? saari korkeine kukkuloineen, ?ljypuistoineen, puu- ja kasvitarhoineen on varsin kaunis. Vientitavaran sielt? sanottiin olevan parastaan ?ljymarjoja ja ?ljy?. Suuri joukko veneit? kokountui, meid?n l?hestyess?mme rantaa, h?yrylaivan ymp?rille kuljettamaan rahtitavaraa maalle. Veneiden v?est?ss? syntyi hirve? h?lin?; kuului kirkunaa ja huutelemista, n?kyi k?sien ja jalkain huiskuttamista; jokainen n?kyi tahtovan saada jotain veneeseens? ansaitakseen jotakin, eiv?tk? he huolineet mit??n j?rjestyksest?. Siin? saimme taaskin n?hd? it?maiden s??nn?t?nt?, meluista el?m??. Me itseksemme iloitsimme, ett? meid?n ei tarvinnut joutua noiden ihmisten tunkeilevaisuuden tielle, joka varmaan ei olisi ollut v?h??k??n miellytt?v??; me vain syrj?st? katselimme heid?n el?m??ns? ja viitteit?ns?. L?heiselle rannalle oli kokoutunut suuri ihmisjoukko, varsinkin naisia ja lapsia, jotka n?yttiv?t suuresti nauttivan olemassa olon suloa ja iloitsevan edess??n olevasta n?ytelm?st?. Kaikki olivat juhlapuvussa, sill? nyt oli perjantai, joka on muhammettilaisten pyh?p?iv?. Kaupunki saaressa ei ollut suuri. Huomiomme kiintyi varsinkin monilukuisiin ja hyvin omituisiin tuulimyllyihin, joita n?kyi kaikkialta kunnailta. "Maantuomarimme" teki p?iv?kirjaansa kuvan niiden piirteist?kin, luultavasti n?ytt??kseen niit? joskus huvin vuoksi yst?villeen kotimaassa. Saattaahan sellainen olla jonkinlaisena luonteenkuvapiirteen? t?st? pienest? Tenedos- eli Trinitatis-saaresta.
Enimm?n kuitenkin minun ja matkakumppanini ajatukset kiintyiv?t siihen asiaan, ett? me kohta olimme nyt ensi kerran matkallamme p??sev?t l?helle raamatussa mainittuja paikkoja. Olihan pakanain apostoli Paavali matkustellut n?ill? paikoin, kun h?n 2:lla l?hetysmatkallaan tuli V?h?st?-Aasiasta Euroopan puolelle, kuten sanotaan Ap. T. 16:11: "Me purjehdimme Troadasta ja juoksimme kohdastansa Samotraakiaan." Troas on V?h?n-Aasian ja Samotraakia Euroopan puolella. Tieto, ett? ap. Paavali, jonka matkoista olin niin monesti lukenut, saarnannut ja opettanut koulussa, oli matkustellut juuri n?ill? vesill?, t?ytti syd?mmeni monenlaisilla ajatuksilla. "Kristuksen rakkaus" oli pakottanut h?nt? antautumaan kaikkiin vastuksiin ja puutteihin, joita h?nen aikanaan ihan varmaan oli sellaisilla matkoilla n?ill? tuntemattomilla ja vaarallisilla vesill?. H?n piti evankeliumin-virkaa niin korkeana, ett? ei vaara eik? puute, ei vankeus eik? marttyyri-kuolema voinut pid?tt?? h?nt? julistamasta Kristuksen evankeliumia, joka on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi (Rom. 1:16). T?m?n evankeliumin puolelta ja sen julistamisen t?hden uhrasi h?n kaikki t?ss? mailmassa. Eik? siin? kauniissa esimerkiss? ole suuri opetus, neuvo ja kehoitus jokaiselle evankeliumin sanansaattajalle? -- T?st'edes jouduimme usein l?helle niit? paikkoja, joissa raamatullinen kertomus liikkuu.
Illan tullessa samana p?iv?n?, kun jo alkoi h?m?rt?? ja aurinko oli viimeisill? kultas?teill??n punannut v?limeren sinipintaa, saavuimme Mytilini-, Mitylene eli Lesbos-saaren rannalle, jossa laiva taas pys?htyi eritt?in ihanaan pikku lahteen, Midlidi-kaupungin edustalle. Koko saaressa, mutta varsinkin kaupungin ymp?rill? on kauneimpia n?k?aloja. Korkeita kunnaita n?kyi sen takaa maisemaa kaunistamassa. Ilta oli kaunis ja l?mmin. Vieno tuuli tosin saattoi veden sinipintaa v?reilem??n; mutta pian lahti,